Akuutin Arkisto
24.4.2007
Helikobakteerin löytyminen mullisti mahahaavan hoidon
Mahahaava ei olekaan stressi- tai elintapatauti, vaan bakteeritulehduksen aiheuttama vaiva, joka voidaan hoitaa lääkekuurilla.
Tämän vallankumouksellisen löydön tehneet australialaislääkärit ovat Nobelinsa ansainneet. Löytö on tuonut ratkaisevan aseen myös taisteluun mahasyöpää vastaan.
Tiedeyhteisö ei tahtonut uskoa löytöä
Pitkään uskottiin, että "jos mahassa ei ole happoa, ei siellä ole haavaakaan" ja mahahaavaa pidettiin stressiperäisenä elintapatautina. Mahahaavaa hoidettiin lääkkeiden, dieetin ja levon avulla ja välillä turvauduttiin myös leikkaukseen. Siinä poistettiin haava-alue ja pyrittiin vähentämään hapon eritystä mm. katkaisemalla mahasta hermoja.
1980-luvun alussa kaksi australialaistutkijaa osoitti, että mahahaavan ja mahakatarrin aiheuttaakin helikobakteeritulehdus, joka voidaan hoitaa. Löytö oli maailman lääkäreille suorastaan sokki eivätkä useimmat ottaneet uskoakseen tulosta, joka kumosi yleisesti hyväksytyt käsitykset taudista.
– Teoriaa oli alussa vaikea saada tiedeyhteisössä läpi, koska silloin ajateltiin, että mahahaava johtui stressistä ja ettei mahalaukussa voinut elää bakteereita. Meidän ajateltiin olevan väärässä kahdestakin syystä ja vastustusta siis riitti. Meille ei myönnetty apurahoja, artikkeleitamme ei julkaistu ja tieteellisissä tapaamisissa jouduimme aina kiistoihin, muistelee Nobelin palkinnon saanut tutkija Barry Marshall.
Toinen tutkijoista koekaniinina
Lopulta tutkijakaksikko sai epäuskoiset kollegatkin vakuuttumaan asiastaan. Tosin aika kovin keinoin.
– Bakteeri voidaan osoittaa haitalliseksi eläinkokeilla, tavallisesti hiirillä. Helikobakteeri ei kuitenkaan lisääntynyt hiirillä ja siksi vuoden yrittämisen jälkeen päätimme syödä bakteeria itse, jotta voisimme todistaa sen aiheuttavan tulehduksia ihmisillä, Marshall kertoo.
– Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Join yli 100 miljoonaa bakteeria sisältävän liemen ja viikon kuluttua aloin voida huonosti. Oksentelin ja henki haisi pahalle, mikä ei ollut kovin mukavaa muun perheen mielestä. Tutkimuksissa todettiin mahalaukussa tulehdus.
Australialaislöytö mullisti mahalaukun ja pohjukaissuolen haavojen hoidon. Helikobakteeri-infektio häädetään nykyään antibioottien ja happolääkkeiden yhdistelmällä. Löydön tehneille myönnettiin lääketieteen Nobel vuonna 2005.
– Meiltä kysytään usein, olemmeko nyt voitonriemuisia. Totta kai olemme, Marshall hymyilee.
Joka toisella meistä
Arviolta joka toinen maailman asukkaista kantaa helikobakteeria mahalaukussaan. Bakteeri hankitaan jo lapsuudessa tai varhaisnuoruudessa. Kaikilla bakteerin uhreilla on gastriitti eli mahakatarri, jossa limakalvo on tulehdunut, mutta haavaumaa ei vielä esiinny. Osalle kehittyy varsinainen mahahaava - miksi vain osalle, se on vielä tutkimuksen alla.
Helikobakteeri-infektio voidaan diagnosoida monella tavalla - myös ilman että potilaan mahalaukussa täytyy käydä. Se voidaan todeta muun muassa. hengitystestillä, verikokeesta tai ulostenäytteestä.
– Jos potilas tähystetään, niin sieltä otetuista koepaloista voidaan viljellä helikobakteeria laboratoriossa. Erilaisilla värjäysmenetelmillä voidaan osoittaa niistä koepaloista bakteeria, kun katsotaan mikroskoopilla. Tämmöinen koepala voidaan vaikka laittaa koeputkeen ja yksinkertaisesti katsoa, että muuttuuko se väri punaiseksi, joka osoittaa tämän bakteerin tiettyä entsyymiä, selittää dosentti, mikrobiologilääkäri Hilpi Rautelin Helsingin yliopistosta.
Mahahaava on pian historiaa
– Nyt kun olemme parantaneet suuren osan mahahaavoista, niin seuraavaksi meidän pitäisi voittaa mahasyöpä, joka on joissakin maissa yhä melko yleinen sairaus. Me epäilemme helikobakteeria mahasyövänkin keskeiseksi aiheuttajaksi, Barry Marshall selittää helikobakteeritutkijoiden tulevaisuudenhaasteista.
– Me olemme olleet erityisen kiinnostuneita niistä seikoista, jotka voivat liittyä siihen, miksi jotkut ovat alttiimpia saamaan näitä vakavampia jälkiseuraamuksia. Ne voivat olla bakteeriin tai bakteerikantaan liittyviä ominaisuuksia tai sitten yksilöön liittyviä asioita. Mitä tulee helikobakteerin ja mahasyövän väliseen yhteyteen, niin olemme kovin kiinnostuneita siitä, missä vaiheessa helikobakteerin häätäminen voi vielä katkaista etenemisprosessin mahasyöpään. Tutkimuksen alla on myös, miten häätöhoidot pitäisi toteuttaa ja kenelle ja miten riskipotilaat pitäisi tunnistaa ja hoitaa, Rautelin jatkaa.
Haasteena rokotus ja mahasyövän estäminen
Helikobakteerin löytäminen ja sen toiminnan selvittäminen sekä häätöhoidon kehittäminen ovat merkinneet valtavaa muutosta mahahaavapotilaiden hoidossa. Nobelin jälkeenkin selvitettävää ja pohdittavaa on silti edelleen.
– Tiedeyhteisö on nyt havahtunut ajattelemaan, että jotkut muutkin perinnöllisiksi ajatellut sairaudet saattavatkin kulkea suvussa bakteerin tai viruksen välityksellä.
Nyt mietitään myös, onko muitakin bakteereita ja viruksia, jotka ovat osallisina syövän synnyssä.
Helikobakteeritutkimuksen suuria haasteita on saada aikaan infektion parantava ja estävä rokotus. Rokotteen kehittäminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Tämä vaikeus liittyy helikobakteerin poikkeukselliseen kykyyn elää ja toimia limakerroksen alla mahalaukussa. Yhteinen vihollisemme saattaa kuitenkin tulevaisuudessa olla meille myös hyödyksi.
– Helikobakteerin perimässä on reippaat tuhat geeniä, joiden kaikkien tehtävää ei vielä tunneta. Jokin geeneistä auttaa bakteeria elämään mahalaukussa. Kun tuosta geenistä saadaan tietoa, saadaan tietoa myös mahan limakalvosta ja tätä tietoa voidaan tulevaisuudessa käyttää hyväksi lääkekehityksessä ja voimme esimerkiksi kehittää lääkkeitä, jotka imeytyvät mahalaukun seinämän läpi.
Asiantuntijat:
BARRY MARSHALL, kliinisen mikrobiologian professori, University of Western Australia
HILPI RAUTELIN, dosentti, mikrobiologilääkäri, Helsingin yliopisto
Toimittaja: TIIA VÄRE