Akuutin Arkisto
11.3.2008
Liuotushoidolla on kiire
Jos kasvojen mimiikka ei toimi, puhe muuttuu epäselväksi tai toinen käsi ei tottele, on todennäköisesti kiire. Oireet viittaavat vahvasti nimittäin aivoinfarktiin eli siihen, että veri ei aivoissa kierrä niin kuin pitäisi.
– Oireet riippuu siitä että millä alueella tämä verenkierron vajaus on kehittynyt. Onko ne puhekeskuksen alueella tai liikekeskuksen alueella tai tuntoalueella, kertoo apulaisylilääkäri Tarja Haapaniemi Oulun yliopistollisen sairaalan neurologian klinikalta.
Aivoinfarkteja sattuu suomalaisille vuosittain noin 14 000. Näistä kymmenisen tuhatta on ensimmäisiä infarkteja.
Parhaan hoitotuloksen saamiseksi, hoitoon hakeutumisessa ei tulisi viivytellä. Aivoinfarktiin yleisesti annettava liuotushoito on aloitettava kolmen tunnin kuluessa oireiden alkamisesta. Moni kuitenkin empii sairaalaan lähtöä.
– Ihmiset voi ajatella että he on ehkä nukkuneet käden päällä ja että se on käden puristumisesta johtuvaa oiretta. Lievää puheen puuroutumista ei välttämättä osata pitää kovin merkittävänä. Yleensäkin ihmisillä on monesti taipumus ajatella että kun vähän aikaa menee niin nämä oireet ehkä menee ohi, toteaa Haapaniemi
LIEVÄTKIN OIREET OTETTAVA VAKAVASTI
Vaikka oireet menisivätkin ohi, on syytä hakeutua hoitoon. Ne ovat usein ennusmerkkejä pysyvästä tukoksesta ja aivoinfarktista. Aivoinfarktin oireet ovat yleensä kivuttomat. Tämäkin saattaa hidastaa hoitoon hakeutumista. Soittoa hätänumeroon ei kuitenkaan kannata aristella, sillä kymmenen vuoden liuotushoitokokemus Suomessa on hionut hoitoketjua koko ajan toimivammaksi ja usein ensiarvio syntyy jo puhelimessa, kertoo Tarja Haapaniemi
– Hälytyskeskus ja ensihoito on koulutettu ja heillä on viime vuoden alusta ollut kirjallinen ohjeistus. Hälytyskeskuksessa osataan jo kysyä nämä tyyppioireet, käden heikkous, laskeutuminen, suupielen roikkuminen, puhehäiriöt. Niistä sitten lähtee yleensä tämä hoitoketju liikkeelle. Yleensä sairaankuljetus antaa jo ensi-ilmoituksen päivystyksen akuuttisairaanhoitajalle, joka vie sen tiedon neurologiselle sairaanhoitajalle ja -päivystäjälle. He sitten käynnistävät prosessin päivystyspoliklinikalla, ja poliklinikalle kutsutaan laboratoriohoitaja näytteiden ottoa varten ja röntgeniin tehdään ilmoitus.
Ennen liuotushoidon antamista potilaan aivoista otetaan aina tietokonetomografiakuva. Sen avulla neurologi näkee, mikä infarktin on aiheuttanut ja missä osassa aivoja mahdollinen tukos on.
– Tässä kuvassa näkyy keskimmäinen aivovaltimo, joka näkyy tällaisena vaaleana eli se on käytännössä hyytymän tukkima ja aiheuttanut tämän infarktimuutoksen tänne oikealle puolelle, tulkitsee Tarja Haapaniemi.
HOITOA EI VOI ANTAA KAIKILLE
Ennen liuotushoitopäätöstä käydään läpi hoidon mahdollisesti estävät niin sanotut vasta-aiheet. Jos potilaalla on esimerkiksi viimeisen kolmen kuukauden aikana tehty suuri leikkaus, ei liuotushoitoa voida antaa verenvuotoriskin takia.
Kun liuotuslääke on annettu potilaan suoneen, alkaa tarkkailuvaihe niin sanotussa valvontayksikössä.
– Koko sen liuotuksen ajan on hyvin tarkka seuranta, esimerkiksi verenpaineen seuranta 15 minuutin välein. Potilaan tajunnantasoa seurataan, neurologisia oireita seurataan sekä vuotokohtia. Kaikkiin poikkeamiin näissä kiinnitetään huomiota. Liuotushoitoon liittyvät ongelmat, niin kuin aivoverenvuoto, ilmenee yleensä ensimmäisen vuorokauden aikana liuotuksesta.
Suomi on tällä hetkellä Euroopan unionin eniten liuotushoitoa käyttävä maa. Käytön mukana myös hoidon laatu ja tulokset ovat parantuneet ja haitat vähentyneet, Tarja Haapaniemi kertoo.
– Aikaisemmissa tutkimuksissa oireisen aivoverenvuodon riski on ollut noin 6 %. Nyt kun hoito on ollut käytössä jonkin aikaa niin näyttää että se on ehkä vähän pienempi, 2 ja 5 prosentin välillä. Yleensäkin tehokkaalla hoitoketjulla noin 4/5 potilaista, jotka säilyy hengissä, pääsee kotihoitoon mutta liuotushoito parantaa näitten potilaitten toipumisennustetta. Ja jos päästään ensimmäisen 1,5 tunnin kuluessa antamaan liuotushoito niin potilaitten todennäköisyys toipua oireettomaksi on noin kolmanneksen parempi.
Lisätietoa: www.stroke.fi
Asiantuntija: TARJA HAAPANIEMI, apulaisylilääkäri, neurologian klinikka, OYS
Toimittaja: MATTI YLÖNEN