Akuutin Arkisto
30.1.2007
Terveyskeskuksissa huutava pula lääkäreistä
Jopa 700 000 suomalaisen lasketaan kärsivän riittämättömistä terveyskeskuslääkärien palveluista.
Ongelma on ollut pinnalla syrjäseuduilla jo pitkään. Akateemisesti koulutettua väestöä on vaikea saada muuttamaan sinne, kun pois lähtevät muutkin työikäiset.
Pahin tilanne on Kainuussa, jossa neljännes terveyskeskusviroista on täyttämättä. Toisaalta puolessa maan terveyskeskuksista ei ole lääkärivajausta tai se on paikattu ostopalveluin. Ostopalvelu ei toisaalta suinkaan ole huono asia asiakkaan kannalta, joka palvelua oikeasti tarvitsee.
Kaikki julkiset terveyspalvelut rahoitetaan joka tapauksessa verovaroin ja loppupeleissä on sama, maksetaanko palkkaa esimerkiksi sairaslomalla olevan virkalääkärin sijaiselle, vai vuokralääkäreille.
Joissakin paikoissa (Lahti, Joensuu) on päätetty ulkoistaa joitakin terveyskeskuksia ostopalveluin ja Karjaalla koko perusterveydenhuolto on ulkoistettu. Punkalaitumella kunta sai ostopalvelun kautta terveyskeskukseen takaisin samat lääkärit, jotka olivat sanoutuneet irti viroista.
Lääkäripula vaivaa jo yliopistokaupunkejakin
Uusi piirre on, että myös kaupunkien ja lääkäreitä kouluttavien yliopistokaupunkien terveyskeskuksissa on virkoja täyttämättä, tai niihin on vaikea saada edes sijaisia.
Terveyskeskustyön imago on huono ja lääkärit valitsevat mieluummin sairaalatyön tai ostopalveluja tarjoavan yksityisen työnantajan, joka maksaa parempaa palkkaa. Tällöin lääkärit voivat myös hallita työnsä määrää, toisin kuin terveyskeskuksissa. Kokeneita lääkäreitä siirtyy paljon myös työterveyshuoltoon, missä ei ole päivystysrasitetta.
Lukumääräisesti Suomessa ei pitäisi olla pulaa lääkäreistä. Suomen Lääkäriliiton mukaan työikäisiä, Suomessa työskenteleviä lääkäreitä on noin 16 000 eli keskimäärin yksi lääkäri 300 asukasta kohti. EU-tasolla ja pohjoismaisella tasolla tilanne on erinomainen.
Lääkäriliiton selvityksen mukaan työssä olevien lääkärien määrä on kasvanut 20 prosentilla 10 vuodessa. Kasvu jatkuu, koska tiedekuntiin otetaan vuodessa yli 600 opiskelijaa. Myös Tarton yliopisto Virossa kouluttaa lääkäreitä Suomeen; siellä opiskelee noin 100 suomalaista, joista lähes kaikki palaavat kotimaahan.
Lääkäreistä 47 prosenttia työskentelee sairaaloissa, 23 prosenttia terveyskeskuksissa ja yksityisinä noin 10 prosenttia. Yksityisvastaanottoa päätoimisesti tai sivutoimisesti pitävien määrä on kasvanut 60 prosenttia 10 vuoden aikana. Loput lääkärit työllistyvät työterveyshuollossa tai yksityissektorilla. Ainoa viime vuosina supistunut lääkäriryhmä ovat tutkijat ja opettajat.
Koko maan tasolla yhdeksän prosentin vaje
Vajetta ei siis pitäisi olla, mutta kun vain on: Jos virassa olevien joukkoon lasketaan ostopalveluin hoidetut tk-lääkäripalvelut, vaje on terveyskeskuksissa koko maassa noin 9 prosenttia (8,9 %) eli 320 virkaa on kokonaan hoitamatta (tilanne lokakuussa 2006). Tätä ei kiistä Lääkäriliittokaan.
Liiton ja haastateltujen lääkärien mukaan syynä ei ole se, että lääkäreitä olisi liian vähän, vaan se, että julkinen systeemi ei toimi. Terveyskeskuslääkärin työstä on tullut raskasta, kun sijaisia ei aina edes saa palkata ja työt kaatuvat toisten virassa olevien niskaan.
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve sanoo, että lääkäreiksi koulutettavien määrä on noussut 70 prosentilla vuodesta 1998. Koulutuspaikkoja ei kannata lisätä, koska lääkäreitä valmistuu jo enemmän kuin työelämästä poistuu. Numeraalinen vaje selittyy Pälveen mukaan osin sillä, että terveyskeskusvirkoja on lisätty 200 kappaleella vuodesta 2003 vuoteen 2006.
Yksi syy on Pälveen mukaan se, että lääkärikunta on voimakkaasti naisistunut. Kaksi kolmasosaa valmistuvista on naisia ja perheen perustaminen on asia, jonka vuoksi naiset ovat pois työelämästä enemmän kuin miehet. Naislääkärit esimerkiksi päivystävät vähemmän.
Merkittävin syy vajaukseen terveyskeskuksissa on työnkuvan muuttuminen. Ennen lääkärin työ oli lääketieteen harjoittamista. Nykyisin terveyskeskuslääkäri hoitaa varsinkin päivystäessään moniongelmaisia sosiaalipuolen potilaita, koska sosiaalinen päivystys ei Suomessa toimi.
Tämä on erityisesti suurten kaupunkien ongelma.
Lääkärit esimerkiksi joutuvat kinaamaan päivystykseen tuotujen vanhusten sijoituspaikasta tai järjestämään muuta sosiaalista hoivaa. Pälve epäilee, että tällaiset asiat laittavat monet miettimään, onko minulla vaihtoehtoja.
Työnantaja ei myöskään säätele terveyskeskuslääkärin työn määrää. Väestövastuu kaatuu päälle eikä työtä ja ajankäyttöä voi hallita. Myös turhauttavaa byrokratiaa on paljon.
Opetusministeriön kanta koulutusmääriin
Opetusministeriö on selvitellyt yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa lääkäripulan taustoja. Johtopäätös on, että lääkäreitä on tarpeeksi ja heitä myös koulutetaan riittävästi. Lääkärit kuitenkin keskittyvät tiettyihin tehtäviin.
Opetusneuvos Erja Heikkinen sanoo, että koulutusmäärien lisääminen ei ole ratkaisu, eikä niin aiota tehdä. Sen sijaan opetusministeriössä aiotaan tänä keväänä ottaa yliopistojen kanssa esille se, onko tarkoituksenmukaista kouluttaa maahan niin paljon lääketieteen tohtoreita kuin nyt tapahtuu. Monet vastavalmistuneet lääkärit alkavat tehdä väitöskirjaa lähes saman tien ja päätyvät tutkijoiksi. Eli tohtorintutkintojen kiintiöiden alentaminen voisi olla yksi tapa saada lääkäreitä käytännön työhön.
Suuntaus on ollut, että myös potilastyöhön aikovat lääkärit valmistelevat väitöskirjaa jo opiskelujen aikana.
Muuntokoulutus
Turun yliopistossa järjestetyn muuntokoulutuksen jatkumisesta ei ole tehty päätöstä. Muuntokoulutuskokeilu alkoi opetusministeriön ja Turun yliopiston yhteisellä sopimuksella vuonna 2003 ja 2006 on otettu sisään tuoreimmat opiskelijat. Lääketieteen opinnot on aloittanut tätä kautta yhteensä 86 henkilöä.
Opetusneuvos Erja Heikkisen mukaan muuntokoulutuksesta on tehty arvio viime syksynä ja sen perusteella kokemukset eivät ole rohkaisevia. Opiskelijatkaan eivät ole kokeneet koulutusta mielekkääksi. Kokeilun jatkamisesta päätetään keväällä. Jos sitä jatketaan, kehittämistarpeita on runsaasti.
Haastattelussa Jouko Suonpää
Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani, professori Jouko Suonpää vastasi Akuutille lääkäripulaa käsitteleviin kysymyksiin.
Akuutti: Mikä on Teidän näkemyksenne muuntokoulutuskokeilusta?
Suonpää: Kokeilu on Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kannalta ollut mielenkiintoinen ja avannut uusia näkemyksiä muun muassa sellaisiin yliopisto-opetuksessa ajankohtaisiin uudistuksiin, kuten: henkilökohtainen opetussuunnitelma, aikaisemman kokemuksen ja opetuksen hyväksilukeminen, kliinisen vaiheen harjoittelun hajasijoittaminen yliopistollisen keskussairaalan ulkopuolelle, erikoisesti Satakuntaan, opetusterveyskeskusmallin luominen ja niin edelleen. Kokeilu on vaatinut huomattavan määrän lisäbyrokratiaa näiden mallien luomiseen ja voimakkaiden ennakkoluulojen murtamiseen.
Akuutti: Mitä hyviä tai huonoja puolia siinä on ilmennyt käytännön tasolla?
Suonpää: Muuntokoulutukseen ei ole kaikkina vuosina saatu riittävästi valintakokeen läpäisseitä opiskelijoita. Ennakkoluuloista huolimatta muuntokoulutusopiskelijat ovat hyvin sopeutuneet muihin lääketieteen opiskelijoihin ja tuoneet esiin omaa hoitopuolen näkemystäänkin pienryhmissä tapahtuvassa opetuksessa. Huonona puolena on ollut ennakkoluulot ja median välittämät tarkistamattomat tiedot siitä, että koulutamme terveydenhuollon ammattitutkinnon suorittaneista Kolmessa vuodessa lääkäreitä. alkuperäinen sopimuksemme oli, että muuntokoulutettaville tarjotaan mahdollisuus valmistua lääkäriksi viidessä ja puolessa vuodessa. Nämä ennakkoluulot ovat aiheuttaneet huomattavaa vastustusta alkuvaiheessa sekä paikallisesti että valtakunnallisella tasolla lääkärikunnan keskuudessa. Puolen vuoden opintojenkin hyväksilukeminen on vaatinut huomattavia ponnisteluja kurssimuotoisen opetuksen poikkeusten järjestelyssä.
Akuutti: Olisiko Turku valmis jatkamaan sitä, jos opetusministeriö näyttää vihreää valoa, ja mitä muutoksia siinä tapauksessa pitäisi tehdä, jos muuntokoulutus ei kerran ole vastannut odotuksia?
Suonpää: Kokeilun jälkeen (ensimmäiset valmistuvat aikaisintaan 2008 joulukuussa) on tiedekuntamme mielestä syytä arvioida uudelleen muuntokoulutuksen tarve ja ennen kaikkea valintakriteerit kaikkien lääketieteen opiskelijoiden kohdalla. Tässä vaiheessa opetusryhmät ovat resursseihin (tilat, talous, opetuspotilaiden saatavuus) liian suuret ja tällaisenaan kokeilua emme halua jatkaa. Nyt näyttää siltä, että osa muuntokoulutusopiskelijoista haluaa opiskella muiden tahdissa kuusi vuotta, mihin heillä on luonnollisesti oikeus.
Akuutti: Johtuuko paljon puhuttu lääkäripula Teidän mielestänne siitä, että tiedekuntien sisäänotot ovat liian pieniä?
Suonpää: Osasyynä ovat virhearviot, joita tehtiin laman aikana, jolloin lääkärikoulutusta vähennettiin huomattavasti noin 550:stä 350:een. Nyt tavanomainen sisäänotto on 600 ja se on riittävä. Lääkäritarvehan riippuu paljolti yhteiskunnan kysyntäresursseista, uusista virkaehtomääräyksistä, kollegakunnan naisistumisesta (äitiyslomat, osa-aikatyö) ja perusterveydenhuollon tehtävien yhteiskunnallisesta arvostuksesta. Siis sisäänotto ovat olleet 1990-luvun loppupuolella liian pieniä, nyt ne ovat riittävät.
Toimittajat: JUSSI PÄÄKKÖNEN, MARIA TOLPPANEN