Akuutin Arkisto
17.4.2007
Valehteleva silmä
'Kun aivo katoaa' - ei vaan lehdessä lukeekin 'Kun avio katoaa'…Eipäs sittenkään, kun tarkemmin katsoo, niin lehdessä on präntättynä otsikko 'Kun arvo katoaa'. Rintaremontti vai Pintaremontti?
Missi tilittää: 'Olen pakastava nainen', järkeen käypää kylläkin, silti otsikossa lukee tavanomaiset 'Olen rakastava nainen'. Entäs tämä: suorastaan nerokkaan filosofinen ajatus: 'Ihmisaviot kypsyvät 20 vuotta', sen jälkeen tuntuu latteahkolta lukea oikein 'Ihmisaivot kypsyvät 20 vuotta'.
Tuntuuko tutulta? Jokaiselle sattuu tilanteita, jolloin tulee lukeneeksi täysin tuulesta temmattua. Eikä tarvitse olla kyse edes varsinaisesta lukemishäiriöstä.
Miksi luemme väärin?
Miksi siis joskus luemme väärin, psykologian tohtori Johanna Kaakinen Turun yliopistolta?
– Kielihän on meillä muistissa. Kieli ja sanat, niiden merkitykset ovat kaikki sinne säilömuistiin tallentuneita. Muisti toimii ikään kuin verkosto. Eli jos sieltä aktivoidaan jotakin, niin läheisesti siinä verkostossa toisiinsa liittyneet asiat, käsitteet tai muut sanat automaattisesti myös siellä muistissa aktivoituvat. Jos me näemme jonkun sanan vaikkapa 'paketti' niin kaikki sellaiset sanat, jotka kuulostavat vähän samalta kuin 'paketti' niin kuin vaikkapa 'raketti' niin automaattisesti myös siellä muistissa aktivoituvat. Samoin kuin kaikki pakettiin liittyvät käsitteet, joita meillä muistissa on. Niin kuin, että jouluna saadaan paketteja tai postissa tulee paketteja. Useimmiten käy niin, että väärät tai siihen tilanteeseen sopimattomat merkitykset tai sanat, niiden aktivaatio sitten ajan myötä laskee. Se mistä me tulemme tietoisiksi on sitten se oikea kandidaatti, selvittää Johanna Kaakinen.
Toisinaan käy kuitenkin niin, että muistista putkahtaakin väärä merkitys eli äänneasultaan samantapainen sana tai sana, joka likeisesti liittyy tekstissä esiintyvään 'oikeaan' sanaan.
– Myös ne odotukset ohjaavat. Esimerkiksi jonkun iltapäivälehden lööpissä me odotammekin näkevämme jotain dramaattista. Vaikka siellä sitten puhuttaisiinkin joistain ihan tylsistä jutuista, niin helposti siellä toivookin näkevänsä jotakin shokeeraavaa, huomauttaa Kaakinen.
Kansanhuvina painovirhepaholaiset
Mainoslauseet elävät omaa elämäänsä kauppojen tiskeillä:
Ruohoripuliperunoita. Äidinpakastus pusseja. Naistennahka hanskat. Mansi- ja mustikoita. Mämmiä saatana!, julistaa kyltti pääsiäisen aikaan Helsinkiläisen elintarvikeliikkeen ikkunassa.
Netissä kiertää kansanhuvina listoja painovirhepaholaisista ja väärin ajatelluista tai kirjoitetuista teksteistä. Kun kerran lapsena opimme lukemaan ja kirjoittamaan äidinkielellämme, toiminnot automatisoituvat pikkuhiljaa. Lukeminen ei ole ollenkaan niin yksinkertaista kuin luulisi. Se on itse asiassa äärimmäisen monimutkainen motoriikkaan sekä havaitsemiseen ja muuhun aivojen tiedonkäsittelyyn liittyvä psykologinen prosessi.
– Siinä täytyy ensinnäkin ihan se havaintohomma toimia kunnolla eli meidän täytyy pystyä näkemään asioita tarkasti. Sen lisäksi meidän täytyy oppia tunnistamaan yksittäiset kirjaimet ihan kirjaimen muotojen perusteella. Sitten täytyy vielä oppia yhdistämään ne yksittäiset kirjaimet yhteen, että niistä muodostuu joku sana. Sen lisäksi meidän täytyy vielä ne sanat pystyä yhdistämään toisiinsa järkeviksi lauseiksi. Eikä sekään vielä yleensä riitä vaan sen lisäksi meidän täytyy pystyä yhdistämään niitä lauseita tällaiseksi pitemmäksi tekstikokonaisuudeksi.
Ei siis ihme, että jokin vaihe lukemisessa ja kirjoitetun ymmärtämisessä voi mennä pieleen.
Silmänliiketutkimusta
Tarkkailemalla ja tutkimalla silmänliikkeitä voidaan selvittää mistä lukemisen prosessissa on kyse. Vaikka lukisimmekin sujuvasti, luemme itse asiassa pienissä pätkissä – yhdellä silmäyksellä ihminen havaitsee noin kahdeksan kirjainta.
Siksi lukeminen koostuu silmän nopeista hypyistä sanasta toiseen ja hyppyjen välisistä pysähdyksistä. Johanna Kaakinen on ollut mukana tutkimassa lukemiseen liittyviä silmänliikkeitä Turun yliopiston psykologian laitoksella.
– Olemme saaneet selville, että on tiettyjä strategioita, jotka johtavat selvästi parempaan oppimistulokseen. Voidaan ajatella, että mahdollisesti voitaisiin opettaa ihmisille järkeviä ja tehokkaita lukemisstrategioita millä tavalla nyt sitten siitä lukemastaan oppisi hyvin.
Väärinmuistaminen
Lukuprosessien lisäksi Johanna Kaakinen aikoo tulevaisuudessa tutkia valemuistoja.
– On huomattu, että jos ihmiselle esitetään vaikkapa 15 sanan listoja, jotka kaikki liittyvät johonkin yhteen käsitteeseen, esimerkiksi sänky, peitto, yö, väsymys, haukotus, lakanat. Ja sitten pyytäisin sinua toistamaan, että mitä kaikkia sanoja sanoinkaan. Aika usein sieltä saattaa mieleen tulla, että uni. Eli nämä kaikki sanat jotenkin liittyvät tähän yhteen asiaan eli uneen. Koska ihmisen muisti toimii verkostomaisesti, niin nämä kaikki sanat aktivoivat tämän yhden kandidaatin, unen. Sillä lailla sitten helposti virheellisesti saattaa muistaa kuulleensa tällaisen sanan, jota oikeasti ei ole edes esitetty.
Puhelipsahdukset
Joskus myös suusta pulpahtaa sanoja, joita emme ole tarkoittaneet lausua. Freudilla oli oma tutkintansa puhelipsahduksista. Hänen mukaansa ihminen tulee aivan vahingossa sanoneeksi, mitä hän todella tuntee ja ajattelee. Ilmiönä puhelipsahdukset muistuttavat väärinlukemista.
– En tiedä onko nyt sopivaa sanoa, mutta mieheni on aivan loputon tällaisten puhelipsahdusten lähde. Hänellä on sellainen tapa, että sanat korvautuvat jollakin toisella sanalla, joka kylläkin jotenkin liittyy siihen sanaan mitä hän on ajatellut sanoa mutta ei ihan täysin. Tosiaankin, meillä oli yhtenä kesänä kesälampaita kesämökillä hoidossa ja hän sitten aina ihmisille puhui niistä meidän lehmistä ja ihmiset oli aina hirveen hämmästyneitä että olettepas te nyt urakan ottaneet, kun olette lehmiä ottanut. Kyllähän lehmä ja lammas ovat molemmat kotieläimiä ja nelijalkaisia ja karvaisia, nauraa Johanna Kaakinen.
Asiantuntija: JOHANNA KAAKINEN, psykologian tohtori, Turun yliopisto
Toimittaja: LEA FROLOFF