Akuutin Arkisto
8.4.2008
Näkymätön vihollinen
Se on elämisen ehto. Sitä tehdään noin 15 kertaa minuutissa. Ihminen hengittää vuorokaudessa yli 10 000 litraa ilmaa.
Tuohon määrään mahtuu myös paljon monenlaista, jota ei paljaalla silmällä erota. Varsinkin kaupungeissa, ilma on monesti sakeanaan erilaisia hiukkasia. Hiukkaset ovat niin pieniä, että niiden koko ilmoitetaan mikrometreissä, siis millimetrin tuhannesosissa. Hius on paksuudeltaan noin 60 mikrometriä kun vastaavasti liikenteen aiheuttamat pienhiukkaset ovat alle 2,5 mikrometriä.
Kevät on ulkoilman laadun heikointa aikaa. Talven aikana levitetyn hiekoitushiekan poisto saa monen silmät vetistelemään ja kurkun karheaksi. Mutta mitä oikeastaan silloin hengitämmekään?
– Kyllä ne on pienhiukkasia. Isommat hiukkasethan meillä on nähtävillä ja niitä me harvoin hengitämme kovin syvälle hengitysteihin. Mutta mitä pienempi hiukkanen niin sitä syvemmälle se ihmisessä pääsee. Eli ne on näitä hiekasta vapautuvia pieniä hiukkasia ja niitä me sitten hengitämme. Ihmisen oma elimistö on hyvä torjumaan ne isommat pois eli ne eivät onneksi kovin syvälle pääse, kertoo ympäristönsuojelusuunnittelija Marketta Karhu Oulun seudun ympäristövirastosta.
PIENIN PÄÄSEE PISIMMÄLLE
Suuret hiukkaset kuten esimerkiksi siitepöly tai näkyvä katupöly pysähtyvät yleensä nenään ja nieluun. Ne poistuvat yskimällä sekä liman mukana. Pienhiukkaset jatkavat matkaansa keuhkoputkiin saakka ja teettävät työtä värekarvoille. Värekarvatoimintakaan ei kaikkea pysty poistamaan. Osa kaikkein pienimmistä hiukkasista päätyy aina keuhkorakkuloihin saakka. Nämä näkymättömät viholliset ovatkin terveydelle kaikkein haitallisimpia. Tuoreen tutkimuksen mukaan pienhiukkaset aiheuttavat vuosittain jopa kahden sadan suomalaisen ennenaikaisen kuoleman.
Suomessa ilmanlaadun mittaaminen ja seuranta on säädetty ympäristönsuojelulailla kuntien velvoitteeksi. Toiminnalla on jo pitkät perinteet. Esimerkiksi Oulussa mittausta on tehty vuodesta 1979 saakka, kertoo Karhu
– Meillä oli aika pahoja ilmanlaatuongelmia ja ilmanlaatukysymys nousi esille 1980-luvulla kun lakikin tuli voimaan. Siinä todettiin, että ´ on tiedettävä mitä ilmanlaadussa on`. Eli kaupunkien on riittävissä määrin tiedettävä millainen ilmanlaatu on, millaisessa ilmanlaadussa ihmiset asuvat sekä onko se terveellinen ja turvallinen.
JATKUVAA TARKKAILUA
Suomen ilmanlaatua tarkkaillaan jatkuvasti. Mittausasemia on yhteensä 117, pohjoisin Utsjoella ja eteläisin Korppoossa. Kaupunkialueilla mittauspaikoiksi valitaan päästöiltään erilaisia kohteita. Ilmaa tarkkaillaan pientaloalueilla, teollisuuslaitosten läheisyydessä sekä yleensä keskustan ruuhkaisimpien väylien varrella. Niistä mitataankin yleensä kaikkein huonoimpia arvoja kertoo ympäristötarkastaja Heikki Orava Oulun seudun ympäristövirastosta.
– Päästöthän tässä on kohtalaisen suuret, vilkas katu. Myös säätilanne määrää, millaisia pitoisuuksia tulee. Jos on tyyni pakkaskeli niin silloin on yleensä isoja pitoisuuksia.
Esimerkiksi astmaatikoille tieto poikkeavan huonosta ilmanlaadusta voi olla arvokas mutta kyllä tieto kiinnostaa myös muita. Oulussa ilmanlaadun taso kerrotaan jopa bussipysäkeillä olevissa infotauluissa.
– Tämän päivän ihminen on kiinnostunut omasta ympäristöstään ja tuommoinen bussipysäkille pantava informaatio antaa sen ensimmäisen kuvan siitä minkälainen kaupunki on. Ja sitten toisaalta jos on esimerkiksi hengityselinsairas ja on kiinnostunut siitä että onko nyt huonompaa vai parempaa tulossa niin voi kysellä, tutkia tarkemmin ja sitten esimerkiksi koulut käyttää tätä perustutkimusta hyväkseen.
Viime viikolla Etelä-Suomen ja etenkin pääkaupunkiseudun ilmassa oli runsaasti pienhiukkasia. Niitä mitattiin jopa viisinkertainen määrä keskimääräiseen tasoon verrattuna. Katupölyn lisäksi määrää lisäsivät Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan maastopalot ja peltojen kulotukset.
Toimittaja: MATTI YLÖNEN