Akuutin Arkisto
13.5.2008
KOULUVAARI AUTTAA KASVAMAAN
Mistä löytyisi taas aikaa siihen, että varttuneemmat ihmiset ja lapset puuhailisivat yhdessä ja jakaisivat asioita keskenään kuten ennen vanhaan?
Isovanhemmuus voi olla muutakin kuin omien biologisten lastenlasten hoivaamista ja kasvattamista. Turussa vapaaehtoiset kouluvaarit ovat ryhtyneet yhteisöllisiksi isoisiksi. He käyvät kerran viikossa tukemassa oppilaita kasvamisessa ja auttavat heitä koulutien alkutaipaleella. Kouluvaaritoimintaa ylläpitää Tukivaarit -yhdistys.
Kaksi Eero-vaaria
Kaksi Eero-vaaria, Eero Haapakangas ja Eero Karvanen ovat odotettuja vieraista torstaina aamupäivisin Teräsrautelan koulussa Turussa. Kouluvaarien tärkein tehtävä on antaa aikaansa, olla läsnä ja tarjota koulutiensä aloittaneille lapsille miehen mallia.
Kouluvaarit toimivat vapaa-ehtoisesti oppilaiden ja opettajien apuna yleensä koulun alimmilla luokilla ja usein pareittain. Molemmilla Eeroilla on vankka tausta nuorisotyössä, molemmat ovat toimineet vuosikausia partionjohtajina. Eero Karvanen on lisäksi vetänyt yhdeksän vuotta jääkiekkojoukkuetta.
– Kaikilla ei ole isää ja kaikilla ei ole vaariakaan ja kun tietää, miten tärkeää loppujen lopuksi ovat tällaiset turvalliset henkilöt. Itsellä on kolme poikaa eikä kuitenkaan ole itse sitä kautta vaari, niin on tullut ajatukseen, että voisi hyvinkin puuhailla lasten parissa, kertoo Eero Haapakangas motiiveistaan ryhtyä kouluvaariksi.
– Aikaisemmin isoisä oli patriarkaalinen perheen tai suvun päämies ja häntä kuunneltiin. Nyt ei lapset edes kerkeä vanhempien kanssa syömään, hyvä jos kerran viikossa. Perheyhteys, se on kadonnut lähes kokonaan. Sellainen, että isoisä opettaisi ja siitä lapset saisivat tietyn mallin elämäänsä sitä tarvitaan, lisää toinen kouluvaareista, Eero Karvanen.
Lämmintä yhdessäoloa
Kouluvaarien läsnäolo on tuonut lisää lämpöä koulun arkeen, kertoo Teräsrautelan koulun rehtori Johanna Erkkilä.
– Vaari on lähellä, vaarissa roikutaan välitunnilla ja kysellään 'olethan mun kanssa?' Välillä kysytään että 'ooks sä tänään mun vaari?'. Ja kun vaareja on kaksi niin ne sanovat, että me ollaan kaikkien vaari. 'Niin niin mut oletsä mun oma? Sitten vaarit aina sanovat, että totta kai mä olen sun, sun ja sun oma. Lapset omivat heidät todella lämpimästi ja ihan aidosti.
– Me kaikki vaarit olemme erilaisia. Kai se oma olemus ja oma elämänkatsomus heijastuvat siihen, miten suhtautuu. Voi silittää päätä ja sanoa, että kyllä se siitä.. Se on kannustamista, tukemista ja auttamista semmoisessa, missä toinen ei edes pyydä apua. Se on sellaista myötäelämistä, pohdiskelee Eero Haapakangas läsnä olemisen taitoa.
Kouluvaarilla on aikaa neuvoa
Kouluissa on otettu kiitollisina vastaan varttuneiden kouluvaarien oppilaille tarjoama apu. Yhdessä puuhaillaan monenmoista, leikitään ja askarrellaan. Kierrätystavarat ja -materiaalit on laitettu uuteen uskoon ja vaarit ovat olleet mukana koulun retkillä turvaamassa kulkua liikenteessä.
Kouluvaarit siirtävät kansanperinnettä ja heille tarjoutuu usein tilaisuus muistuttaa käytöstavoista lapsille. Ruokalassa hyvät pöytätavat ovat monelta lapselta vielä kadoksissa.
–"Pojat, pojat! Kuinka haarukasta otettiin kiinni? Vai oletteko te lapiomiehiä? huomaa Eero Karvanen muistuttaa lapsia spagettiannoksen ääressä.
Toisena aikuisena luokassa
Kouluvaarit auttavat oppilaita selviytymään tehtävistään ja opettajaa järjestyksen pidossa luokassa ja välitunneilla. Lähes 80% luokanopettajista on naisia, joten miehen malli luokassa on tervetullut lisä. Isoissa luokissa toisen aikuisen läsnäolo on mittaamattoman tärkeää, painottaa Johanna Erkkilä.
– Opettaja ei ehdi jokaisen oppilaan viereen tarkistamaan kotitehtäviä yhdessä. Lapsen nimihän on - ei edes 'tänään' vaan 'nyt'. Lapsi haluaa sen palautteen välittömästi, olenko mä nyt tehnyt hienon numeron tai kirjoittanut oikein. Siellä on toinen aikuinen, joka opettajan kanssa kiertää ja katsoo, että voi kun hienon kirjaimen osasit tehdä tai oletpa laskenut hyvin tai tehnyt hienon aukeaman ympäristötiedon vihkoon. Lapsi saa sitä positiivista palautetta.
Kaikki voittavat
Saaja-puolella eivät ole vain lapset vaan Eero Karvanen kertoo oppineensa lapsilta todella paljon myös itse.
– Nykyajan lapset ovat välittömämpiä kuin aikaisemmin. Minä en koskaan oppinut sinuttelemaan omaa äitiäni. Mutta nämähän ovat kaikki: Eero-vaari, kuule Eero… Se välittömyys on ihan erilaista. Välillä tuntuu pistos, että voisiko antaa enemmän näille.
Eero Haapakangas puolestaan tietää, mikä päivä on kalenterissa se tärkein.
– Se yksi päivä ohittaa kalenterissa kaikki muut. Olen sitoutunut siihen hommaan ja sitä kautta lapsilla on se turva. He tietävät, että torstai on se päivä kun vaari tulee. Toivon, että se on positiivinen kokemus heillekin.
– Voi voi, kamalaa olla pois, jos joskus joutuu olemaan poissa. Kyllä tämä on se, joka antaa sisältöä elämään, säestää toinen Eero-vaari.
Kouluvaari tukee kasvamista
Idea Kouluvaareista kulkeutui Suomeen Ruotsin kautta, ensin Suomen ruotsinkielisille alueille. Turussa toiminta alkoi jo vuonna 2000 ja nykyisin kouluvaareja on Turun kaikissa ruotsinkielisissä alakouluissa sekä noin kymmenessä suomenkielisessä koulussa.
Kouluvaarien tai tukivaarien, kuten heitä toiselta nimeltä kutsutaan, yhteistyökumppanina on Mannerheimin lastensuojeluliitto. Se tukee yhteisöllistä isovanhemmuutta järjestämällä myös kylämummi- ja kylävaaritoimintaa. Tukivaareja kouluihin tarvitaan runsaasti lisää, edellytyksenä on vähintään 55 vuoden ikä.
– Itse kokee olevansa monessa asiassa se viimeinen mohikaani, pihatalkoissa ja monennäköisessä vapaaehtoisessa työssä. Tuntuu siltä, että kaikki kilpailutetaan ja kaikessa on rahalla merkitystä. Ei tämmöistä vapaaehtoista työtä voi hinnoitella eikä sitä voi välttämättä edes rahalla ostaa. Ei voi sanoa, että tekisi jotain konkreettisesti vaan se läsnäolo on se, mikä on mielestäni tärkeää monellekin, pohdiskelee Eero Haapakangas.
Rehtori Johanna Erkkilän mielestä on tärkeää, että kouluvaareiksi valikoituu ihmisiä, jotka aidosti haluavat auttaa ja olla lähellä tukemassa lapsen kasvua. Ruotsissa kouluvaarit saavat työstään korvauksen, Suomessa vapaaehtoisille vaareille ei makseta.
– He ovat todella hyväntekijöitä - he tekevät hyväntekeväisyyttä, painottaa Erkkilä.
– Ruotsissa maksetaan mutta mielestäni se ei ole oikea tapa. Kaikki sanovat, että kun pääsee eläkkeelle, niin alkavat hirveät kiireet. Mutta ei se voi olla näin, kyllä se on viitseliäisyydestä kiinni, jokainen pystyy irrottamaan viikosta yhden aamupäivän vaikka olisi kuinka eläkeläinen ja kiireinen, Eero Karvanen pohtii.
Lapset osoittavat kiintymyksensä mutkattomasti ja lahjomattomasti. Eero Karvanen muistelee mukavaa tapausta.
– Yhtenä iltapäivänä soi ovikello ja kaksi entistä oppilasta oli ovella: - Hei kouluvaari, me tultiin kattoon kuinka sä voit ja meillä on reppu täynnä läksyä. Sanoin, että jaa sehän on ihan kiva, otatteks te kokista? Juu otetaan, totta kai!
Lisätietoja kouluvaarien toiminnasta:
Tukivaarit ry
Kiekkotie 4 b, 20360 Turku
puh. 02 238 7272, 040 766 4002
pauli.ares@luukku.com
pj. Pauli Ares
Mannerheimin lastensuojeluliitto
Toimittaja: LEA FROLOFF