Akuutin Arkisto
8.4.2008
Epilepsiakirurgia
Kuopion epilepsiakeskuksen moniammatillinen tiimi kokoontuu kerran viikossa keskustelemaan tulevista leikkauksista. Vuosi sitten tässä palaverissa katsottiin magneettikuvia oululaisesta Kari Kalliosta.
– Vuonna 99 ajoin vapaapäivänä omalla autolla puuhun. Sen jälkeen minut vietiin OYS:aan tutkimusiin, ja magneettikuvauksessa löytyi muutos oikealta puolelta ohimolohkosta. Diagnoosi oli epilepsia, muistelee Kari Kallio sairauden puhkeamista. Epilepsia vaikutti miehen elämään työnkuvaa myöten.
– Toimin aikaisemmin postilla autonkuljettajana. Sairauden takia minulta otettiin hetkeksi ajokortti pois. Epilepsiaa sairastava ei myöskään saa ajaa ammatikseen autoa. Onneksi Posti on iso talo. Pääsin siirtymään lajittelutehtäviin.
Vielä vuosi sitten Kalliolla saattoi olla useita kohtauksia viikossa.
– Minulla oli niin sanottuja poissaolokohtauksia. En itse tiennyt, mitä värkkäsin. Nestettä erittyi suusta ja kädet kouristelivat. Värkkäilin omiani, hän kuvailee kohtauksiaan.
LÄÄKKEIDEN KAUTTA LEIKKAUKSEEN
Epilepsiaa hoidetaan aina ensin lääkkeillä. Ellei kohtauksia saada kuriin, vaihtoehtona on epilepsiakirurginen leikkaus, joka saattaa lopettaa kohtaukset kokonaan. Epilepsiakirurgisia leikkauksia on tehty Kuopion yliopistollisessa sairaalassa 20 vuotta.
– Kaikista tavallisin leikkaustoimenpide on ohimolohkoresektio eli ohimolohkon osan poisto, jossa ohimolohkon sisäosasta poistetaan palanen. Yleisimmin kohtaukset lähtevät juuri ohimolohkosta, mutta tavoitteena on muualtakin aivoista leikata se alue, mistä kohtaukset kulloinkin saavat alkunsa - ja niin ettei se aiheuta haittaa muille toiminnoille, kuvaa Kuopion epilepsiakeskuksen johtaja Reetta Kälviäinen toimenpidettä.
Leikkausta edeltävät laajat tutkimukset, joihin osallistuvat muun muassa neurofysiologi, psykiatri ja neuropsykologi. Tarkoitus on selvittää, mistä kohtaukset aiheuttava sähköpurkaus aivoista lähtee.
– Vaikean epilepsian selvittelyihin pitäisi lähteä aktiivisesti. Kun ensimmäiset lääkkeet on kokeiltu ja havaittu, että kohtauksia esiintyy edelleen, pitäisi selvittää sairauden kokonaistilanne. Tällöin potilaalle tehdään videoeg-tutkimus, jossa yritetään saada nauhoitettua kohtauksia sekä videokuvalla että aivosähkökäyrällä, hänen aivonsa kuvataan erittäin korkealaatuisella magneettikuvalla ja hänelle tehdään muita tärkeitä tutkimuksia, kuten neuropsykologisia ja psykiatrisia tutkimuksia, Kälviäinen kertoo leikkausta edeltävistä tutkimuksista.
Viime vuonna Kuopion yliopistollisessa sairaalassa tehtiin epilepsiakirurgiaan tähtääviä selvittelyjä noin sadalle potilaalle. Heistä vain joka viides voitiin leikata.
– Leikkaus ei sovi ihmiselle, joka mieltää sen vaihtoehdoksi lääkehoidolle. Lääkehoito on aina se lähtökohta, ja sitä joudutaan usein jossain muodossa jatkamaan myös epilepsiakirurgisen leikkauksen jälkeen. Myös vaikeat psyykkiset ongelmat, ainakin silloin kun ne eivät ole hallinnassa lääkehoidon ja esimerkiksi terapian avulla, saattavat muodostua esteeksi. Ja jos potilaalla on merkittävää muistin vaikeutta tai joitakin muita ongelmia suorituskyvyn suhteen, niin myös tällöin joudutaan leikkausta harkitsemaan vähän tarkemmin.
Kari Kallio ehti sairastaa epilepsiaa seitsemisen vuotta, kunnes hänet lähetettiin tarkempiin tutkimuksiin.
– Olin täällä Kuopiossa tutkimuksissa, ja niiden perusteella todettiin, että kohtauspesäke on oikealla puolella ohimolohkossa, missä muutos näkyy. Minulle sanottiin, että se on mahdollista poistaa.
Leikkaus veti mietteliääksi.
– No, tottahan se aluksi herätti suurestikin kaikenlaisia ajatuksia. Mietin, että mitä sitten tapahtuu, jos joku menee vikaan. Minulle kuitenkin selitettiin päivää ennen leikkausta todella tarkasti ja yksityiskohtaisesti, mitä leikkauksessa tulee tapahtumaan. Sen jälkeen annoin luvan leikata, Kallio muistelee vuoden takaisia tapahtumia.
– Leikkaus sujui mainiosti. Se oli niin sanottua nopeaa toimintaa. Itse leikkaus kesti viisi tuntia. Minut leikattiin torstaina, ja tiistai-iltana olin jo kotona Oulussa. Kaksi, kolme päivää leikkauksen jälkeen minulla oli kovia kipuja, mutta sen jälkeen nekin häipyivät pois.
Kuopion epilepsiakeskuksen johtaja Reetta Kälviäisen mukaan leikkaus ei koskaan huononna potilaan tilannetta.
– 70 prosentilla ohimolohkopotilaista ja hieman alle puolella ohimolohkon ulkopuolisista leikkaustapauksista kohtaukset loppuvat kokonaan. Leikkauksen jälkeen jatketaan ehkä yhdellä lääkkeellä pitkäaikaisesti. Vastaavasti muulla osalla potilaista kohtaukset muuttuvat yleensä helpommin lääkkeille reagoiviksi eli nekin, joilla kohtaukset eivät lopu kokonaan, voivat yleensä paremmin.
Kari Kallion leikkauksesta on kulunut nyt vuosi. Kohtaukset ovat pysyneet poissa. Epilepsiasta on muistona enää lääkkeet ja ranneke. Tuntemukset ovat syystäkin korkealla.
– Eihän sitä voi sanoin kuvata. Se on kuin saisi toisen elämän, enemmältä kuin lottovoitto.
Toimittaja: MEERI YLÄ-TUUHONEN