Akuutin Arkisto
15.1.2008
KILPIRAUHASEN LIIKATOIMINTA
Kilpirauhasen liikatoimintaan eli hypertyreoosiin sairastuu kaksi, kolme suomalaista sadasta. 69-vuotiaalla Pekka Lukalla todettiin kilpirauhasen liikatoiminta neljä vuotta sitten. Diagnoosi antoi selityksen sydämen eteisvärinälle, laihtumiselle ja muille oireille, jotka olivat haitanneet arjessa jaksamista jo pitkään.
– Kesällä 2004 jouduin taas lähtemään sairaalaan, kun eteisvärinäkohtaukset yltyivät kivuliaiksi. Olin sairaalassa yön ja seuraavana aamuna lääkäri kysyi, oliko minulla ollut muita oireita. Kerroin, että paino oli laskenut 15 kiloa vajaassa vuodessa. Ryhti oli kasassa, ja tunsin itseni äärettömän uupuneeksi. Lääkäri passitti minut verikokeisiin, jotka varmistivat oireiden syyksi kilpirauhasen liikatoiminnan.
Kilpirauhanen on perhosenmuotoinen elin kaulan alaosassa. Pienestä koostaan huolimatta kilpirauhasella on merkittävä vaikutus ihmisen terveyteen, sillä sen erittämät hormonit säätelevät elimistön aineenvaihduntaa. Joskus kilpirauhanen kuitenkin tuottaa liikaa tyroksiinihormonia, joka saa ihmisen monella tavalla toimimaan ylikierroksilla. Potilaalla voi olla useita oireita samaan aikaan. Kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa mm. uupumusta, lihasheikkoutta, sydänoireita, käsien tärinää, ripulia ja hermostuneisuutta.
Sen tavallisin syy on Basedowin tauti, jota sairastaa noin 80 prosenttia kaikista hypertyreoosipotilaista. Siinä ihmisen oman immuunijärjestelmän tuottamat vasta-aineet käyvät erehdyksessä kilpirauhasen kimppuun kiihdyttäen tyroksiinin tuotantoa. Muut tärkeimmät syyt ovat liikatoimiva kyhmystruuma sekä yksittäinen liikatoimiva kilpirauhaskyhmy.
Diagnoosi perustuu potilaan haastatteluun, kliiniseen tutkimukseen ja laboratoriokokeisiin. Kilpirauhasen liikatoimintaa hoidetaan pitkäaikaisilla lääkehoidoilla, leikkauksella tai radioaktiivisella jodilla.
Radiojodihoito on niistä yksinkertaisin ja tehokkain, koska se tuhoaa kilpirauhasen hormonituotannon. Suun kautta otettu radioaktiivinen jodi etsiytyy kilpirauhaseen, jossa se aiheuttaa kilpirauhasen pienentymisen ja oireiden vähenemisen noin 2-3 kuukauden kuluessa. Ennen radiojodihoitoa annetaan usein tyreostaattilääkitys.
Pekka Lukalle annettiin radiojodihoitoa kolmesti. Nyt hän käyttää kilpirauhashormonia korvaavaa tyroksiinilääkitystä päivittäin.
– Liikkua pitää aina, kun se on mahdollista. Voin retkiluistella, hiihtää ja käydä sauvakävelemässä kuten ennenkin. Nyt pitää olla kuitenkin tarkkana, millaisia rasituksia itsellensä asettaa, ettei mene yli, Lukka kertoo.
Liikatoiminta on uskottua vakavampaa
Kilpirauhasen liikatoiminta ei ole hyvänlaatuinen ja ohimenevä sairaus, kuten aiemmin on luultu. LT, osastonlääkäri Saara Metson tuore väitöstutkimus osoittaa, että tauti lisää riskiä sairastua ja kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin: Tampereen yliopistollisessa sairaalassa radiojodihoitoa saaneiden potilaiden kokonaisuuskuolleisuus oli 12 prosenttia suurempi kuin verrokkiryhmässä. Riski joutua sairaalaan sydän- ja verisuonisairauksien vuoksi oli sekin 12 prosenttia suurempi.
Tutkimuksessa verrattiin 2793 kilpirauhasen liikatoimintaan radiojodihoitoa saaneen potilaan ennustetta 2793 ikä- ja sukupuolivakioidun verrokin ennusteeseen.
Aineiston pohjana oli Tampereen yliopistollisen sairaalan vuodesta 1965 alkaen tallennetut tiedot radiojodihoitoa saaneista kilpirauhaspotilaista. Potilaiden pitkäaikaisennusteet saatiin yhdistämällä tiedot kuolinsyy-, syöpä- ja sairaalahoitorekistereihin.
Hoitamattomana kilpirauhasen liikatoiminnan on tiedetty aiheuttavan rytmihäiriöitä ja altistavan aivoverenkiertosairauksille.
– Uutinen on se, että kilpirauhasen liikatoimintaan sairastuneiden potilaiden riski sairastua ja kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin säilyy jopa vuosikymmeniä, vaikka liikatoiminta onkin saatu hoidolla kuriin, Metso sanoo.
Monesti potilas ajattelee, että hoidon jälkeen sairauden voi unohtaa. Tutkimuksen perusteella kuitenkin suositellaan, että kilpirauhasen liikatoiminnan sairastaneet kävisivät vuosittain lääkärintarkastuksessa loppuelämänsä ajan. Tavoitteena on kilpirauhasen toiminnan häiriöiden varhainen toteaminen ja hoito sekä aivoverenkiertosairauksien ja rytmihäiriöiden ehkäisy. Elintavoista tärkeitä ovat tupakoimattomuus, säännöllinen liikunta ja ylipainon välttäminen.
Radiojodihoidon syöpäriski pieni
Tutkimus paljastaa myös, että tehokas radiojodihoito lisää potilaiden riskiä sairastua ja kuolla syöpään. Mitä enemmän radiojodihoitoa potilas sai, sitä enemmän syöpäriski kasvoi. Riski lisääntyi vasta viisi vuotta hoidon jälkeen, mikä on tyypillistä säteilyn aiheuttamalle syövälle. Lisääntyneet syövät olivat maha-, munuais- ja rintasyöpä.
– Syöpäriski on hyvin pieni. Kun seurasimme kymmenen vuotta sataa potilasta, löysimme 2,5 ylimäääräistä syöpää. On kuitenkin suositeltavaa, että radiojodihoitoa saaneet potilaat osallistuvat syöpäseulontoihin.
Metson mukaan tutkimustulos ei muuta nykyisiä hoitokäytäntöjä, koska radiojodihoidon hyöty on selvästi suurempi kuin haitta. Tämä koskee varsinkin niitä potilaita, jotka kärsivät rytmihäiriöistä.
Toimittaja: ULLA SAIKKONEN