Akuutin Arkisto
20.5.2008
VANHUSTENHOIDON UUSI LAATUSUOSITUS KOROSTAA MIELEKÄSTÄ ARKEA
Vanhustenhoidon laatuun on viime aikoina kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Eliniän pidetessä vanhusten määrä lisääntyy ja tulevaisuudessa nähdään pahenevia uhkakuvia riittämättömistä resursseista ja huonosta hoidosta. Hiljattain julkistettu vanhustenhoidon laatusuositus näyttää suunnan, jota kohti koko maassa hoivayksiköitä tulee kehittää niin kunnissa kuin yksityissektorilla. Tavoitteeksi on nyt kirjattu mm. se, että jokaisella tulisi olla oma huone.
Erityisesti kiinnitetään huomiota siihen, että ikäihmisen arki olisi hyvä ja mielekäs ja siihen, että laatu muodostuu aina asiakkaiden tarpeiden mukaan. Laatua kehitetäänkin useissa hoitokodeissa systemaattisen laatutyön avulla. Esimerkkimme on Kajaanista Marian Kartanosta.
Laatu alkaa asenteesta
Laatu lähtee arvoista ja asenteesta työhön. Marian Kartanon perustajien kymmenen vuotta sitten määrittelemät toimintaperiaatteet ovat yhä käytössä - ja hyvin yhteneväiset tuoreen vanhustenhoidon laatusuosituksen kanssa.
Toinen yrittäjistä, sairaanhoitaja Liisa Kaitero (kuvassa vasemmalla) sanoo, että keskeistä on hyvän mielen tuottaminen.
– Sitä voi tuottaa esimerkiksi niin, että ollaan tasavertaisia. Asukas voi olla tasavertainen henkilökunnan kanssa, saa touhuta, tuntee siitä mielihyvää, tuntee olevansa tarpeellinen, saa kokea olevansa kaunis, kun pidetään kauneudenhoidosta huolta, saa osallistua.
Yrittäjäkumppani, sairaanhoitaja Pirjo Ahlqvist jatkaa, että asukkaan puhuttelun ja kaiken kohtelun tulee olla kunnioittavaa.
– Ei tiuskita tai vaadita tai puhutella rumasti. Eletään todellakin niin kun yksi suuri perhe, tehdään täällä kaikkea mitä kotonakin tehdään, pestään pyykkiä, siivotaan, laitetaan ruokaa ja ollaan siinä yhdessä, tehdään niitä asioita yhdessä. Mielestämme on hyvin tärkeätä myös se, mitä asukkaat antavat toisilleen. Tämä meidän porukka on hyvin sosiaalista, toisiaan huomioivia, ja yleensä nämä päivät kuluvat sillä tavalla, että kun asukkaat aamulla tuolta omista huoneistaan tulevat, he ovat päivät yhdessä näissä yhteisissä tiloissa ja sitten yöksi mennään nukkumaan sinne omaan huoneeseen. Totta kai levätä voi päivälläkin kun niin haluaa.
Vanhustenhuolto pyörii helposti liikaa sairauksien ympärillä, toteaa Ahlqvist.
– Ajatellaan, että vanhuus on yhtä kuin sairaus. Mielestä asia ei ollenkaan ole näin, vaan vanhuuteen liittyy sairauksia ja me hoidamme niitä, mutta niitä ei nosteta tässä toiminnassa päärooliin. Pyrimme nostamaan päärooliin jäljellä olevat terveyden ja toimintakyvyn voimavarat ja tukemaan niitä.
Kaitero jatkaa yhteiskuntaan liittymisen toimintaperiaatteesta - uusi laatusuositus puhuu osallisuudesta. - Tarkoitamme sitä, että osallistumme hyvin paljon kodin ulkopuoliseen elämään: käymme teattereissa ja kesäretkillä, ja meillä käy myös hyvin paljon erilaisia ryhmiä, eläkeläisjärjestöjä, potilasjärjestöjä, opiskelijaryhmiä. Emme halua, että talomme on sisäänpäin lämpiävä säilö, vaan haluamme olla osa yhteiskuntaa ja seurata yhteiskunnassa tapahtuvia asioita, esimerkiksi vaalikeskusteluja silloin kun on vaalit tulossa - ja muitakin yhteiskunnallisia asioita. Muistelu on ihan hyvä asia muistisairaalle, mutta täytyy myös elää tätä päivä ja tulevaisuutta.
Laatutyö vaatii panostusta eikä lopu koskaan
Laatu ei synny sattumalta, vaan sen takana on aina jatkuva systemaattinen työ. Vuosien pitkäjänteisen koulutuksen ja laatutyöskentelyn jälkeen Marian kartano sai viime kesänä EFQM-järjestelmän mukaisen laadun tunnuksen. Valmista ei kuitenkaan tullut, vaan on saatu käyttöön hyvä työkalu.
Aluksi kun toiminnan prosesseja käytiin läpi, moni asia meni uusiksi - oikein ihmeteltiin, miksi oli toimittu niin hassusti. Henkilökunta on ollut mukana tekemässä näitä prosesseja ja jokaiselle on annettu omat vastuualueet. Se sitouttanut henkilökuntaa yrityksen arvoihin. Laatujärjestelmä on meille esimerkiksi uuden työntekijän perehdyttämisessä oivallinen työkalu, samoin kun Marian Kartanossa valmistellaan parin vuoden päässä tapahtuvaa yrittäjien sukupolvenvaihdosta.
– Sisäistä arviointia tehdään säännöllisesti, ja aina, kun tehdään arviointia, esiin nousevat uudet kehittämistehtävät ja -tavoitteet. Sitten toimitaan niiden mukaisesti ja taas arvioidaan, valottaa Liisa Kaitero. - Tämä on jatkuva prosessi, tämä ei lopu koskaan.
Johtamisen ja ammattitaidon merkitys korostuvat
Henkilökuntaa on hoitokodeissa oltava riittävästi asiakkaiden
tarpeisiin nähden, mutta myös henkilökunnan jatkuva koulutus
sekä työnohjaus ovat tärkeä osa laadun palapeliä.
Sosiaali- ja terveysministeriön perhe- ja sosiaaliosaston kehittämispäällikkö
Päivi Voutilainen sanoo, että osaamisella on tutkimusten mukaan hyvin
paljon suurempi yhteys laatuun kuin määrällä sinällään.
– Toisaalta henkilöstön hyvinvoinnilla on vahva yhteys laatuun myös tuoreen kotimaisen tutkimuksen mukaan. Johtaminen on aika lailla näitä kynnyskysymyksiä tämän päivän suomalaisessa vanhustentyössä, eli se, että joku katsoo aina siitä arkipäivästä kauemmas, mihin toimintaa kehitetään ja minkälaisia henkilöitä tarvitaan turvaamaan sitä hoidon ja elämän laatua.
Hoidon peruslaatukaan ei ole tasainen ja hyvä joka paikassa, toteaa Voutilainen.
– Ihan tämä miten ihmiset saavat apua perustarpeiden tyydyttämiseen kuten ruokailuun, peseytymiseen ja wc-käynteihin vaihtelee hyvin paljon eri puolilla Suomea. Meillä on paikkoja joissa asiat toteutuu todella hyvin ja paikkoja joissa on hyvin paljon kehittämistä.
Palvelujen kilpailutuksissa yksi iso ongelma onkin se, miten laadun saa riittävän hyvin näkyviin paperilla. Päivi Voutilainen huomauttaa, että laadussa on aina osatekijöitä, jotka eivät koskaan alistu mittaamiselle. Monet näistä ovat vuorovaikutuksellisia tekijöitä. Ne vaan nähdään ihmisten kasvoilta, vaikka sitten se tyytyväisyys siihen palveluun.
Se on ainakin selvää, että halvin ei ole useinkaan paras, niin kuin karu käytännön kokemus kentältä kertoo.
Omaiset ovat tärkeä osa hoidon kokonaisuutta
Palvelun saavutettavuus on tärkeä osa laatua. Sekin, että omaisen on helppo tulla läheistään katsomaan järkevän matkan päähän. Omaisten kokemukset hoitopaikasta kertovat paljon. Auvo Kanasen isä on asunut Marian Kartanossa kolmisen vuotta.
– Täällä on lämpö, kun tänne tulee, eli henkilökunta välittää asiakkaista, myös meistä omaisista. Ja eilen sattui semmonen kiva tapaus kun tulin isän luona käymään niin he olivat kahville rupeamassa tuossa ja hoitaja sanoi, että sinä olet yksi meistä, istuhan pöytään. Se lämmitti hurjasti. Isän kannalta kuntoutuminen ja kehitys on ollut ihan ihailtavaa. Kun ajatellaan, että hän on käynyt siinä portin rajalla, niin on hieno homma, että isä on tuossa kunnossa nyt.
Asiantuntijat:
PÄIVI VUOTILAINEN, kehittämispäällikkö, sosiaali- ja
terveysministeriön perhe- ja sosiaaliosasto
PIRJO AHLQVIST ja LIISA KAITERO, sairaanhoitaja-yrittäjät ja, Marian
Kartano, Kajaani
Toimittaja: ULLA KORPELA