Akuutin Arkisto
9.12.2008
SLOW-LIIKE KEHOTTAA MEITÄ ELÄMÄÄN HITAAMMIN
Nykykulttuuri opettaa meille, että nopeus on aina hyvä asia. Mutta kun vauhti kiihtyy kiihtymistään, kaikki kärsii: työ, terveys ja ihmissuhteet. Meillä on niin kova kiire, että kaikki mikä hidastaa vauhtiamme tuntuu viholliselta.
Internetyhteisö Facebookiin on perustettu ryhmä, johon kuuluvia yhdistää se, että he eivät voi sietää ihmisiä, jotka kävelevät kadulla liian hitaasti ja joiden ohi ei pääse. Ryhmän jäsenet haluaisivat pamauttaa tällaisia hidastelijoita nyrkillä.
Slow-aktivisteilla on puolestaan oma missionsa. He järjestävät kaupunkien keskustoissa liikenneratsioita ja pysäyttävät liian nopeasti kävelevät ihmiset selittämään kiirehtimisensä syyn. Rangaistukseksi kiirehtijät joutuvat kävelemään 50 metriä ohjaten samalla monimutkaista kilpikonna-marionettia, joka pakottaa heidät rauhoittamaan tahtia.
MEITÄ VAIVAA AIKASAIRAUS
Kello määrää tahdin jo ensimmäisestä valveillaolon hetkestä alkaen, sillä ensimmäinen asia, jonka me teemme ensimmäiseksi aamulla, on kellon katsominen. Paikaltaan yöpöydältä kello kertoo meille tilanteemme: se kertoo meille, mikä on asemamme loppupäivän suhteen, ja se kertoo myös, kuinka meidän tulee reagoida tähän tietoon.
Jokainen hetki punoutuu osaksi suurempaa aikataulua, ja minne tahansa katsommekin – yöpöydän kulmalle, työpaikkaruokalan seinälle, tietokoneemme näytön kulmaan, ranteeseemme – kello tikittää, mittaa etenemistämme ja varoittaa meitä jäämästä jälkeen.
Ja kaikki jatkuu samaan malliin koko päivän ajan kipittäessämme tapaamisesta tai määräajasta toiseen.
ELÄMÄSTÄ SAA ENEMMÄN IRTI KUN SILLE ANTAA AIKAA
Kansainvälinen slow-liike neuvoo meitä elämään hitaammin.
Slow-aktivistien mukaan ruokailusta, työstä, matkustamisesta ja ylipäätään
elämästä saa enemmän irti, jos sille antaa aikaa ja keskittyy
tekemiseensä.
Kuulostaa hyvältä. Kun vain ehtisi.
– Tajusin itse eläväni pikakelauksella, kun aloin lukea pojalleni iltasatuja. Pikaluin Lumikki-satua, hypin yli virkkeitä ja kappaleita, ja se aiheutti tietysti kiistoja. Poikani kysyi aina: "Miksi tarinassa on nyt vain kolme kääpiötä? Missä Jörö on?" Tiesin, että tein väärin. Sitten luin lehdestä erilaisista ajansäästövinkeistä, ja joukossa mainittiin "minuuttisatujen" kirja. Olin ensin aivan myyty: Lumikki-satu 60 sekunnissa! Sitten minulla välähti: tämähän on älytöntä! muistelee slow-liikkeen puolestapuhuja, toimittaja ja kirjailija Carl Honoré.
AIKA ON RAHAA – VAI ONKO?
Työpaikat ovat Slow-liikkeen keskeinen taistelukenttä. Kun työ ahmaisee paljon aikaa, sitä jää vähemmän kaikelle muulle. Yksinkertaisistakin asioista, kuten lapsen viemisestä päiväkotiin, ilta-ateriasta tai ystävien kanssa jutustelusta, tulee kilpajuoksua kellon kanssa. Pomminvarma keino hidastaa vauhtia on vähentää työntekoa, ja juuri niin miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa yrittävät tehdä.
– Slow-ajattelussa ei pyritä tekemään kaikkea hitaasti, vaan sopivalla nopeudella: joskus nopeasti, joskus hitaasti, ja joskus taas on hyvä olla tekemättä yhtään mitään. Itse olen hidastanut tahtia ja silti minulla on yhä taipumusta "ylinopeuteen". Kyse on jatkuvasta taistelusta, aivan kuten alkoholismista toipumisessa, Honoré selittää.
KIIRE VARASTAA MUISTOT
Ihmisaivot hypähtelevät jo luonnostaan ajatuksesta toiseen kuin mehiläinen kukkapenkissä. Kiireisillä työpaikoilla tietoa tulvii ja kaikki on aikataulutettua. Nopea reagoiminen on toivottavampaa kuin hidas pohtiminen ja meihin kohdistuu paine jopa ajatella nopeasti.
Mielen pitäminen aktiivisena on huono tapa hyödyntää kallisarvoisinta resurssiamme. On kyllä totta, että aivot voivat yltää huikeisiin suorituksiin toimiessaan täysillä. Mutta ne voivat toimia paljon paremmin, jos niille annetaan silloin tällöin mahdollisuus hidastaa vauhtia. Aika ja muistot liittyvät toisiinsa, Honoré muistuttaa.
– Liika kiire aiheuttaa sen, etteivät eletyt hetket jää mieleen. Loppuviikosta ei enää muista, mitä teki tiistaina. Sen sijaan kun hidastaa vauhtia ja on toimissaan läsnä, on aikaa luoda merkityksiä, jolloin kokemukset jäävät mieleen. Kokemansa muistaminen on tärkeä osa ihmisen elämää, sillä kokemuksethan muovaavat meitä ihmisinä.
LAPSILLAKIN STRESSIÄ
Lapset eivät kiirehdi ja pyri huipputehokkuuteen luonnostaan, vaan me aikuiset teemme heistä sellaisia. Lapset saavat kaikesta sen käsityksen, että nopeus on aina hyvä asia. Koska haluamme käyttää aikamme tehokkaasti ja välttää ikävystymistä, täytämme jokaisen hetken virikkeillä. Ihmiset eivät juuri koskaan vain istu aloillaan, sulje silmiään ja rentoudu.
Yhä useammat lapset kärsivät kiireisen elämän seurauksista. Jopa viisivuotiailla on stressin aiheuttamia vatsavaivoja, päänsärkyä, unettomuutta, masennusta ja syömishäiriöitä. Aikuisten tavoin myös monet lapset nukkuvat nykyään liian vähän, koska yhteiskunta on toiminnassa vuorokauden ympäri.
Kun lapset elävät kuin tärkeässä asemassa olevat aikuiset, jää vähän aikaa asioille, joiden pitäisi olla oleellinen osa lapsuutta: ystävien kanssa pelleilylle, vapaalle leikille, haaveilulle ja jopa tylsistymiselle.
LIIALLINEN TYÖNTEKO VOI TAPPAA
Liiallinen työnteko on vaarallista terveydelle monilla tavoilla. Kun töitä tehdään liikaa, jää vähemmän aikaa ja tarmoa liikunnalle ja samaan aikaan liiallisen alkoholinkulutuksen ja roskaruoan syönnin todennäköisyys kasvaa. Ei ole sattumaa, että nopeimmat kansat ovat usein myös lihavimpia!
Aina ei sairauskaan pysty pitämään nykyaikaista työntekijää poissa työpaikalta: viidesosa amerikkalaisista tulee töihin silloinkin, kun heidän pitäisi jäädä kotiin sairastamaan. Ja nähdäksemme, miten kauheaan tilanteeseen tällainen käyttäytyminen voi johtaa, ei tarvitse katsoa Japania pidemmälle. Japanin kielessä sana "karoshi" tarkoittaa liiallisesta työnteosta johtuvaa kuolemaa. Vuonna 2001 "karoshin" uhreja oli valtion tilaston mukaan 143.
Mikä meidät saa juoksemaan tässä mielettömässä oravanpyörässä?
SAIRAUS TAI IHMISSUHTEEN KARIUTUMINEN HAVAHDUTTAA
Olipa kerran aika, jona ihmiskunta odotti pian seuraavaa vapaa-ajan aikakautta. Koneet toivat mukanaan lupauksen vapauttaa kaikki raadannasta. Benjamin Franklin oli yksi ensimmäisistä, jotka ennustivat levolle ja rentoutumiselle omistautuneen maailman tulemista. Hän oli niin vaikuttunut 1700-luvun lopun teknisistä läpimurroista, että hän ennusti ihmisten pian työskentelevän vain 4 tuntia päivässä.
Olisivatko nämä ennustukset voineet mennä pahemmin vikaan? Mitä vapaa-ajan aikakaudelle oikein tapahtui? Miksi niin monet meistä tekevät niin paljon töitä?
– Usein ihminen havahtuu vasta, kun keho alkaa hälyttää. Yhtäkkiä jääkin viikoksi makaamaan sängyn pohjalle, hiukset lähtevät, iho oireilee, tai tulee sydänkohtaus. Yleensä juuri keho ilmoittaa, että nyt saa riittää, ja silloin moni pysähtyy ja alkaa arvioida elämäntapaansa uudelleen, Honoré kertoo.
MAAILMAN TORKKUJÄRJESTÖ: OTA NOKOSET TÖISSÄ!
Bisnesgurut, terapeutit ja psykologit suosittelevat yhä useammin hitautta työpaikoille, jotta vältyttäisiin loppuunpalamisilta ja luova ajattelu lisääntyisi. Jopa hyvin kiivastahtisten alojen yritykset yrittävät auttaa työntekijöitään hidastamaan tahtia.
Jotkut vievät vauhdin hidastamisen aivan loppuun asti ja ottavat työpäivän aikana nokkaunet. Vaikka töissä nukkuminenkin on suuri tabu, tutkimusten mukaan pienet noin 20 minuutin tehotorkut voivat lisätä energisyyttä ja tuottavuutta.
Nokoset voivat olla erityisen hyödyllisiä nykyään, koska hyvin monet eivät nuku tarpeeksi öisin. Työpäivän aikana nukkuminen on kokemassa uutta tulemista, jota vauhdittavat riittävää unta puolustavat tahot, esim. Maailman torkkujärjestö.
HILJAA HYVÄ TULEE
Hitaan ruoanlaiton ja syömisen nautiskelun puolesta ääntä jo 20 vuotta pitänyt Slow Food -liike vaikuttaa Suomessakin, ja joogaajien joukko sen kun kasvaa.
Aika harva lienee sen sijaan tullut ajatelleeksi kutomista zen-näkökulmasta.
Käsityöt ovat Slow-filosofian täydellinen ilmentymä: neulominen on lähtökohtaisesti hidasta eikä sitä voi nopeuttaa painamalla nappia tai kääntämällä katkaisijaa. Neulomisen todellinen nautinto syntyy tekemisestä eikä lopputuloksesta. Tutkimusten mukaan puikkojen rytmikäs ja toistuva tanssi voi alentaa sydämen sykettä ja verenpainetta ja monet neulojat käyttävät harrastustaan vastalääkkeenä nykyelämän stressille ja kiireelle.
Muita hitaita ajanvietteitä ovat esimerkiksi lukeminen ja puutarhanhoito.
ANTAUDU HITAUDELLE
Antautumalla lukemaan jotain voi uhmata nopeuden ihannointia. Sen on ymmärtänyt myös Carl Honoré:
– Iltasatuhetket ovat minulle aina jonkinlainen testi. Koko rituaali on nyt muuttunut. Istun pojan sängyn vieressä ilman kelloa ja luen joka sanan. Ja minun on pakko myöntää, että Lumikki on paljon hauskempi tarina, kun siinä on kaikki seitsemän kääpiötä! Honoré nauraa.
– Kun olin lähdössä USA:han ensimmäiselle kirjakiertueelle, poikani antoi minulle tekemänsä kortin, jossa oli Tintti-tarra. Olimme juuri lukeneet Tintti-kirjoja. Kysyin, oliko hän tehnyt kortin toivottaakseen hyvää matkaa, mutta hän sanoi, että kortti oli "maailman parhaalle iltasatujen lukijalle". Vauhdin hidastaminen siis todella kannattaa.
Asiantuntija: CARL HONORÉ, toimittaja, kirjailija, Slow-liikkeen puolestapuhuja
Toimittaja: TIIA VÄRE