Akuutin Arkisto
14.10.2008
Hoitotakuu unohti mielenterveyspotilaat
Suomessa mielenterveyspotilaiden hoitoonpääsy tuntuu olevan liki mahdotonta. Kunnat hoitavat potilaansa hyvin kirjavasti. Etenkin suurissa kunnissa hoitoon pääseminen on vaikeaa.
Myös hoitotakuujärjestelmä on unohtanut mielenterveyspotilaat.
Potilaat odottavat kotona lääkereseptin kanssa hoidon aloittamista
jopa puoli vuotta.
Oululainen ammattikorkeakouluopiskelija Kaisa Ahola haki apua ahdistuneisuuteen
ja masennukseen muutama vuosi sitten.
– Minulla oli ollut jo jonkin aikaa sellainen olo, että tarvitsen apua. En jaksanut enää yksin ja koin, että ystävät ja perhekään eivät voineet auttaa.
Suomessa kaksi kolmasosaa mielenterveysongelmista hoidetaan kuntien perusterveydenhuollossa, terveyskeskuksissa. Oulussa, kuten monissa muissakin kaupungeissa ongelmana ovat riittämättömät voimavarat. Pienissä kunnissa hoitoon pääseminen on usein helpompaa.
Oulun kaupungin mielenterveystyön psykiatrian ylilääkärinä työskentelevän Mikko Naaralan mielestä perusterveydenhuollolle on jätetty liian iso tontti hoidettavaksi.
– Masennus ja muut lievemmät ahdistushäiriöt ovat terveyskeskuslääkärille aika ongelmallisia. Monet yleislääkärit ovat nuoria ja kokemattomia. Heillä ei ole aikaa ja aina haluakaan hoitaa psyykkisesti sairasta potilasta. Esimerkiksi depressiopotilas vaatii sellaisen halun ja pysähtymisen potilaan äärelle sekä aktiivisen hoidon.
Hoitotakuu suosii somaattisia sairauksia
Hoitotakuun tarkoituksena oli lisätä kansalaisten yhdenvertaisuutta. Toisin kuitenkin kävi. Stakes arvioi muiden hoitojonojen lyhentyneen mielenterveyspotilaiden kustannuksella. Valtaosalle mielenterveyspotilaista tarjotaan alle puolessa vuodessa vain lyhyt vastaanottoaika. He eivät näy jonoissa, mutta samalla todellinen hoito jää puuttumaan.
Kaisa Ahola kertoo odottaneensa hoitoonpääsyä lähes puoli vuotta.
– Jouduin ensin odottelemaan hoidon arviointiaikaa kuukauden päivät. Arviointiajalla sain kuulla, että heillä ei ole antaa minulle uutta aikaa, vaan joudun odottamaan kuukausia. Arviointiajan jälkeen meni sitten puolisen vuotta ennen kuin varsinainen hoito aloitettiin.
Mikko Naarala mukaan kuuden kuukauden odotusaika on liian pitkä, koska esimerkiksi masennuspotilaalle ehtii tapahtumaan tuona aikana liian paljon.
– Osa asioista voi toki hoitua omalla painollaan, mutta toisilla sairaslomat venyvät ja lääkityksen käyttö pitkittyy. Tällöin on uhkana, että potilas kroonistuu. Ja mikä pahinta hoitoa odottaessa tapahtuu itsemurhia.
Hoitosuunnitelmat puuttuvat puolelta mielenterveyspotilaista
Hoitotakuun ongelmana on ettei se määrittele hoidon sisältöä. Hoitosuunnitelman epäillään puolestaan puuttuvan puolelta mielenterveyspotilaista. Mikko Naarala uskoo erikoissairaanhoidon tekevän hoitosuunnitelman, mutta perusterveydenhuollossa asiat ovat toisin.
– Perusterveydenhuollossa hoitosuunnitelma on se, että lääkäri tapaa potilaan ja päätetään lääkityksestä. Tämä ei tietenkään ole mikään hoitosuunnitelma. Sellainen "löysään hoitoon" joutuminen on potilaalle riski. Tavataan hyvin harvakseltaan ja puutteellisella asiantuntemuksella. Se, mikä siinä on surullista niin usein nämä potilaat olisivat niitä, jotka olisivat aika hyvin autettavissa suhteellisen lyhyellä ja intensiivisellä työllä.
Hoitoonpääsyä ei seurata kunnittain
Kuka sitten hoitoa saa ja kuka jää hoidon ulkopuolelle? Tarkkoja tilastoja ei ole. Avohoidon mielenterveyspalveluiden saatavuuden raportointi on haasteellista, koska osa kunnista hoitaa mielenterveyspotilaan terveyskeskuksissa, osa sairaanhoitopiirin psykiatrian hoitoyksiköissä. Näin ollen on mahdotonta selvittää, millaisia kuntakohtaisia eroja on hoitoonpääsyssä.
Naaralan mukaan hoitotakuunkriteerit eivät ole ongelma.
– Oikea ongelma on se, että me käytämme niitä keinotekoisina rajoina. Kriteereitä voisi katsoa inhimillisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin. Erikoissairaanhoito on voinut katsoa hoitotakuun voimaantulon jälkeen, ettei tämä potilas kuulu meille. Viisi vuotta sitten hoidettiin mielenterveystoimistossa monenlaisimpia potilaita kuin tänä päivänä.
Oikeuksien puolesta taisteleminen kannattaa
Mielenterveyspalveluiden saatavuutta valvovat lääninhallitukset. Lääninhallituksien lääninlääkärit vastaanottavat valituksia hoitoonpääsyn heikkoudesta. Useimmin valitetaan Oulun ja Itä-Suomen lääneissä. Kaisa Ahola puolestaan keräsi keväällä adressin Oulun mielenterveyspalveluiden puolesta. Adressiin tuli muutamassa kuukaudessa liki tuhat nimeä. Kansalaisaktivismista oli tällä kertaa apua. Kesän aikana Oulun kaupunki palkkasi kymmenen psykiatrista sairaanhoitajaa. Sen sijaan kahden psykiatrin palkkaamisessa ei ole onnistuttu.
Kaisa Ahola kantaa huolta kohtalotovereistaan.
– Mielenterveyspotilaat pääsevät nykyisin huonommin hoitoon kuin neljä vuotta sitten. Olen kuullut, että jotkut ovat odottaneet jopa vuoden. Mieltä painavia asioita ei voi vain laittaa kaappiin säilöön ja ottaa sitten esille, kun mahdollisesti aloitetaan hoito.
Asiantuntija: MIKKO NAARALA, psykiatrian ylilääkäri, Oulun kaupunki
Toimittaja: OUTI JUVANI