Akuutin Arkisto
18.11.2008
Pitäisikö pyssyt ja barbit kieltää?
Leikillä on ratkaiseva merkitys lapsen kielen ja ajattelun kehitykselle. Mutta pilaako kaupallinen leikkikulttuuri tämän kehityksen?
Tekevätkö pyssyleikit pojista väkivaltaisia ja barbileikit tytöistä sairaalloisia laihduttajia? Pitäisikö pyssyt ja barbit kieltää?
Pienet pojat haluavat olla suuria sankareita
Poikien leikeissä miekat kalisevat ja pyssyt paukkuvat. Jo kolme-nelivuotias poika eläytyy sankarin rooliin ja juoksee ympäriinsä ase kädessään, väijyy ja ampuu vihollisia, suojautuu kilven taakse ja hyökkää miekka ojossa kaksintaisteluun. Sankarileikeissä pojat vapautuvat pienuudestaan ja ovat suurimpia, rohkeimpia ja mahtavimpia. Mutta johtaako poikien sankarileikkien aggressiivisuus myöhempiin aggressio-ongelmiin?
- En ole vielä tavannut pikkupoikaa, joka pistää isän kengät jalkaan ja isän kravatin kaulaan ja on sitten yhtä uljas ja upea ja ihmeellinen kuin oma faija. Poika tarvitsee nämä teräsmiehet ja milloin mitkäkin sankarit, jotka ovat nynnyjä ja sitten jonkun taika-aineen tai miekan tai milloin minkäkin voimalla heistä tulee sankareita, joiden rinnalla oma isä on ihan pikkutekijä, kertoo ylilääkäri, lastenpsykiatri Jari Sinkkonen Pelastakaa Lapset ry:stä.
Jo kuusivuotiaat tytöt haluaisivat olla laihempia
Tyttöjen on havaittu olevan lähes poikkeuksetta poikia tyytymättömämpiä oman kehonsa kokoon. Suomalaistutkimuksen mukaan esikouluikäisistä tytöistä vain 15 prosenttia oli tyytyväisiä kehoonsa. Yhteensä 85 prosenttia tytöistä siis haluaisi olla erikokoisia kuin ovat ja näistä tytöistä suuri osa haaveilee olevansa laihempia! Tutkimuksen mukaan hoikatkin tytöt kokevat painetta kehonkoon tarkkailuun ja mahdollisesti laihduttamiseen.
Kuusivuotiaan sosiaaliseen kehitykseen kuuluu olennaisimmin leikkitoiminta, jossa harjoitellaan sääntöjä ja rooleja. Onko tyttöjen tyytymättömyys omaan kehoon peräisin leikeistä? Haluavatko tytöt olla samannäköisiä ja -muotoisia kuin barbi?
- Aikuisilla on usein hyvin vanhakantainen tai mekanistinen käsitys leikistä, ja tämä on johtanut ns. leikkimoralismiin. Leikkiin suhtaudutaan ikään kuin tiedettäisiin sen vaikutukset ja sitä pystyttäisiin hyvin helposti manipuloimaan, sanoo kasvatuspsykologian professori Hannu Soini Oulun yliopistosta.
1980-luvulla pyssyt ja miekat kiellettiin päiväkodissa
- 1980-luvulla koettiin lyhyesti sellainen jakso, jolloin pyssyt ja miekat pantiin koko päiväkodista pois. Ajatuksena oli, että ne lisäävät väkivaltaa. Mutta ei se oikein toiminut. Muistan yhdenkin tapauksen, jossa poika söi näkkileivästä pyssyn ja leikki sen kanssa, hymyilee lastentarhanopettaja, päiväkodinjohtaja Hannu Rantanen Lastentalo Mukulaxista.
- Lukemattomat ihmiset päivähoidossa ja lasten vanhemmat kertovat samaa, että kun me ollaan pojalta kielletty pyssyt, niin se ottaa taipuvan oksan ja sillä ampuu. Sehän on symbolista, siinä siitä mutkalla olevasta oksasta tulee lapsen mielikuvissa pyssy, Sinkkonen jatkaa.
- Silloin kun lapsi rakentaa leikkitilannetta, hän käyttää barbeja tai puupalikoita tai robotteja tai väkivaltaisen näköisiä hahmoja omien pelkojensa, haaveidensa, merkitystensä kuvaamiseen. Silloin se esine periaatteessa voi olla mikä tahansa, Soini lisää.
Sinkkonen: leikki ei ole väkivaltaista
- Suomalainen lapsi käyttää sanaa "leikisti" kuvaamaan sitä, että hän siirtyy tämmöiseen kuvitteelliseen maailmaan. Eli jos lapsi leikkii sotaa ja aikuinen sen sotaleikin jälkeen toteaa, että oikeassa elämässä me emme tietenkään ammu ihmisiä, niin lapsi katsoo suu ymmyrkäisenä, että eikö se ymmärtänyt, että tämä oli leikkiä. Koska jos lapsi ei esim. sotaleikissä tee eroa leikin ja toden välillä, niin hän ei pysty antautumaan leikkimään sotaa, kasvatuspsykologi Soini painottaa.
- Tässä yhteydessä on usein tullut esille termi väkivaltaleikki ja se on mielestäni mahdoton. Mikään toiminta ei voi olla leikkiä, jos se on väkivaltaista, eikä väkivallassa ole mitään leikkisää, Jari Sinkkonen muistuttaa.
- Kun pikkupoika eläytyy milloin minkäkin sankarin rooliin, niin oikeasti mitään väkivaltaista ei tapahdu, myöskään lapsen mielikuvat eivät ole väkivaltaisia. Leikissä kuuluu voida tehdä kaikkea, kun se tapahtuu korvien välissä, mielikuvituksessa, Sinkkonen jatkaa.
- Olen tehnyt paljon työtä väkivaltaisten poikien kanssa lastenpsykiatrina ja nähnyt, että oikeasti väkivaltaisilla pojilla on hyvin huono symbolifunktio ja hyvin vähäiset ja rajalliset kyvyt mielikuvien avulla leikkiä taisteluja tai toisen voittamista tai kokea tappioita.
Laihuuden malli aikuisten maailmasta - ei leluista
Jo kuusivuotiaiden suomalaisten lasten tyytymättömyys omaan kehoonsa on huolestuttava ilmiö. Tutkimuksen mukaan ilmiön taustalla eivät kuitenkaan ole barbinuket, vaan ensisijaisesti omat vanhemmat.
Vanhempien oma laihduttaminen ja painohuolet vaikuttavat myös lasten syömistottumuksiin. Lisäksi sosiaaliset ja kasvatukselliset paineet siirtyä yhä terveellisempään ravintoon voivat vaikuttaa lasten taipumukseen kontrolloida syömistään. Vanhempien pitäisi muistaa kertoa lapsille heidän mahdollisesti näkemiensä laihdutusyritysten olevan tarkoitettuja vain aikuisille.
Liian aidon näköiset ja tuntuiset pyssyt ovat huonoja leluja. Asiantuntijoiden rauhoittelusta huolimatta monet vanhemmat edelleen kieltävät lapsiaan leikkimästä pyssyillä. Mitä tahansa paukuttelua eivät Sinkkonen ja Soinikaan hyväksy.
- Minä olen edelleen sillä kannalla, että pikkupojalla täytyy voida olla vesipyssy tai nallipyssy, jos se kuuluu siihen rooliin. Kun eläydytään sankariksi, niin silloin sankari tarvitsee pyssyn torrakkonsa. Mutta sitten jos pyssy on sellainen kuula-ase, jolla leikittäessä pitää olla paksu takki ja suojalasit silmillä, ja joka on aivan oikean aseen näköinen, niin silloin ollaan ahdistavan lähellä totuutta ja minusta se on sääli, se ei ruoki lapsen omaa mielikuvien käyttöä. Tietyllä tavalla siinä tulee myös väkivaltaisuus hyvin lähelle, koska sellaisella aseella voi oikeasti vahingoittaa, Sinkkonen muistuttaa.
- Aikuisten rakentamat väkivaltaiset pelit edustavat myös sellaista leikkikulttuuria, jolta meidän pitäisi suojella lapsia, Soini lisää.
Myös sotaleikkien mallit aikuisten maailmasta
- Kyllä pojat tarvitsevat reuhomista, peuhaamista ja rajuja leikkejä, vaikka toisaalta sitten pitää myös vaatia rauhallisuutta ja paikallaan olemista silloin, kun sen paikka on. Uskon, että miehet päiväkodeissa ovat loistava asia tämän kannalta: jokaisella miehellä on varmasti kokemuksia niistä hurjista leikeistä, siitä, kuinka hyviä ne ovat ja miten ne on jäänyt mieleen, Hannu Rantanen toteaa.
Leikin avulla lapsi liittyy ympärillä olevaan kulttuuriin ja sosiaaliseen
arvo- ja normimaailmaan. Siis myös pyssyleikkien mallit löytyvät
aikuisten maailmasta.
- Sotaleikit ovat lasten keino yrittää ymmärtää sitä,
mitä maailmassa tapahtuu. Jos me haluamme poistaa sotaleikit, niin meidän
pitää poistaa sota eikä lähteä moralisoimaan lasten
leikkejä, Hannu Soini heittää pallon aikuisille.
Asiantuntijat:
JARI SINKKONEN, ylilääkäri, lastenpsykiatri, Pelastakaa Lapset ry
HANNU SOINI, kasvatuspsykologian professori, Oulun yliopisto
HANNU RANTANEN, lastentarhanopettaja, päiväkodinjohtaja, Lastentalo Mukulax, Turku
Toimittaja: TIIA VÄRE