Akuutin Arkisto
22.5.2007
Työkyvyttömyyseläkkeeltä elinkeinonharjoittajaksi
Haukiputaalainen Ville Jaaranto siirrettiin työkyvyttömyyseläkkeelle 16-vuotiaana, sillä hän sairastaa synnynnäistä monien nivelten jäykistymätautia AMC:ta (Arthrogryposis multiplex congenita). Hänen liikkumisensa on vaikeaa lihasten heikkouden ja nivelten jäykistymien vuoksi, mutta älyllisiin taitoihin sairaus ei vaikuta.
Nyt nuorena aikuisena Jaaranto haluaa hankkia oman toimeentulonsa itse. Myös itsenäinen asuminen on hänelle tärkeää, vaikka hän tarvitseekin jatkuvasti henkilökohtaista avustajaa päivittäisten askareidensa suorittamiseen.
Vuonna 2000 Jaaranto valmistui suunnitteluassistentiksi Haukiputaan ammattioppilaitoksesta ja suoritti sen jälkeen Limingan taidekoulun digitaalisen animaatiolinjan. Sen päätyttyä hän toivoi pääsevänsä vielä 3D-animaatiokoulutukseen Riihimäen ammattioppilaitokseen, koska tietokoneen avulla tapahtuva kuvankäsittely kiinnostaa häntä erityisen paljon. Jaaranto uskoi alan soveltuvan itselleen myös sen vuoksi, että hän pystyy käyttämään tietokonetta ilman avustajaa.
Hän sai kutsun pääsykokeeseen, mutta niihin sisältyvää piirrostehtävää ei voinutkaan tehdä tietokoneella, vaan häntä pyydettiin tuomaan tilaisuuteen paperia ja tussit.
– Pääsykokeen aikataulua olisi pitänyt vähän muuttaa minua varten ja myös tapaa, miten se tehdään, mutta rehtori ei suostunut ottamaan minua vastaan, Jaaranto kertoo.
Opiskelupaikan saaminen toivealalta vaikeaa
Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan muun muassa vammaisuuden tai terveydentilan perusteella.
Laki takaa jokaiselle myös yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua ammatilliseen koulutukseen. Erityistä tukea tarvitseville se järjestetään ensisijaisesti tavallisissa ammattioppilaitoksissa, mikä asettaa haasteita myös kouluille.
Oulun seudun ammattiopiston Haukiputaan yksikön erityisopettaja Pirkko Kepanen kertoo, että heidän opintolinjoilleen ei ole pääsykokeita. Hän uskoo kuitenkin, että jos sellaiset järjestettäisiin, hakijoiden erityistarpeet huomioitaisiin tänä päivänä jo todella hyvin.
Ammattioppilaitokset saavat erityisopiskelijan kouluttamista varten puolitoistakertaisen tuen tavalliseen opiskelijaan verrattuna. Tämän vuoksi erityisolosuhteita voi olla vaikea järjestää. Suurimpana ongelmana Kepanen pitää henkilökohtaisen ohjauksen toteuttamista.
– Jokaisessa ryhmässä on 18 opiskelijaa ja yksi opettaja, joten hän ei kovin paljon ehdi yhden oppitunnin aikana yksilöllisesti ohjaamaan. Tarvitsisimme ammattimiehiä opettajien avuksi tai pienempiä opetusryhmiä.
Kepasen mukaan oppilaitos voi joissakin tapauksissa katsoa, että hakijan opetuksen järjestäminen on liian haasteellinen tehtävä ja suositella esimerkiksi erityisammattioppilaitosta.
Maassamme toimii kaikkiaan 13 ammatillista erityisoppilaitosta, mutta niiden koulutuspaikat ovat tarkoitettu ensisijaisesti vaikea- ja monivammaisille eikä niitä riitä kaikille tähän erityisryhmään kuuluvillekaan. Oman rajoituksensa asettaa myös niiden koulutustarjonta, josta ei välttämättä löydy hakijalle mieluista alaa.
Erityisoppilaitokset saavat valtiolta opiskelijaa kohti noin kolmasosan enemmän taloudellista tukea kuin muut oppilaitokset. Tämän vuoksi niiden opetusryhmät voidaan pitää pieninä ja ammattitaitoisia opettajia on mahdollisuus palkata riittävä määrä.
Työelämässä joustetaan harvoin
Monet Jaarannon kaltaiset erityisopiskelijat kilpailevatkin käytännössä samoista opiskelupaikoista terveiden kanssa. Valmistumisen jälkeen heitä odottavat työmarkkinat, jotka suosivat kokopäiväisiä työntekijöitä.
– Työpäivät pitäisi jaksottaa minun mukaan, koska en pysty olemaan työpaikalla aamukahdeksasta neljään iltapäivällä, Jaaranto sanoo.
Hän voisi aloittaa työskentelyn puolen päivän jälkeen ja jatkaa sitä pienien taukojen rytmittämänä myöhäiseen iltaan. Hän uskoo voivansa tehdä täyttä työpäivää, jos vain saisi siihen mahdollisuuden.
Jaarantoa ei voida ottaa työvoimatoimiston asiakkaaksi, koska hän saa kansaneläkettä. Hän tunnustaa, ettei ole edes yrittänyt etsiä suunnitteluassistentin töitä ammattikoulusta valmistumisensa jälkeen. Tuolloin hänen mielessään väikkyi 3D-animaattorin ura, mutta senkin haaveen hän kertoo haudanneensa ainakin toistaiseksi.
Jaaranto voi ansaita noin viidensadan euron suuruisen eläkkeensä lisäksi kuukaudessa enintään 588,66 euroa, mutta osa-aikaisen työpaikan löytäminen on vaikeaa eivätkä työnantajat mielellään palkkaa henkilöä, jolla on työ- tai toimintakyvyn rajoitteita. Esteet eivät ole kuitenkaan nujertaneet Jaarantoa. Hän toteuttaa parhaillaan suunnitelmaa, jonka turvin hän aikoo työllistää itse itsensä.
– Olen harrastanut muutaman vuoden ajan valokuvausta ja myynyt lähipiiriini kuvia. Sitten ajattelin, että miksei minulla voisi olla siihen liittyvää yritystoimintaa, Jaaranto kertoo.
Yrittäjyydessä mahdollisuus
Hän ryhtyi sanoista tekoihin ja sai syksyllä 2006 opiskelupaikan Kempeleessä toimivasta yrittäjäakatemiasta, jossa voi suorittaa yrittäjän ammattitutkinnon suurimmaksi osaksi kotoa käsin tietokoneen välityksellä. Lähiopetuspäiviä on kaikkiaan kymmenen yksi ja puoli vuotta kestävän koulutuksen aikana.
– Ennen kuin pääsin sinne opiskelemaan, minun piti perustaa yritys. Myyn valokuvia, joita painatetaan eri tuotteisiin. Sitten suunnittelen kuvapankkia, josta voi ostaa kuvia mainoksiin ja esitteisiin. Olen löytynyt täältä Haukiputaalta entisen valokuvaamoyrittäjän, joka on lupautunut minulle opettajaksi.
Mikäli Jaarannon myynti lähtee hyvin käyntiin, hänen eläkkeensä pienenee aluksi ja kuukausitulorajan ylityttyä se voidaan laittaa lepäämään enintään viideksi vuodeksi.
– Pitää katsoa sitten loppuun asti, kannattaako tämä, Jaaranto toteaa.
Hän haluaa kuitenkin rohkaista itsensä kanssa samanlaisessa tilanteessa olevia.
– Jos hulluutta ja kylmäpäisyyttä löytyy ja eläke on, niin sitten vain kokeilemaan. Ei tässä korkealta pudota.
Toimittaja: KIRSI SCHALI
Syksyllä 2006 valmistui laaja vammaisten työllistymiseen liittyvä tutkimus "Uuden alussa vai umpikujassa? - Vammaiset matkalla yhdenvertaiseen kansalaisuuteen". Se toteutettiin Lapin yliopiston, Stakesin ja Kelan tutkimusosaston yhteistyönä. Linkki tutkimuksen verkkoversioon (pdf-tiedosto): http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/R15-2006-VERKKO.pdf