Akuutin Arkisto
13.5.2008
RISTO BLOMSTER JA UUSI MUNUAINEN –"PALA TOISTA ELÄMÄÄ"
Kolme vuotta sitten helsinkiläinen Risto Blomster sai odotetun puhelun. Hänelle oli löytynyt uusi munuainen. Pienenä poikana sairastettu virtsatietulehdus oli luultavasti alku munuaisten vajaatoiminnalle, joka johti vuosien kuluessa lääkehoitoihin, dialyyseihin ja lopulta elinsiirtoon.
– Mulla ilmeisesti on ollut pienenä poikana jonkinlainen munuaistulehdus tai virtsateidentulehdus, mikä silloin on vaurioittanut molempia munuaisia. Mulla kävi niin että se tulehdus tuhosi munuaisista toisesta yli puolet ja toisesta vähä vähemmän, Blomster kertoo.
– Näitä hylinnänestolääkkeitä mä otan aamuin illoin ja se käytännössä tarkoittaa sitä, että vähintään kaks kertaa päivässä käy mielessä tämä elinsiirtoasia.
– Siitä noin kakskymppisestä lähtien mä oon oikeastaan tiennyt jatkuvasti, että jossain vaiheessa tarvitaan vähä radikaalimpia hoitotoimenpiteitä. On ne sitten dialyyseja tai elinsiirtoa, muistelee juuri neljänkympin rajapyykin ylittänyt Blomster.
Tietoisuus munuaisten toiminnan hiipumisesta ei vaikuttanut suuresti hänen elämäänsä. Säännölliset lääkärikäynnit ja lääkitys tulivat jossain vaiheessa mukaan kuvioihin.
– Mä päädyin Tampereelle opiskelemaan kansanmusiikkia ja kansanperinnettä, se enemmän tai vähemmän se opiskeluaika oli tämmöistä normaalia opiskeluaikaa niin kuin kellä tahansa, että se tietoisuus siitä munuaisten kehnoudesta ei juurikaan vaikuttanut siihen, miten mä osallistuin asioihin tai olin jutuissa mukana.
LÄÄKKEISTÄ DIALYYSIHOITOON
– Jossain vaiheessa 2000-luvun alussa mä muistan sellaisen lääkärinvastaanoton, että lääkäri sanoi siinä vastaanotolla, että nyt sulla Risto on kaikki ne lääkkeet, mitkä tällaista munuaisten vajaatoimintaa sairastavalla tulee olemaan, ennen kuin sitten siirrytään näihin toisenlaisiin hoitoihin, dialyyseihin ja elinsiirtoihin.
Lopulta lääkäri suositteli Risto Blomsterille vatsakalvodialyysia, jossa hoito tapahtuu pääsääntöisesti kotona yöaikaan. Ehdotus tuli yllätyksenä ja aivan liian nopeasti. Miten terve mies voisi tarvita dialyysihoitoa? Voinnin heikkeneminen kun tuntui vasta ylämäkiä pyöräillessä ja työpaikan portaita noustessa.
– Dialyysilaitteen tehtävänä on tietyn ohjelman mukaan käyttää vatsaontelossa tietty määrä tätä dialyysinestettä. Se laittaa jossain vaiheessa yötä nesteet sisälle vatsaonteloon ja jossain kohtaa se vetäisee ne pois, panee taas uudet puhtaat nesteet ja vetäisee pois. Reilun seitsemän tunnin ohjelman aikana vatsaontelossa kävi 15 litraa tätä nestettä. Itse tämä hoito oli aika huomaamaton, ehkä se joskus nipisteli, kun katetri sattui johonkin vähän huonompaan kohtaan vatsaontelossa, mutta ylipäätänsä se oli aika huomaamatonta.
– Mun dialyysihoito alkoi muistaakseni syyskuussa 2004. Mä sairastin sen dialyysin aikana yhden vatsakalvontulehduksen ja olin sairaalassa pari-kolme viikkoa sen takia. Se oli aika hankala kohta, mutta siitä nyt selvittiin. Ja itse tämä leikkaus, munuaissiirtoleikkaus oli mulla aprillipäivänä 2005.
SOITTO KIRURGISESTA
– Mulle soitettiin tosiaan aprillipäivänä 2005, istuin tässä samassa työhuoneessa ja olin tekemässä jotain kirjoitushommia ja sieltä soitettiin, että nyt täällä saattaisi olla sopiva munuainen sulle, että pääsetkö lähtemään tässä ihan tunnin tai kahden sisällä kirurgiseen sairaalaan. Mä sanoin vaan, että ilman muuta.
Risto Blomster sammutti tietokoneensa, puki päälle takkinsa ja käveli parinkymmenen minuutin matkan työpaikaltaan kirurgiseen sairaalaan. Erityinen kävelymatka on jäänyt mieleen.
– Jos se puhelu olisi tullut päivää aikaisemmin, niin mä oisin ollu aika kaukana Lapissa. Mulla kävi tämä mielessä siinä, kun mä lähin kävelemään sinne kirralle ja semmonen absurdi ajatus kävi mielessä, että jos tämä ois tullu päivää aikaisemmin, niin mä olisin päässyt ehkä helikopterilla lentämään.
Sairaalassa asiat etenivät vauhdilla. Kun munuaisen sopivuus oli varmistettu, leikkaus käynnistettiin.
– Mä muistan kun mä heräsin siitä leikkauksesta, niin kyllä mä pikkusen yllätyin kuinka monta letkua ja mistäkin kohdasta mua sitten lähti. Mutta siinä lääketokkurassa ne kirkkaat hetket oli aika lyhkäsiä, että se oli semmosta nukahtelua ja ihmettelyä se seuraava päivä.
Uusi munuainen alkoi toimia. Edessä oli kuitenkin kuukausien mittainen sairausloma ja toipuminen.
PALA TOISTA ELÄMÄÄ
Toimenpiteen jälkeen kunto koheni vähitellen ja Risto Blomster palasi töihin. Nyt leikkauksesta on kulunut kolmisen vuotta.
– Musta tuntuu, että mä en ole kauheasti menettänyt mitään. Lääkkeiden ottaminen on välttämättömyys ja tietyt urheilulajit niin kuin kamppailulajit ja jääkiekko ovat semmoisia, että niitä kannattaa välttää. Munuainen joka asetetaan itse asiassa tähän etupuolelle, niin sillä ei ole yhtä hyvä turva kuin omilla munuaisilla.
– Kaikesta huolimatta, vaikka se palanen tulee toimimaan mun kehon mukana niin kauan kun se tulee toimimaan, ja on osa minua, mutta mä jäin miettimään sitä, että se ei koskaan kuitenkaan tule olemaan geneettisesti pala minua, se on pala jotain toista elämää.
Kaikenlaiset tunteet, myös vähemmän iloiset, tulevat osaksi arkea, kun takana on elämää mullistava toimenpide. Risto Blomster tietää sen.
– Vaikka siitä kuinka reippaasti ja konkreettisesti siitä asiasta pystyy puhumaan ja on tavallaan helppokin puhua, niin kyllä siinä väijyy siinä takana vähän tummempiakin ajatuksia, mitkä välillä ovat olleet aika raskaanakin mielessä. Ja varmaan näkynyt ulospäinkin, että ei se aina ole niin helppoa ollut, mutta vuosi vuodelta se varmaan kevenee se ajatuksen kanssa eläminen.
Lisätietoja elinsiirtoasioista:
www.lahjaelamalle.net
http://www.musili.fi/opas/minun_tarinani/
Toimittaja: ANU-MAIJA KÄRJÄ