Akuutin Arkisto
20.5.2008
VALOKUVAAJANA SAIRAALASSA
– Tässä työssä on antoisaa, että saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ja omalla tavallaan sitä ottaa osaa ihmisten hoitamiseenkin. Välillä näkee aika ikäviä asioita, mutta sitten toisinaan todella iloisiakin asioita, sairaalavalokuvaajana työskentelevä Timo Löfgren kertoo.
Helsinkiläinen Löfgren on työskennellyt sairaalavalokuvaajana Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä vuodesta 2001. Tällä hetkellä hän työskentelee Meilahden sairaalassa.
Suomen yliopistosairaaloissa työskentelee yhteensä 13 sairaalavalokuvaajaa, joista yhdeksän Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä, yksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä, kaksi Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä sekä yksi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä.
Sairaalavalokuvaajien työnkuvat vaihtelevat paljon sairaalasta riippuen. Jotkut valokuvaajat ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn osa-alueeseen, vaikkapa silmänpohjien kuvaamiseen tai plastiikkakirurgisiin kuviin. Toiset valokuvaajat taas kuvaavat potilaita vauvasta vaariin ja tapahtumia väitöstilaisuuksista ministerivierailuihin.
LEIKKAUSSALIKUVAUSTA
Sairaalavalokuvaajan työ on kuitenkin pääsääntöisesti potilaskuvausta.
– Leikkaussalikuvauksia tulee aika ajoin. Esimerkiksi jostain erikoisesta uudesta menetelmästä tai spesiaalitapauksesta halutaan kuvia sairauskertomuksien liitteeksi. Kuvien käyttö on viime vuosina lisääntynyt, koska kuvat ovat nykyään sähköisesti potilastiedoissa, kertoo Timo Löfgren.
Valokuvaajan osaamista tarvitaan melko paljon esimerkiksi verisuonikirurgiassa, jossa kuvaaja on oleellinen osa tiimiä.
– Puolet verisuonikirurgiasta on kirurgiaa, jossa yritämme pelastaa potilaan raajan. Raajassa on useimmiten haavaumia tai kuolioita. Ennen kuin aloitamme hoidon, tarvitsemme tilankuvauksen. Paras on tietenkin valokuva, joka toimii aivan samanlaisena tilankuvauksena kuin esimerkiksi sydänpotilaan EKG-sydänfilmi, kertoo ylilääkäri Mauri Lepäntalo HUS:in verisuonikirurgian klinikalta.
– Usein ajatellaan, että kuva on vain kuva. Mutta itse asiassa valokuva on äärimmäisen oleellinen osa hoitoprosessissa. Meidän täytyy dokumentoida, mistä aloitamme hoidon ja mikä on hoidon lopputulos. Valokuva kertoo sen paremmin kuin tuhat sanaa, Lepäntalo painottaa.
TIEDOTUSKUVAUSTA
Timo Löfgren päätyi sairaalavalokuvaajaksi sattuman kautta. Eräs valokuvaaja etsi sijaista isyyslomansa ajaksi ja pyysi Löfgrenia katsomaan paikkaa.
– Olin hommassa ensin kaksi viikkoa, ja sitten sijaisuuksia alkoi tulla enemmän ja enemmän. Työssä oppi hyvin, siitä sai palkkaa ja sai samalla uuden ammatin. Vuonna 2003 minut soitettiin toiseen sairaalaan vastaavaan työhön ja siinä paikassa olen siitä asti ollut.
Sairaalavalokuvaajan työ pitää usein sisällään paitsi potilaiden kuvaamista, myös tiedotuskuvausta. Meilahdessa on pieni studio, jossa kuvaajat ottavat henkilökuvia. - Talon johtajat kuvataan täällä aika ajoin, koska tiedotusvälineet tarvitsevat heistä kuvia. Kuvaamme myös HUS:in yhteisölehti Husariin.
Henkilökuvaus tapahtuu nopealla tempolla. - Valot ovat studiossa valmiina. Otamme vähän aikaa kuvia eri kulmista, ja se on siinä. Aikaa ei hirveästi käytetä. Mitään stylistitiimiä ei ole, vaan kuvat ovat enemmänkin tämmöisiä asiakuvia, naurahtaa Löfgren.
– Nykyään kaikki myös kuvataan sähköisesti eli digille. Kun aloitin, niin kuvasimme pelkästään filmille, eli olenhan minä nähnyt senkin murroksen.
POTILASKUVAUSTA
Pitkin Meilahden sairaalaa sukkuloivan valokuvaajan yksi iso työllistäjä on lastenklinikka.
– Käymme kuvaamassa lastenklinikalla erilaisia polikliinisiä vastaanottoja. Yksi tyypillisin paikka on kirurgian poliklinikka, joka ottaa vastaan esimerkiksi potilaita, joilla on hemangiooma eli verisuoniluomi tai verisuonikasvain, Löfgren kertoo.
Viikoittain olevat poliklinikkavastaanotot tilataan kuvaajilta etukäteen. Kaksi lääkäriä ottaa vastaan potilaita, joita saattaa olla jopa 15. Kuvaajat kuvaavat potilaat joko vastaanottotiloissa tai lastenklinikan omassa kuvaushuoneessa.
Lastenkirurgi Päivi Salminen HUS:in lastenklinikalta painottaa kuvien merkitystä hoitopäätöksien teossa.
– Kun hoidamme verisuonipoikkeavuuksia, meillä on tiimi, jossa on useampien ammattialojen edustajia. Kuvien avulla potilas voidaan esitellä ilman, että hänen täytyy käydä monella asiantuntijalla erikseen.
– Toinen tärkeä kuvista saatava hyöty on hoidon seuranta. On aika vaikea kuvata sanallisesti, millaisia muutoksia on tapahtunut, mutta kuvasta näkee heti, onko hoito auttanut vai ei, kiittelee Salminen.
KUVIEN MERKITYS KUVAAJALLE
Miten valokuvaaja sitten itse suhtautuu töissä ottamiinsa kuviin?
– Töissä joku muu määrää, millainen kuva otetaan. Kuvalla ei oikeastaan ole luovuuden kanssa mitään tekemistä. On tärkeintä, että se asia, mikä meitä pyydetään kuvaamaan, tulee kuvattua. Nämä kuvat ovat meidän työtämme, Löfgren painottaa.
Onko valokuvaaja aina valokuvaaja, myös vapaalla?
– Toki katselen valokuvaajan silmin tätä maailmaa. Valokuvaan paljon vapaalla, jos suinkin jaksan. Onneksi ei ole pakko, vaan se on ihan harrastuspohjaista. Mutta kyllä minä tosissaan teen silloin, kun olen jossain merenrannassa tai metsässä ja yritän etsiä kauniita valoja. Töistä niitä ei ehkä aina niin löydy, joten pitää purkaa luovuus vapaa-ajalla.
Asiantuntijat:
TIMO LÖFGREN, sairaalavalokuvaaja, HUS
MAURI LEPÄNTALO, ylilääkäri, Verisuonikirurgian klinikka,
HUS
PÄIVI SALMINEN, lastenkirurgi, Lastenklinikka, HUS
Toimittaja: TITTA LAHTINEN