Akuutin Arkisto
11.11.2008
ELLEN FISHER TURK - VALOKUVAAJA TERAPEUTTISEN KAMERAN TAKANA
Jokainen nainen tietää, että valokuvakameran silmä on paljastava ja armoton, mutta siinä piilee samalla myös sen voima. Valokuva voi nimittäin parhaimmillaan tervehdyttää.
Ellen Fisher Turk on tunnettu newyorkilainen valokuvaaja, videontekijä ja radiotoimittaja. Tällä hetkellä hän työskentelee syömishäiriöisten, alkoholisoituneiden, seksuaalisesti hyväksikäytettyjen, syöpää sairastavien tai epämuodostumista kärsivien naisten kanssa - valokuvaamalla heitä terapeuttisesti.
Fisher Turkilla on 30 vuoden kokemus mm. leikin avulla toteutettavasta terapiasta lasten ja lasten perheiden kanssa. Parhaillaan Fisher Turk opiskelee tähtäimenään lisenssoidun psykoterapeutin nimike.
FISHER TURKIN VALIOKUVATERAPIA
Fisher Turk on kehittänyt valokuvaterapiaan liittyvän ns. Fisher Turkin metodin, jossa eri syistä omaan kehoonsa kielteisesti suhtautuvat naiset antautuvat kuvattavaksi kameran vaativan katseen edessä.
– Kun valokuvaan, yritän samalla luoda yhteyden kuvattavaan henkilöön ja nähdä kuka hän on. Haluan vangita hänen sisimmän olemuksensa filmille. Jos onnistun saamaan hänen olemuksensa filmille, on se juuri sitä mitä hän on myös itse etsimässä, kertoo Ellen Fisher Turk työskentelystään.
Ellen Fisher Turk valokuvaa naisia niin alastomana kuin he vain sallivat: alasti, alusvaatteisillaan tai uimapuvussa. Tarkoitus on murtaa suojamuurit. Ideana on tulla nähdyksi juuri sillä tavalla, jolla naiset pelkäävät tulla nähdyiksi. Naisia vaivaa pelko siitä, että heitä arvostellaan juuri siten kuin he itse arvostelevat itseään.
– Ihmiset yleensä – miehistä en tiedä, mutta ainakin naiset - näkevät välittömästi valokuvasta, mistä he eivät pidä: jalkani, polveni, olkapääni, mikä kohta tahansa. Mutta samaan aikaan he näkevät jotain, mikä hämmästyttää ja miellyttää heitä, nauraa Fisher Turk hyväntahtoisesti.
TÄSSÄ KUVASSA OLEN KAMALA!
Fisher Turk kuvaa naisia mustavalkoiselle filmille ja kehittää valokuvista valokuva-arkin pinnakkaisia. Samalla arkilla on kuvattavasta sarja valokuvia, joita tämä voi katsella yhdellä kertaa. Fisher Turk pyytää naisia katselemaan kuvia joka päivä useasti muutaman päivän ajan.
– Kokemukseni on, että vaikka naiset ensin sanovat 'tässä olen kamala, tuo vaivaa minua, tätä kuvaa todella vihaan'. Muutaman päivän päästä he kertovat, että 'tämä kuva ei olekaan oikeastaan hullumpi. En käsitä, mutta se ei olekaan niin huono enää.'
– Luultavasti kahdeksan naista kymmenestä näkee heti valokuvista, mistä he eivät pidä. Naiset pelkäävät tulla nähdyksi. He pelkäävät että toinen henkilö, kamera tai valokuvaaja näkevät saman mitä he itse näkevät. Valokuvauksen jälkeen seuraa valtava helpotus siitä, että he paljastivat itsensä katseen kohteeksi. Kuvattavana oleminen oli turvallista ja he olivat urheita ja pelottomia, kuvailee Fisher Turk naisten reaktioita.
KAMERA KUIN RIITTÄVÄN HYVÄ ÄITI
Fisher Turk pyytää kuvattaviaan katselemaan valokuvia vähintään kuuden viikon ajan ja samalla pitämään päiväkirjaa mieleen nousevista ajatuksista, vaikutelmista ja muistikuvista.
– Uskon, että kamera on parhaimmillaan, psykoterapeutti Donald Winnicottin sanoja mukaillen, kuin riittävän hyvä äiti. En tule naisten luokse mukanani heidän oman äitinsä tuomitseva katse. Voisin tietenkin etsiä heistä rumuutta. Miksi? Senhän he tekevät itse, toteaa Fisher Turk.
KAMERA - PEILIÄ KIRKKAAMPI
Fisher Turk on kuvannut erilaisia syömishäiriöitä kuten anoreksiaa, bulimiaa tai ahmimishäiriötä sairastavia naisia.
– Riippuu siitä kuinka vakava anoreksia on tai kuinka kauan se on kestänyt, mutta kestää viikon, kuukauden tai puoli vuotta ja anoreksiaa sairastava näkee. He sanovat: 'Ymmärrän nyt mitä tarkoitat, ymmärrän mitä perheeni kertoo minulle. Minä olen kuin keskitysleirin uhri.'
– Minulla on kuvia naisesta, joka lopulta näki itsensä. Ensin hän katsoi ja katsoi valokuvia eikä nähnyt mitään ja laittoi valokuvat pois. Hän käveli peilin edessä alasti ja katseli valokuvia päivittäin viikon ajan. Sitten hän soitti minulle: ' Nyt näen sen mitä kerrot.' Tämän jälkeen hän kykeni katsomaan elämäänsä. Hänen lihaskuntonsa romahti eikä hän kyennyt enää harjoittelemaan, mutta kykenikö hän nostamaan painoaan normaalilukemiin? Ei, siihen hän ei pystynyt. Kenties, jos minulla olisi ollut mahdollisuus työskennellä pidempään hänen kanssaan. Mutta havahtuminen tavallaan riitti, sillä voitettavana oleva pelko oli valtava, se oli vuoren korkuinen, kertoo Ellen Fisher Turk.
VOIMAANNUTTAVAA ENERGIAA
Ellen Fisher Turk aistii valokuvausprosessin aikana virtaavan voimaannuttavan ja tervehdyttävän psykoenergian. Kuvausten tuloksena naiset usein muuttavat asioita elämässään. Joku muuttaa pukeutumistaan, joku työpaikkaansa, joku taas vaihtaa poikaystävänsä tai muuttaa asuinpaikkaa tai opintojaan. Prosessin avulla nainen ikään kuin vapautuu valtavasta taakasta jota on kantanut mukanaan.
Työssään Fisher Turk videoi keskusteluja ja käyttää myös niitä terapeuttisesti. Viime aikoina hän on videoinut kuolemassa olevia ihmisiä keskustelemassa heille tärkeiden läheisten kanssa. Tämän jälkeen hän on näyttänyt heille videon, jotta he voivat varmistua siitä, että tulevat muistetuksi oikeassa valossa. Sen jälkeen omaiset ovat saaneet videon itselleen.
– Ajattelen, että kuvat ovat tehokas tapa varmistua siitä, että meitä ymmärretään. Se on keino nähdä se, mitä olemme unohtaneet ja miksi viime kädessä olemmekaan täällä, summaa Fisher Turk valokuvaterapian voiman.
Asiantuntija: ELLEN FISHER TURK, valokuvaaja, videontekijä, New York
Toimittaja: LEA FROLOFF