Akuutin Arkisto
5.2.2008
VOIMAA MUISTOISTA!
Muistelutyöllä on suuri merkitys vanhustyössä ja eri ikäpolvien yhdistäjänä. Muistoja voi käsitellä ja käyttää hyväksi hyvin monilla eri tavoilla tukemaan ikäihmisen hyvinvointia ja terveyttä. Muistelutyö on mainiota kunnossa pitävää toimintaa, ja toisaalta sitä voidaan soveltaa monin tavoin hoivakodeissa, myös dementoituvien hoidossa.
Kotkassa toimivan Muistojen Talon äidiksi voi kutsua Leonie Hohenthal-Antinia, joka on Suomen keskeisiä luovien muistelutyön menetelmien asiantuntijoita - ja jonka lapsuuden kotikaupunki oli Kotka. Idyllisen puutalon toimintamalli löytyi lontoolaisesta muistelutyön keskuksesta Age Exchange Reminition Centeristä, jossa Hohenthal -Antin vieraili vuonna 2000 tehdessään väitöskirjaa senioriteatterista ja iän ja luovuuden välisestä suhteesta.
– Noin viikon mittainen tutustumiskäynti sinne Lontooseen kolahti kyllä niin syvälle sydämeen kun olla voi, hän kertoo. Ensinnäkin itse keskus - ajattelin, että tällaista meillä ei vielä ole Suomessa. Keskus, joka oikein järjestelmällisesti kehittää luovia menetelmiä ja käyttää muistelutyössä taidetoimintaa. Ja sitten upea teatterianti. Selvisi, että eihän muistojen teatteri olekaan pelkästään ikäihmisten tekemää senioriteatteria. Siellä oli hyvin paljon ryhmiä, joissa oli lapsia, nuoria ja ikäihmisiä yhdessä. Kaikkia 14 eri maan esitystä yhdisti kuitenkin se, että ikäihmisten eletty elämä dokumentoitiin teatterin keinoin.
Tutustuminen Lontoon keskuksen perustajaan Pam Schweitzeriin oli myös ratkaisevaa, sillä hän on sittemmin käynyt useita kertoja Suomessa ja Kotkassa tukemassa Muistojen talon toiminnan aikaansaamista ja käynnistymistä.
Kotkan Muistojen talo aloitti toimintansa alkuvuodesta 2005. Kaupunki omistaa kiinteistön, vanhan 1800-luvun lopun puutalon, ja kannatusyhdistys pyörittää toimintaa vapaaehtoisvoimin. Erilaisten projektien ja hankkeiden kautta saadaan jonkin verran rahoitusta ja työvoimaa. Muistojen Talon tarkoituksena on toimia muistelutyön toiminta-, kehittämis-, koulutus- ja tutkimuskeskuksena.
Tavallisen ihmisen elämänhistoria esiin
Muistojen talossa arvostetaan tavallisen kotkalaisen arkea ja arjen historiaa. Kaikki toiminta lähtee ihmisten omista kokemuksista ja muistoista, niin teatteriesitykset kuin vaihtuvat näyttelytkin. Sillä, että saa jakaa muistojaan ja elettyä elämäänsä muille, on suuri merkitys ihmiselle. Lisäarvoa ja arvokkuutta muistelu saa, kun se tehdään taiteen kautta.
Muistojen Talossa muistojaan voi työstää vaikkapa Muistojen teatterissa tai nukketeatteriryhmässä, voi tehdä oman muistorasiansa tai osallistua perinnekäsityöpajaan. Vaihtuvat näyttelyt syntyvät aina jonkun muistoista, vanhoista esineistä. Esimerkkinä 2007 syksyltä Tavarataivas - näyttely entisajan kaupankäynnistä:
– Minä olen maalaistalosta ja sitten meillä oli myös maalaiskauppa, kertoo Pirkko Kampman.
– Kun lapsuudenkotiani ruvettiin myymään, niin mietin kovasti, mitä näille vanhoille tavaroille tekisin, kun kävin siellä kaupan vintillä katsomassa. Serkkuni, joka on myös vanha romunkerääjä, sanoi: "ota vaan mukaan nuo tavarat". Ajattelin, että jos näistä olisi vielä jotakin hyötyä joillekin ihmisille, muistella vanhaa aikaa ja sota-aikaa. Niinpä oli sopiva tilaisuus järjestää muistojen talossa tämä näyttely. Muista näyttelyistä mainittakoon esimerkkinä Hyvin pyyhkii - nenäliinanäyttely; tulossa on 40 - 50 -luvun pukujen näyttely, paperinukkeja, nukkekoteja, tumppuja, valokuvia tarinoineen.
Muistokioski on tietokonepohjainen muistojen arkisto, johon tallennetaan kotkalaisten muistoja ja muistelmia niin kuvina, tekstinä kuin äänenä.
Toimintaa voidaan järjestää paitsi Muistojen Talolla myös ikäihmisten kodeissa ja hoivakodeissa. Kansainvälistä yhteistyötä tehdään muistorasioiden tiimoilta mm. Englannin, Saksan, Romanian ja Viron kanssa.
Herkulliset, ihastuttavat muistorasiat
Muistojaan voi pakata myös muistorasiaan, memory boxiin. Muistorasiassa kerrotaan yhden ihmisen tai yhteisön historiasta visuaalisena kertomuksena. Niitä voi tehdä yksin tai yhdessä toisten kanssa. Seitsemän EU-maan Voimaa muistoista -projektissa tehtiin muistorasianäyttely, jossa tusinan verran kotkalaisten muistorasioita yhä kiertää Eurooppaa, vaikka suursuosion saaneen näyttelyn piti päättyä jo kaksi vuotta sitten.
Kotkassa oli mukana kuvataiteilijoita, jotka myös haastattelivat ihmisiä muistorasiaa varten. Kuvataiteilija Kirsti Lento kertoo kokemuksistaan.
– Kun haastattelin ihmisiä, sieltä alkoi tulla niitä muistoja enemmän ja enemmän. He itsekin hämmästyivät, miten se tuli sieltä jostakin, kuin joku lipas, josta alkaa yhtäkkiä pursuta niitä tarinoita. Olen huomannut, että ihmisille itselleen on todella tärkeää päästää se muistojen lipas auki.
Muistorasioihin käytetään materiaalina ihmisen muistoihin liittyviä esineitä, valokuvia, dokumentteja tai niiden kopioita, vaatteita tai niiden osia, piirroksia tai mitä nyt vain keksiikään. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että useissa maissa muistorasioita on rakennettu paljon armeijalta lahjoituksena saatuihin vanhoihin miinalaatikoihin.
Kaikille avoin muistelukeskus - terveydeksi!
Mitään ikärajoja ja osaamisvaatimuksia ei Muistojen Talon toiminnassa ole. Siellä tehdään yhteistyötä monien tahojen kanssa ja mieluusti sukupolvien välillä. Ikäihmiset itse tarjoavat kulttuurielämyksiä nuoremmille eikä päinvastoin niin kuin yleensä. Ihminen on onnellisempi ja myös terveempi, kun kuuluu johonkin yhteisöön.
Esimerkiksi Vanhustyön keskusliitto selvitti vuosina 2002 - 2006, miten ikäihmisten yksinäisyyttä voidaan lievittää erilaisin taideinterventioin ja ystäväryhmin. Tulosten mukaan ikäihmisten muisti parani, koti- ja sairaanhoidon tarve ja jopa kuolleisuus väheni.
Vanhustyössä tärkeä asia, ympäristön fyysinen esteettömyys synnytti tutkijan mielessä ajatuksen henkisestä esteettömyydestä.
– Raivataan todella tilaa sille, että myös ikäihminen voi ottaa itsessään olevat luovat voimavarat käyttöön ja tehdä juuri sitä, missä kokee olevansa vahva. Hänellä on oikeus siihen. Hänellä on lupa siihen. Minä katson, että esimerkiksi Muistojen Talo on tällainen henkisen esteettömyyden paikka, sanoo Hohenthal-Antin ja ennustaa:
– Ikäihmiset rynnii! Olen sitä mieltä, että 2000-luku on ikäihmisten kulttuurisen emansipaation vuosisata.
Lisätietoja: www.muistojentalo.fi
Toimittaja: Ulla Korpela