Akuutin Arkisto
7.10.2008
Kantasoluhoitojen tulevaisuus
Kantasolututkimus on ottanut jättiaskeleen eteenpäin Suomen punaisen ristin veripalvelun tutkimustuloksien myötä. Leena Valmun johtama ryhmä selvitti ensimmäisenä maailmassa ihmisen kantasolun pinnan sokerirakenteet.
Kantasoluhoidoissa on ollut ongelmana muun muassa se, että suurin osa käytetyistä kantasoluista hakeutuu elimistössä väärään paikkaan, ja yleensä keuhkoihin tai maksaan. Sokerirakenteiden selvittäminen auttaa tulevaisuudessa muun muassa tähän ongelmaan.
Sokerirakenteet ohjaavat soluja
Sokerirakenteet eli glykaanit kuorruttavat kermavaahdon tapaan kaikkien elimistömme solujen ulkopinnan. Sokerit vaikuttavat moneen asiaan solussa ja ne määrittävät esimerkiksi punasolussa, mikä veriryhmä kullakin henkilöllä on. Sokerirakenteilla on merkitys myös siihen, miten kantasolut tai solu kommunikoivat ympäristönsä kanssa ja mihin ne elimistössä kulkeutuvat. Kantasolun pinnan sokerirakenteiden odotetaan ratkaisevan monia ongelmia, joita kantasoluhoitoihin on liittynyt.
– Hyvää kanasoluille tyypillistä merkkimolekyyliä ei ole vielä löydetty ja siksi kantasolujen puhdistaminen on vaikeaa. Lisäksi kantasoluja ei voida kasvattaa laboratorio-olosuhteissa rajattomasti eikä yleensä riittävän nopeasti, SPR:n veripalvelun tutkija, dosentti Leena Valmu kertoo.
Sokerin tutkiminen on vaikeaa
Kantasolujen pintarakenteista on tiedetty todella vähän ja osin siksi, että sokerirakenteiden tutkiminen on erittäin vaikeaa.
Sokerista tulee ensimmäisenä mieleen suussa sulava makea, mutta solun pinnalla sen rakenne on erittäin monimutkainen. Sokerien rakenne ei ole suoraan johdettavissa geeneistä ja se vaikeuttaa osaltaan niiden tutkimista.
– Sokerirakenteen selvittämisen teki mahdolliseksi herkkä massaspektrometri, jonka avulla pystyimme analysoimaan ja tunnistamaan pintarakenteita. Ymmärrämme tulosten avulla kantasolujen toimintaa ja kommunikointia ympäristön kanssa paremmin, Valmu pohdiskelee.
Uusi tietämys vaikuttaa tulevaisuudessa kantasoluilla tehtävien hoitojen kehittymiseen ja tarkentumiseen ja jopa uusien hoitojen syntymiseen.
Asiantuntija: LEENA VALMU, tutkija, dosentti, SPR:n veripalvelu,
Toimittaja: NINA KUJANSIVU