Akuutin Arkisto
15.1.2008
Melu kiusaa työssä ja vapaa-ajalla - SUOJAA KUULOSI!
Kuuloa pidetään ihmisen sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen kannalta kaikkein tärkeimpänä aistina. Näkyvä korva ilmentää meille koko aistia, vaikka ääni kulkee mutkaisen tien ennen kuin reagoimme siihen. Melu työssä ja vapaa-ajalla vahingoittaa kuuloa salakavalasti. Oulu Sinfonian soittajille ja Ruukin Raahen tehtaiden väelle melussa työskentely on arkea.
ERI TYÖ, SAMA ONGELMA
Levyvalssarin ja muusikon työstä löytyy yllättävän paljon yhteistä. Kovat äänet ovat läsnä arjessa ja desibeleiltä suojautuminen on tuttua. Martti Sorrille, korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professorille, tuttua on melun tutkiminen - niin sinfoniaorkesterissa kuin terästehtaalla.
– Jos ajatellaan, että riskiraja on asetettu 85 desibeliin, niin kun melu tasoitetaan työpäivälle, niin riskinä pidetään sitä että 8 tuntia päivässä, viikko 85 desibelin melussa on se, missä katsotaan että kuulovaurioriski alkaa. No sitten kun ajetaan huonolla moottorikelkalla, missä äänenvaimentimet on vähä niinkuin ne ruukaa olla, ja se kelkka möykkää sata desibeliä, niin sillä kestää ajaa 50 tuntia vuodessa, ja siihenhän ei kauaa mene, kun reipas nuori mies sen altistuksen hankkii, tai vähän vanhempikin, konkretisoi Sorri.
Työterveyslaitoksen tuoreen selvityksen mukaan meluvamma on yleisin ammattitauti. Vammoja syntyy erityisesti puuteollisuudessa, mineraalien kaivuussa, kulkuneuvojen valmistuksessa ja metalliteollisuudessa. Ennen kaikkea pienet pajat ovat riskiryhmä, sillä niissä kuuloon liittyviä työsuojeluasioista ei välttämättä oteta tarpeeksi vakavasti.
Melu on miesten ongelma ja 90 prosenttia meluvammoista tulee miehille. Ensioire voi olla korvien soiminen eli tinnitus. Aluksi melu voi huonontaa kuuloa tilapäisesti, mutta jatkuvana se aiheuttaa pysyvän vamman. Melualtistuksen kokonaan päätyttyä meluvamma ei enää etene.
MUUSIKON KORVAT VAARASSA
Muusikolle korva on työväline. Kuulon suojaaminen voi monissa tilanteissa olla hankalaa, kun soitto vaatii tarkkaa korvaa.
– Töissä mä käytän korvatulppia sillonko pitää soittaa tosi lujaa ja jos ympärillä on paljon melua, kertoo lyömäsoittaja Tuomo Oravakangas Oulu Sinfoniasta.
– Jos mun pitää soittaa yhtä aikaa esimerkiksi viulujen kans, tosi hiljasta juttua, niin mää koen että sitte mää en kuulee tarpeeksi tarkasti niitä viuluja, koska välimatka on niin pitkä.
Valssari-asentajalle kypärään kiinnitetyt kuppisuojaimet ovat puolestaan pakollinen juttu.
– Mulla on kuulosauojaimet kypäräsä ja nehän ne tietenkin on tärkeimmät ainaki täälä valssaamolla, ihan pakolliset, selvittää Atso Kerttula.
Hänenkin työssä tulee kuitenkin tilanteita, joissa kuulosuojaimet on otettava pois, jotta kommunikointi onnistuisi.
AINUTKERTAINEN KUULO
Äänen matka korvassa on mutkikas. Ulkokorva kerää ja ohjaa ääniaallot tärykalvolle ja välikorvaan. Tärykalvon tehtävä on muuttaa ääniaallot mekaaniseksi värähtelyksi, jonka välikorva välittää sisäkorvassa olevaan simpukkaan. Ääniin reagoivat aistinsolut sijaitsevat nimenomaan simpukassa.
– Tavallisin haitta on se, että jossaki kohtaa alkaa tuntuu että hälyssä on vaikea saada selvää, mutta se kestää kovin pitkään, se on salakavalasti tuleva asia. Siinä tapahtuu se, että sisäkorvan hiussolut, eli ne solut, jotka ottaa ääntä vastaan, ne häviää ja siellä on sitten kuolleita soluja ja tilanne on se, että kuulo ei palaa. Mikä on mennyt, on mennyt.
Korvissa on eroja. Toisen kuulo on herkempi kuin toisen.
– Meillä on lähtökohtaisesti suuria eroja meluherkkyydessä, puhutaan, eikä ihan huonona ilmaisuna, kivikorvista ja lasikorvista. Meillä on ihmisiä jotka on jostakin syystä saaneet joko helposti vaurioituvat korvat tai korvat, jotka kestää melkein mitä vaan, kuvailee Sorri.
SEURANTAA JA ENNAKOINTIA
Työterveyshuolto on avainasemassa, kun kuulosta pidetään huolta. Kuulon tutkiminen ja muutoksiin reagoiminen on ensiarvoisen tärkeää.
– Otetaan alkuvaiheessa tiheästi, vuosittain, näitä kuulokäyriä ja silloin tällainen henkilö, joka on tavanomaista herkempi saamaan kuulovaurion, niin jo sinä aikana voi ruveta tulemaan tämmöistä dippiä tai pientä laskua siihen kuulokäyrään, niin silloin voidaan reagoida, täsmentää vastaava tehtaanlääkäri Mikko Koistinen Ruukin Raahen tehtaalta.
Isossa tehtaassa yhdenlainen suojain ei riitä kaikkiin tilanteisiin.
– Meillä on yleisin suoja täällä tämä kuppisuoja, joka minullakin tällä kertaa on täällä kypärän päällä, mutta sen lisäksi me tarvitaan monen muunkinlaisia, esimerkiksi minulla on nyt tällä hetkellä nämä tulppasuojaimet sen takia, että pystytään keskustelemaan ja kommunikoimaan, vaikka täällä on tätä melua ympärillä, tälläkin hetkellä arvioisin 90, hiukan alle 95 desibeliä ehkä, työsuojeluasiantuntija Seppo Routaniemi arvioi valssaamon melutasoa.
Myös elektronisia suojaimia on nykyään saatavilla, samoin mittatilauksena korvan mukaan valettavia tulppia. Suojain, on kyse sitten valssarista tai muusikosta, tulee valita käyttötarkoituksen mukaan. Ja tärkeä huomio: vapaa-ajan meluun kannattaa suhtautua yhtä vakavasti kuin työpaikan meteliinkin.
Lyömäsoittimien takaa löytyvällä Tuomo Oravakankaalla ja valssari-asentaja Atso Kerttulalla kuulo on pysynyt hyvänä.
– Korvalääkärin kans ollaan tutkittu sitä ja ne kuulokäyrät on edelleen siellä huipputasolla, ei oo heikennystä tapahtunut, hymyilee Oravakangas.
– Kuulen erittäin hyvin, että sanotaanko kun mää tulin pikkupoikana töihin tänne, niin samalla lailla melekeen, kehuu Kerttula.
Lisätietoja: www.kuulonhuoltoliitto.fi
Asiantuntijat:
MARTTI SORRI, korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori, Oulun yliopisto
MIKKO KOISTINEN, vastaava tehtaanlääkäri, Ruukki, Raahen tehdas
SEPPO ROUTANIEMI, työsuojeluasiantuntija, Ruukki, Raahen tehdas
Toimittaja: ANU-MAIJA KÄRJÄ