Akuutin Arkisto
11.11.2008
KEUHKOFIBROOSIA VASTAAN LIIKUNNALLA!
Keuhkofibroosi on sairaus, jossa keuhkokudos korvautuu vähitellen sidekudoksella. Keuhkojen kyky hapettaa verta pienenee, ja hengittäminen vaikeutuu. Pikkuhiljaa sairaus tuhoaa keuhkojen toimintaa ja ainoa keino parantaa keuhkot on elinsiirto.
Kiiminkiläinen Seppo Lepistö taistelee sairautta vastaan aseinaan liikunta sekä positiivinen elämänasenne.
KEUHKOKUUMEEN OIREET
Kohta 47-vuotias Seppo Lepistö asuu Jäälissä avovaimonsa Riitan sekä Rasmus-koiran kanssa. Ensimmäiset keuhkofibroosin oireet ilmaantuivat vuosituhannen alussa.
– Pientä kuumetta, lämpöä oli pitkään ja pientä kipua tuolla solisluun alla, ihan niin kuin semmoisia keuhkokuumeenoireita oli, ja sitä hoidettiinkin keuhkokuumeena ensin, se ei vaan mennyt ohi antibiooteilla eikä millään muullakaan.
– Sitten työterveyslääkäri passitti lisätutkimuksiin oysiin ja siellä sitten otettiiin näytekappale tuolta keuhkosta ja sen ne tutkivat. Ja sitten ne totesivat sen ensin UIP:ksi.
– Joka kerta, kun meni Oyssiin, oli eri lääkäri vastassa. Toiselta sai toista tietoa ja toiselta toista, sitten kumminki sain yhen lääkärin oikeastaan pyytämällä, että olisi minun vastaava lääkäri, joka sitten puhuu ihan niin kuin suomea.
– Hän kertoi, että tauti on vakava ja toivetta ei ole. Ja minusta se on hyvä tietää, kun kyse on semmosesta taudista, että ei ole toivetta, kertoo Lepistö.
DIAGNOOSI VAIHTUU
– Elettiin vuotta 2001, elikkä asia oli vielä silloin ihan tuore ja oli vielä ensimmäinen diagnoosi voimassa. Kyllähän se oli semmoista kauhun aikaa ja sitä mietti kaiken valmiiksi. Järjesteli omat hautajaiset ja viimeiset toivomukset läheisille, kaikki tämmöiset tuli käytyä läpi. Muutenkin, kun joskus sanotaan, että elämä vilisee ohi, niin kyllä se kaikki tuli käytyä läpi. Mitä sitä on elämässä tehty virheitä ja mikä on tehty oikein, mutta onneksi se ei ollut näin, ei se elämä loppunut siihen.
– Sitten ne vaihtoivat diagnoosin semmoseen kuin DIP. Lääkärit sanovat, että tämä on selkärankareumasta johtuva keuhkofibroosi. Ja tällä hetkellä mulla on semmonen kortisooni- ja solumyrkkyhoito siihen.
– Osa lääkäreistä sanoo, että tämmöistä vastaavanlaista ei ole muilla, että minä olisin sillä tavalla ainutkertainen. Niillä ei semmoista vertailupohjaa ole ja siksi ne vähä hämillään onki, kun ne ei löydä siihen oikeaa lääkettä, selvittää Lepistö.
SAIRAUS ARJESSA
– Konkreettisesti näkyy sillä tavalla, että semmonen miehisyys on menny tietyllä lailla, että ei pysty tekeen semmosia miehisiä töitä. Renkaan vaihto, lumenkolaukset ja lapiohommat - ne on täytyny jättää.
– Kyllähän se tuntuu sillai, että ei sitä ole ehjä mies. Että kyllä minä mielelläni tekisin kaikkia. Kyllä mää lumet luon, mutta se kestää, ja se tekee kipeää.
– Kyllä se silloin jo nuoruudessa, kun 18-vuotiaana sairastu selkärankareumaan, niin kyllä se silloin tuntu hirveen vaikeelta. Ehkä vielä vaikeemmalta kuin nyt. Minä olin silloin nuori, ja silloin niitä ei oikeen osannut käsitelläkään niitä asioita sillä lailla kuin ehkä tänä päivänä. Eikä ollut ehkä niitä ajatuksia, että kyllä tästä selviää, että se reumakin jo pelkästään tuntu, että nytte elämä loppuu tähän.
– Silloin haki ehkä väärästäkin paikkaa lohtua, että sitä vähän rillutteli, mutta tänä päivänä sitä suhtautuu hiukan eri lailla. Kumminkin minäkin olen yli puolet elämästäni ollut tavallaan sairas, niin pakkohan sitä on jo tottua. Ja aina löytyy joku uusi sairaus ja oireyhtymä, niin kyllä niihin on jo matkan varrella tottunut. Tietenkin tämä nyt on vähän erilainen sairaus, että sen kanssa pitää tosissaan oppia elämään, jos meinaa pitkälle päästä, ja minä meinaan päästä pitkälle, hymyilee Lepistö.
LIIKUNTAA LÄÄKKEEKSI
– Vuosi sitten mää olin melko heikossa kunnossa, mutta sairaushan ehkä oli paremmalla tolalla sillon. Mutta yleiskunto oli tosi rapakuntoinen, esimerkiksi jo muutaman sadan metrin lenkki teki vaikeuksia.
– Minä mielelläni lähin aina pyörällä liikkeelle, se ei taas täällä tasaisella maastolla rasita niin hirveesti ja kumminkin tuli tavallaan itelle semmonen tunne, että minähän tässä tosissaan liikun ja harrastan. Sitä vähä niin kuin kusi ittiään silmään.
– Mutta varmaan se pyöräilykin nosti sitä rapakuntoa ylöspäin ja nyt minä voin melkein sanoa, että mulla on hyvä kunto. Riitta, minun avovaimoni, hänhän minut oikeastaan on saattanu tähän ansaan, että hän on kova liikkumaan, Lepistö kiittelee.
KEUHKOSIIRTOON?
– Minähän nyt keväällä sain tiedon, että minulle mahdollisesti suoritetaan keuhkosiirto. Ja välittömästi sen jälkeen alettiin suorittaa tällaisia valmistelevia tutkimuksia siihen kyseiseen operaatioon, että löytyisi kaikki huomioitava, että mikä mahdollisesti vaikeuttaisi leikkausta.
– Kesään asti kaikki meni hyvin, olin hirveän toiveikas ja intoa täynnä. Ja kesällä se vietiin sitten pois ja tuli tieto, että tätä keuhkosiirtoa ei voikaan minun kohdallani tehdä. Ja sehän romahdutti kyllä minun sen hetkisen maailman melko täydellisesti. Ja nyt siitä sitten koitetaan toipua ja hyvältä näyttää.
– Kyllä se varmaan jo äidinmaidossa on tullu se asenne, että näistä selviää. Tänä päivänä minä voin ainakin olosuhteisiin nähden äärimmäisen hyvin, myöntää Lepistö.
Seppo Lepistö pitää myös nettisivustoa "Keuhkot pihalle", jossa hän kertoo arjestaan ja ajatuksistaan: http://www.seppolepisto.net/
Toimittaja: ANU-MAIJA KÄRJÄ