Akuutin Arkisto
2.12.2008
SYNNYTYSPELKOON SAA APUA
Synnytys jännittää ja pelottaa lähes jokaista naista. Pienestä jännityksestä on jopa hyötyä, sillä se nostaa adrenaliinitasoa ja auttaa valmistautumaan synnytykseen sekä selviytymään siitä. Varsinaisesta synnytyspelosta voidaan puhua, kun pelko haittaa normaalia elämää.
Synnytyspelon hoidon tarkoitus ei ole vain vähentää turhia keisarileikkauksia, vaan myös vaikuttaa äitien ja perheiden hyvinvointiin raskausaikana ja myös sen jälkeen.
PELOSTA PITÄÄ PUHUA AJOISSA
Lapset ovat ihania, mutta niiden synnyttäminen on todella pelottava ajatus vajaalle kymmenelle prosentille äideistä. Synnytyspelko varjostaa odotusta ja häiritsee synnytykseen valmentautumista. Se ilmenee painajaisina, ahdistuneisuutena ja paniikkikohtauksina.
Jos synnytys pelottaa äitiä, siitä pitää puhua ajoissa. Oikea paikka on neuvola, josta terveydenhoitaja tarvittaessa ohjaa lähetteellä eteenpäin äitiyspoliklinikalle. Suurimpiin synnytyssairaaloihin on perustettu synnytyspelkopoliklinikoita, joissa pelkoa lähdetään purkamaan keskustellen.
– Ensimmäiseksi äidit usein sanovat, että en osaa oikein itsekään sanoa, mitä pelkään, ja ymmärrän, että tämä ei ehkä ole ihan järkevää, mutta pelkään silti. Sitten täällä pelkopolilla lähdetään pilkkomaan sitä tilannetta, ja katsomaan, minkälaisia asioita sieltä taustalta löytyy, selittää naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Susanna Timonen Turun yliopistollisen keskussairaalan naistenklinikalta.
PELKO KASVAA VATSAN MUKANA
Turkulainen Piia Ojasalo kärsi synnytyspelosta toista lasta odottaessaan.
– Ehkä vielä parempi sana olisi, että minua ahdisti se ajatus synnytyksestä. Silloin kun tulin raskaaksi, en niinkään ajatellut sitä, mutta kun raskausviikkoja alkoi kertyä, niin ahdistus rupesi kasvamaan samassa suhteessa, Piia muistelee.
– Esikoiseni synnytys ei mennyt ihan oppikirjojen mukaisesti, vaan oli aika sekasortoinen tilanne. Minä en ainakaan itse oikein tiennyt, että missä mennään. Synnytys ei myöskään edennyt, vaan 40 tunnin jälkeen oltiin oikeastaan samassa tilanteessa kuin sairaalaan tullessa. Synnytys päättyikin lopulta sektioon, Piia jatkaa.
Toisten synnytystä pelkäävien äitien tapaaminen voi olla pelkoäideille voimakas voimauttava kokemus.
– Minä luulin, että olen yksin tämän asian kanssa, mutta sitten siellä pelkopoliklinikalla olikin ihan samassakin tilanteessa olevia äitejä ja kuulin heidän kertovan ihan samanlaisista kokemuksista. Me jäimme monta kertaa ryhmätapaamisen jälkeen äitien kesken vielä pihalle juttelemaan, vahtolainen Satu Teini hymyilee.
MITÄ SYNNYTTÄJÄT PELKÄÄVÄT?
KIPUA
Synnytyskipu on voimakkaimpia ihmisen tuntemia kipuaistimuksia ja sitä pelkäävät sekä ensisynnyttäjät että aiemmin synnyttäneet.
OMAA KYVYTTÖMYYTTÄ SYNNYTTÄÄ
Monia naisia huolestuttaa se, "osaavatko" he synnyttää: kestääkö fyysinen kuntoni, olenko huono synnyttäjä, hankaloitanko toiminnallani synnytystä tai vahingoitanko lastani jotenkin.
LAPSEN VAURIOITUMISTA
SYNNYTYKSEN KONTROLLOIMATTOMUUTTA
Naisesta voi tuntua ahdistavalta ajatus siitä, että hän ei ehkä kykene hallitsemaan itseään tai synnytyksen kulkua.
AIEMMAN NEGATIIVISEN SYNNYTYSKOKEMUKSEN TOISTUMISTA
KUOLEMAA
Tuleva äiti voi pelätä sekä oman että lapsensa hengen puolesta.
SYNNYTYSPELKOA EI VOI LEIKATA
Kaksi kolmasosaa synnytyspelosta kärsivistä on uudelleensynnyttäjiä. Useat ensimmäisen synnytyksen traumatisoimat äidit vaativat pelkopoliklinikalla itselleen keisarileikkausta.
– Minä pidin itsestään selvänä, että jos joskus tulen uudelleen raskaaksi, niin minä vain vaadin itselleni leikkausta. Taisin myös ajatella, että kun tulen pelkopoliklinikalle, niin siellä sanotaan automaattisesti, että hyvä on, leikataan, kun sinä kerran pelkäät, Satu muistelee.
– Siihen ei tietysti mielellään lähdetä semmoiseen vääntämiseen, että kumpi tässä nyt päättää, miten vauva syntyy. Sen sijaan on tärkeää lähteä hakemaan sitä, miksi äidillä on se ajatus, että hän haluaa keisarileikkauksen, Susanna Timonen selittää.
–Äiti saattaa ajatella, että keisarileikkauksella vältän koko ongelman, se on hoidettu sillä, joku toinen hoitaa sen synnytyksen, minä vain tulen ja olen kohteena ja vältän koko kysymyksen. Mutta pelkoa ei voi leikata, se jää sinne, Timonen muistuttaa.
– Helposti käy niin, että jos lähdetään mukaan siihen äidin pelkoon ja vahvistetaan hänen uskoaan siihen, että hänestä ei taida olla synnyttäjäksi, niin siinä vain vahvistetaan äidin pelkoa ja murennetaan äidin itsetuntoa. Ei se pelko sillä poistu, vaan se saattaa lähteä laajenemaan elämässä muihinkin asioihin.
HOIDOLLA PELKO SAADAAN HALLINTAAN
Synnytyspelkoa hoidetaan keskustelujen, terapian, tukiryhmien ja rentoutusharjoitusten avulla. Synnytyspelkopoliklinikalla äiti saa tietoa esimerkiksi kivunlievityksestä sekä alatiesynnytyksen ja keisarileikkauksen eduista ja riskeistä. Keskustelussa voidaan myös käydä läpi edellistä synnytystä ja siihen liittyviä kysymyksiä. Synnytyspelkopoliklinikalta voi tarvittaessa saada myös lähetteen esimerkiksi psykologin vastaanotolle.
– Meidän tehtävä pelkopolilla on tuoda keskusteluun tosiasioita. Monesti äiti pelkää asioita, jotka ei oikeasti ole edes mahdollisia. Ne ovat irrationaalisia kuvitelmia siitä, että mitä jos synnytyksessä käykin niin tai näin tai noin. Se keskusteluhan ei tietenkään välttämättä kokonaan poista sitä pelkoa, mutta se on tarkoitus saada hallintaan niin, että äiti tulee sen kanssa toimeen, kertoo Timonen.
– Tavoite on, että me pystyttäisiin myötäelämään sen naisen kanssa ja kannustamaan ja tukemaan häntä luottamaan omaan kehoonsa ja omaan taitoonsa synnyttää. Me yritämme yhdessä etsiä niitä naisen omia voimavaroja, kehittää niitä ja sillä tavalla auttaa naista synnyttämään normaalisti alakautta, kertoo synnytyspelkoäitejä hoitava kätilö Pia Laitio Turun yliopistollisen keskussairaalan synnytysosastolta.
– Synnytys ehkä nähdään liian usein suorituksena ja moni äiti pelkää, ettei selviä siitä. Tosiasiahan on, että naisen elimistö on luotu synnyttämiseen ja elimistöön on sisäänkirjoitettuna tietoa ja taitoa hoitaa se synnytys loppuun, Timonen muistuttaa.
KEISARILEIKKAUKSESSA ENEMMÄN RISKEJÄ
Synnytyspelko saa tulevan äidin usein toivomaan sektiota eli keisarileikkausta alatiesynnytyksen sijaan. Alatiesynnytys on kuitenkin sekä äidille että lapselle turvallisempi kuin leikkaus. Leikkaus on iso kirurginen toimenpide, johon liittyy riskejä ja joka vaatii pidempää toipumisaikaa kuin alatiesynnytys.
– Jos ajatellaan syntyvän lapsen kannalta, niin keisarileikkauksessa lapsi otetaan vähän niin kuin kylmiltään ulos, kun alatiesynnytyksessä synnytyksen aikaansaama positiivinen stressi valmistaa lasta kohdun ulkopuoliseen elämään ja lapsi on valmiimpi hengittämään. Toisaalta synnytystavalla on myös merkitystä lapsen infektiopuolustuksen kannalta. Eli jos verrataan keisarileikkausta alatiesynnytykseen, niin se ei vaakakupissa ole samanarvoinen, Timonen selittää.
Pelkoäideille tällaiset perustelut alatiesynnytyksen puolesta voivat tuntua myös ahdistavilta.
– Minä voin ymmärtää sen, että moni nainen kokee tulevansa manipuloiduksi siinä matkan varrella. Mutta me luotetaan naiseen ja me haluttaisiin että hän myös itse luottaisi itseensä ja me tuetaan siinä ja me ei ihan heti luovuteta, kätilö Pia Laitio hymyilee.
MONI PELKOÄITI SYNNYTTÄÄ LOPULTA ALATEITSE
Joskus synnytyspelko voi mennä ohi jo raskauden aikana, jos odottava äiti saa oikeaa tietoa ja apua. Usein pelko ei väisty raskauden aikana kokonaan, mutta sitä saadaan lievitettyä niin, että alatiesynnytys tuntuu luontevalta pelosta huolimatta.
– Illalla oli ehkä vähän ehkä semmoista tuntemusta, mutta menin nukkumaan ja nukuinkin ihan hyvin. Varmaan kahden maissa heräsin, kun oli aika kivuliaat poltot, mutta ihan rauhassa käytiin suihkussa ja juotiin kahvit ja lähdettiin. Varmaan viiden jälkeen oltiin täällä sairaalassa ja jo kymmentä vaille 7 oli poika maailmassa, Satu hymyilee nelisen tuntia synnytyksensä jälkeen.
Sadun toinen lapsi syntyi ilman keisarinleikkausta. Tutkimusten mukaan alateitse synnyttäneet äidit ovat tyytyväisempiä synnytykseen kuin leikatut äidit.
– Oli tosi hienoa, että se tapahtui luonnollisesti ja alakautta. Puhuttiin miehen kanssa, kun vauva oli jo maailmassa, että olisi ollut turhaa sellainen leikkaus, koska tämä nyt meni näin hienosti.
HOITAMATON PELKO VAIKUTTAA KOKO PERHEESEEN
Synnytyspelon myöntäminen voi olla äideille myös arka asia.
– Ei sitä ole helppo myöntää, että pelottaa tai masentaa. Mutta minä ajattelen, että sillä että sen asian kieltää itseltään ja läheisiltään, ei voita mitään. Se asia pitää käsitellä ja päästä elämässä eteenpäin ja sen asian kanssa sinuiksi, Piia hymyilee.
Hoitamaton synnytyspelko koskettaa koko perhettä. Ahdistavan synnytyskokemuksen jälkeen äidin voi olla vaikea muodostaa hyvää suhdetta vauvaansa ja pelko voi haitata äidiksi kasvamista. Myös riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen kasvaa. Myös Piia voitti pelkonsa ja suurin osa synnytyspelkopotilaista päätyi hänkin hoidon jälkeen alatiesynnytykseen.
– Pelkopolilla käytiin sitä synnytystä läpi ja minä sain paljon vastauksia niihin kysymyksiin, jotka minua oli askarruttanut. Ehkä se pelko ja ahdistus olisi jäänyt kokonaan kokematta, jos oltaisiin vielä paremmin käyty se ensimmäinen synnytys läpi jo sairaalassa, Piia toteaa.
TAVOITTEENA HYVÄ KOKEMUS SYNNYTYKSESTÄ
Synnytyspelon hoitoon on paneuduttu Suomessa 1990-luvun puolivälistä alkaen. Mutta miten voidaan mitata synnytyspelon hoidon tehokkuutta?
– Tietysti yksi mittari on se, jos saadaan vältettyä turhia toimenpiteitä. Sitten on myös tutkittu sitä, miten äidit kokivat synnytyksen, mitä he ajattelivat synnytyksestä etukäteen ja miten he sitten kokivat sen jälkikäteen. Tutkimuksen mukaan käsitys siitä, miten vaikeaa synnyttäminen on, putosi äideillä vähintään puoleen, Timonen vastaa.
– Toki on tilanteita, joissa se pelko on niin hallitseva ja joissa siellä taustalla on vaikeaa psyykkistä ongelmatiikkaa, että ei varmastikaan ole tarkoituksenmukaista pyrkiä siihen, että ei koskaan tehdä leikkausta pelon vuoksi. Mutta silloin jos pelko olisi ollut hoidettavissa ja se äidin olo olisi ollut helpotettavissa siihen tilanteeseen puuttumisella, niin silloin se leikkaus on turha, Timonen toteaa.
– Minusta pelon hoito on hyvää silloin, kun nainen kokee, että hän on saanut jotain evästä tulevaisuuteen ja keinoja käsitellä kriisitilannetta, hän on rentoutumista, omien ajatusten tutkimista ja selviytymiskeinoja. Tärkeintä on se - oli se synnytystapa mikä tahansa - että synnytys on tuntunut äidistä itsestään hyvälle, sanoo kätilö Pia Laitio.
Asiantuntijat:
SUSANNA TIMONEN, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Turun yliopistollinen keskussairaala, naistenklinikka
PIA LAITIO, kätilö, Turun yliopistollinen keskussairaala, synnytysosasto
Toimittaja: TIIA VÄRE