Akuutin Arkisto
2.12.2008
Elämä ei lopu palvelutalon ovella
Savonlinnalaisesta Hopearannan palvelutalosta löytyy erikoisuus. Asukkaita palvelee 20 asiakaspaikan tyylikäs pubi. Henkilökunnalle tämä merkitsi alkoholipassin suorittamista, jotta tarjoilu sujuu lakien ja asetusten mukaan. Pubi merkitsee asukkaille viihtyisää paikkaa seurusteluun, alkoholitarjoilu ei ole pääroolissa.
Vanhusten lisääntyvä alkoholinkäyttö on herättänyt myös julkista huolestumista. Savonlinnassa katsotaan, että vanhusten hyvinvoinnin suhteen puntarissa painaa enemmän ihmisten itsemääräämisoikeus, mahdollisuus elää täyttä elämää ja päättää itse vaikka sitten yhden konjakin nauttimisesta. Vaikka idea pubista oli kotimainen, vahvistusta ajatuksille on saatu Tanskasta.
88-vuotias Tauno Silvennoinen on yksi Hopearannan palvelutalon asukkaista Olavinlinnan kupeessa. Hopearannan palvelutaloon hän muutti puolitoista vuotta sitten vaimonsa kanssa.
– Oli vaikea kotona tulla toimeen, kun mun leipäheitto ei ole kotitalous ollut sen enempää ruuanlaitto kuin siivouskaan.
Vaimo ennätti asua palvelutalossa vain puolisen vuotta, kunnes sairaus voitti ja Tauno Silvennoinen jäi yksin. Silvennoinen kuitenkin katsoo, että parempaa paikkaa ei hänellä voisi nyt olla.
Mallia Tanskasta
Palvelutalossa asutaan omissa asunnoissa. Hopearannan erikoisuus on se, että elämästä on haluttu tehdä niin antoisaa kuin se on mahdollista. Huhtikuussa taloon avattiin oikea pubi, nimeltään Hermanninkuja 1.
Pieni 20 asiakaspaikan pubi tai baari on sisustettu kauniisti. Baaritiski on tummaa puuta, seinillä tunnelmaan sopivia tauluja ja jopa elävä takkatuli nurkassa. Istumapaikkoina ovat viihtyisät nojatuolit, joista ylösnousu on helppoa, ja yhtenä viihdykkeenä suuri taulutelevisio seinällä.
Talossa asuu myös, sattumalta, Silvennoisen entinen yhtiökumppani, 84-vuotias Teuvo Olavi Ahokas. Ahokas vitsailee, että hänellä on hieno asunto vanhuudenpäivien varalle - kun palvelutalosta pois potkitaan.
– Aamulla sitä, miettii, että miten voisi parhaiten päivänsä kuluttaa. Kun pääsee aamiaiselle, niin ajattelee, että tästähän on jo puoli päivää mennyt ja mitäs iltapäivällä tehdään. Ja täällähän on tällaisia suupaltteja miehiä, nämä yhtiökumppanit. Sen kanssa kun keskustellaan vaikka vanhoista asioista, tällein se menee siinä, Ahokas pohtii päivien kulkua.
Ajatus pubin rakentamisesta palvelutaloon kypsyi vuosia.
– Kun meillä on tosi hyvä hallitus, niin vihdoin he suostuivat ja niin tämä rakennettiin, palvelutalon toiminnanjohtaja, sosiaalineuvos Marja-Liisa Broms kertoo.
– Viime syksynä käytiin Tanskassa katsomassa hyvää vanhustenhuollon mallia ja usko vahvistui.
– On meitä muutamia, jotka täällä pubissa käy sitten on joukossa sellaisia, jotka eivät käy, ehkä eivät ehkä tästä pidäkään, se on taas heidän murheensa Tauno Silvennoinen tuumii.
– Toiset täällä parantaa maailmaa, toiset kertoo huoliaan ja murheitaan.
Aitoa tunnelmaa
Asukkaat katsovat, ettei alkoholi ei ole baarin tärkein asia.
– Kyllä se alkoholi on sivuseikka, täällä ei kukkaan ota muuta kuin yhden tai kaksi, miekiin olen niitä siiderimiehiä, joku ottaa olutta, joku ottaa konjakkia, mutta ei täällä kukaan sillä lailla ota, että se häiritsis ketään tai ite olis millään lailla alkoholin vaikutuksen alainen.
Pieneen pubiin on muodostunut aitoa tunnelmaa. Asiakkaiden keski-ikä on reilusti yli 80 vuotta.
– Sinä istut just minun paikalla, se on vakiopaikka ja hän voi todistaa sen, Teuvo Ahokas nauraa.
Paikalla on nyt jopa yksi talon kissoista, joita on kaikkiaan kolme: Väinö, Severi ja Selma. Kissat ovat erityisen rakkaita 86-vuotiaalle Hanna Immoselle, joka pohtii, että kissat ovat hyvässä hoidossa, niin kuin mekin ollaan hyvässä hoidossa.
Immonen itse kertoo olevansa kova kävelemään. Lenkkejä voi tulla tehtyä Savonlinnan kaupungin maisemissa päivittäin, joskus jopa useampia ja viime vuonna matkaa kertyi kaikkiaan 20 kilometriä vaille tuhat kilometriä.
Jutunaihetta löytyy jokaiselta
– Jos löytyy vaikka vanhoista asioista joku, niin sitä ruvetaan peukaloimaan, että olikohan se niin oikein tai olikohan se näin. Olkoon se miten hyvvään kun vaan on ollut, Teuvo Ahokas sanoo.
– Tämä pubi on hyvin hieno keksintö, tämähän ei ole kapakka, kun sanotaan, että kapakassahan ei muuta "kun jos täytätte mun lasini", mutta tämä on sellainen hienovarainen nautiskelupaikka, hän määrittelee.
Hopearannassa on panostettu siihen, että erilaista tekemistä löytyy.
– Kuntojumppari käy ainakin kolme kertaa viikossa, jokainen kykyjensä mukkaan osallistuu, toiset lukkee asunnollaan ja kuka mitäkin. Toiset taas ulkoilee ja osallistuu kuka mihinkin harrastuksiin, kaikilla on jotakin tekemistä, Tauno Silvennoinen kertoo.
Yksikön osastovastaava Tiina Silvennoinen, joka nimestään huolimatta ei ole Taunolle sukua, kertoo, että pubissa on mukavaa hillittyä menoa.
– Asukkaat ottaa juomaa ja haastelee ja henkilökunnan kanssa tulee juteltua. Että välillä tulee tarjoiltua, eihän myö tässä seisota koko ajan. Työn lomassa sit käydään aina antamassa.
– Tanskan vaikutus oli minuun henkilökohtaisesti niin valtava, että en ollut ymmärtänyt, että niin upeasti voidaan vanhustyötä tehdä ja hartaasti toivon, että meillä toteutuisi samanlaiset mallit, täällä yritän toteuttaa sitä, Marja-Liisa Broms kertoo.
– Se vahvisti uskoa siinä, että vanha ihminen, hänellä on itsemääräämisoikeus loppuun saakka. Yksityisyyttä ja yksilöllisyyttä kunnioitetaan, hän saa itse valita ja häntä kuunnellaan. Se on mielestäni niitä ihmisen oikeuksia ihan loppuun saakka.
Henkilökunta tuntee asiakkaat
Asukkaiden omaisten palaute on ollut valtaosin myönteistä. Osaa alkoholin läsnäolo palvelutalossa arveluttaa.
– Sehän se on, että annetaanko myö liikaa, Tiina Silvennoinen sanoo ja vakuuttaa, että tarjoilu osataan katkaista sopivasta kohdasta, koska jokainen asukas eli asiakas tunnetaan.
– Tottahan asukkaat saa omiin tiloihinsakin ostaa alkoholia, eihän se ole kiellettyä, mutta nyt on mahdollisuus näissä yhteisissä tiloissa nauttia ja seurustella.
– Osa omaisista huolestuu siitä, että vanhuksilla on paljon lääkkeitä, mutta siihen voi lohduttaa niin, että meidän henkilökunta tuntee asukkaansa ja kadulta meille ei voi tulla. Aina on alkoholikielteisiä ihmisiä, se on heidän asiansa, mutta olen lähtenyt siitä, että ikäihmiset saavat käyttää itsemääräämisoikeuttaan tässäkin asiassa, Marja-Liisa Broms toteaa.
– Minua vähän harmittaa tämä vanhuksia koskeva alkoholikeskustelu - katsotaan nyt ensin nämä keski-ikäiset, miten heidän alkoholikäyttönsä käyttäytyy ja sitten ikäihmiset.
Marja-Liisa Broms katsoo, että elämä ei saa loppua palvelutalon ovelle.
– Elämän pitää olla sellaista, jonkalaista jokainen haluaa itse elää eikä sellaista, jota henkilökunta tarjoilee.
– Mie sanoisin näin, että Suomen oloissa se on kuin lottovoitto kuka on tänne onnistunut pääsemään, Tauno Silvennoinen vakuuttaa.
– Minä luulen, että ovat täältä käyneetkin ottamassa vinkkiä ja on syytä käydä ottamassakin mahdollisimman moneen paikkaan.
– Tämä on ihana paikka, ettei olisi ikinä uskonut, että näin ihanassa paikassa saa viettää vanhuutta, Hanna Immonen vahvistaa.
Toimittaja: SINI SILVÁN