Akuutin Arkisto
2.12.2008
VETERAANIEN KUNTOUTUSTARPEET KASVAVAT - MÄÄRÄRAHAT SUPISTUVAT
Hämeenlinnalaisessa sotainvalidien ja -veteraanien kuntoutuslaitoksessa Ilveskodissa eletään tätä päivää ja tulevaisuutta. Kuntoutustyön monipuolisuutta kuvaavat hyvin Parolan koulun 3-6-luokkalaisten säännölliset vierailut sodan käyneitten miesten luona.
Molemmat osapuolet nauttivat yhteisistä puuhista, peleistä ja keskusteluista. Sotiemme veteraaneja on tällä hetkellä elossa noin 70 000; heistä sotainvalideja on yli 10 000. Reilu kolmannes veteraaneista on rintamalla palvelleita naisia. Keski-ikä on noin 86 vuotta ja poistuma rivistä kymmenisen prosenttia vuosittain.
Poistuma ei kuitenkaan kerro totuutta veteraanikuntoutuksen tarpeesta, sanoo sosiaalisihteeri Anni Grundström Suomen Sotaveteraaniliitosta.
– On jollakin tavalla järkyttävä, että valtiovalta miettii koko ajan, että luonnollinen poistuma on niin ja niin suuri vuosittain ja että kuntoutuksessa kävijöiden määrä vähenisi. Sehän ei pidä paikkaansa, koska meillä on iso määrä veteraaneja, jotka eivät vielä koskaan ole olleet kuntoutuksessa. Kun ikää tulee lisää, myös terveys- ja muut elämisen ongelmat lisääntyvät ja kuntoutuksen tarve.
Veteraanien kuntoutuksessa riittää vielä tehtävää
Sotainvalidit pääsevät varsin hyvin kuntoutukseen sotilasvammalain perusteella, mutta sitä voitaisiin tasapuolistaa ja tehostaa poistamalla niin sanotut. prosenttirajat kyseisestä laista. Sotainvalidien Veljesliitto ajaa muutosta perustellen sitä muun muassa sillä, että ikä tuo lisäprosentit mukanaan.
Sen sijaan veteraanien oikeus kuntoutukseen ei aina toteudu määrärahojen niukkuuden vuoksi. Määrärahat putoavat tämän vuoden 42,1 miljoonasta eurosta lähes 15 prosenttia, ja vuoden 2009 budjetissa rahaa on varattu 36,3 miljoonaa. Kuitenkin määrärahat loppuivat kesken nyt jo alkukesästä 130 kunnassa.
– Kainuussa saatiin lisää rahaa elokuun määrärahojen lisäjaossa, mutta silti siellä jää sata veteraania kuntoutuksen ulkopuolelle tänä vuonna. Nämä sata tulevat nyt saamaan kielteisen päätöksen, ja he tietysti siirtyvät ensi vuoden puolelle, mutta entä sitten ensi vuonna kun määrärahat ovat vielä pienemmät kuin tänä vuonna, havainnollistaa Grundström.
Kielteiset kuntoutuspäätökset aiheuttavat monessa veteraanissa vastareaktion: he jättävät jatkossa kokonaan hakematta etuuksiaan. Näinkö yhteiskuntamme haluaa veteraaniasian hoitaa?
Veteraanien korkea ikä tuo jo mukanaan lisää sairauksia ja ongelmia. Palvelujen ja tukien viidakossa tarvitaan ohjausta ja apua.
– Meillä vielä löytyy niitä sitkeitä sissejä, jotka eivät ole aikaisemmin hakeneet invaliditeettiprosentteja sen takia, että ihan yleisesti he vaan sanovat, että hakekoot ne, jotka niitä enemmän tarvitsee, valottaa veteraanisukupolven asenteita palveluneuvoja Ulla Kannisto Ilveskodista.
– Uusia vireillepanoja sotavamman toteamiseksi tehdään edelleen jatkuvasti. Esimerkiksi kuulon heikkenemisen taustalla voivat olla sodan aikaiset tapahtumat, minkä perusteella voi usein saada 10 prosentin päätöksen. Eikä tässä ole kuin kuukauden verran aikaa siitä, kun yhdestä rintamaveteraanista tuli 15 prosentin sotainvalidi, sanoo Kannisto.
Kokemus ja osaaminen käyttöön koko ikääntyvän väestön kuntoutukseen
Lähiaikojen keskeisiä haasteita ovat vuosittaisen terveystarkastuksen saaminen veteraaneille sekä monipuolisen, myös psykososiaalisen kotihoidon kehittäminen. Ilveskoti on panostanut myös kotihoitoon, kertoo Ilveskodin johtaja Liisa Lähteenmäki.
– Meillä on tänä vuonna alkanut uutena toimintana psykososiaalinen kotikuntoutus, joka tarkoittaa sitä että me räätälöimme asiakkaan tarpeiden mukaisen kuntoutuksen kotiin. Psykososiaalinen kuntoutus ylipäätään tarkoittaa sitä, että viemme arjen elämää tukevia palveluja kotiin. Se voi olla esimerkiksi psykiatrinen sairaanhoitaja, joka käy selvittelemässä asioita ja auttamassa jonkun vaikean asian yli.
– Esimerkiksi vaimon kuolema voi olla sellainen asia, josta ikämies ei oikein selviydy ilman tällaista tukea. Tämäntapaista kotiin vietävää psykososiaalista kuntoutusta ei juurikaan ole tarjolla, vaikka kotona asuvilla ikäihmisillä on varsin paljon psyykkisen tuen tarvetta. Isona tavoitteenahan on estää tai myöhentää laitoshoidon tarpeen syntymistä.
Ilveskodin ja lukuisten muiden tasokkaiden kuntoutuspaikkojen pitkäaikainen työ sodassa vammautuneiden ja veteraanien kuntoutuksen kehittämisessä voisi luoda pohjan suurten ikäluokkien ja erityisesti myös muistisairaiden kasvavan ryhmän kuntoutukselle - jos tahtoa vain on.
Yhden hyvän moton tarjoaa itsenäisen Suomen ikäinen 91-vuotias Into Kassimäki, joka on erittäin tyytyväinen saamiinsa kuntoutuspalveluihin.
– Ei voi tulla ihmisen elämässä enää parempaa olotilaa kuin täällä. Sitä pysyy virkeänä, kun haluaa hoitaa itsensä eikä jää muistelemaan pahoja. Pitää aina ajatella että huomenna on parempi kuin tänään; tänään on hyvä mutta huomenna on vielä parempi.
Ilveskodin johtaja Liisa Lähteenmäki painottaa yksilöllistä, koko ihmisen huomioivaa otetta.
– Jokainen saa oikeasti yksilöllisen ohjelman, jota toteutetaan kuntoutusjakson aikana. Täällä on hyvin lämmin tunnelma, ja ihmiset, jotka ovat täällä tottuneet käymään, haluavat tulla aina uudestaan. Tällaisen hengen toivoisi jatkossakin säilyvän ja levittyvän laajemminkin ikäihmisten hoitoon. Ihmiset, joilla on jo monenlaisia vaivoja ja huolia tarvitsevat kyllä ihan sellaista kädestä pitoa ja palveluihin ohjaamista.
Lisätietoa:
http://www.sotaveteraaniliitto.fi, p. (09) 6126200
http://www.sotainvalidit.fi, p. (09) 478500
http://www.rintamanaistenliitto.com, p. (09) 494520
http://www.rintamaveteraaniliitto.fi, p. (09) 6840770
http://www.ilveskoti.com, p. (03) 5706100
Asiantuntijat:
ANNI GRUNDSTRÖM, sosiaalisihteeri, Suomen Sotaveteraaniliitto
ULLA KANNISTO, palveluneuvoja, Ilveskoti, Hämeenlinna
LIISA LÄHTEENMÄKI, johtaja, Ilveskoti, Hämeenlinna
Toimittaja: ULLA KORPELA