Akuutin Arkisto
20.3.2007
Sukeltajantauti
Tällä hetkellä on Suomessa sukelluksenharrastajia arviolta noin 30 000. Sukeltajantauti on erittäin harvinainen ja sitä esiintyy vain muutama (2/10000) kymmentätuhatta sukellusta kohti.
Suomessa hoidetaan vuosittain 20–40 tapausta. Sukeltajantautiin voi itse vaikuttaa huolehtimalla nestetasapainosta ja muun muassa välttämällä sukeltamista huonokuntoisena.
– Sukelluksen jälkeinen ihon kutina, värilliset iholäiskät, nivel- ja lihaskivut, voimakas väsymys ja huimaus, näkö- ja kuulohäiriöt ovat kaikki sellaisia oireita, jotka saattavat hälyttää sukeltajan siitä, että kyseessä voi olla sukeltajantauti, kuvailee sukelluslääkäri Jari Suvilehto taudin oireita.
Sukeltajantauti on tila, jossa typpikuplat ovat vaurioittaneet kudoksia, tukkineet verisuonia ja aiheuttaneet veren sakkautumista. Normaalisti sukellettaessa elimistöön liuennut typpi poistuu mikrokuplina hengityksen kautta. Liian nopeassa nousussa typpikuplat suurenevat ja aiheuttavat sukeltajantaudin.
Hoito painekammiossa
Sukeltajantautia hoidetaan painekammiossa. Painekammiossa on 18 metrin merensyvyyttä vastaava paine. Painekammiossa typpikuplat puristuvat paineen vaikutuksesta pienemmiksi.
Samalla hengitettävä sataprosenttinen happi auttaa myös kuplien tyhjenemisessä.
Onneksi vakavia sukeltajantautitapauksia on harvoin. Tämä johtuu myös siitä, että sukelluskursseilla opetetaan toimimaan myös silloin kun kaikki ei suju aivan niin kuin pitäisi. Sukellusharrastus ei myöskään sovi aivan kaikille. Tasapainon ja tajunnan häiriöt, paniikkihäiriö, diabetes ja vaikea astma ovat muun muassa sellaisia vaivoja, joita sairastavalle sukellusharrastus ei sovi. Sukellusharrastuksen esteeksi voi myös muodostua elimistön paineentasausongelmat.
Asiantuntija: JARI SUVILEHTO, sukelluslääkäri, Medioxygen Oy
Toimittaja: IRMELI KANGASPUNTA