Akuutin Arkisto
21.10.2008
Vajaatoimintatahdistimesta apu vaikeaan vajaatoimintaan
Oululaisella Taina Lehtosella todettiin kesällä 2003 dilatoiva kardiomyopatia. Kyseessä on sydänlihasta rappeuttava tauti, joka heikentää sydämen toimintakykyä.
– Mä olin tosi huonovointinen, tosi väsynyt. Aivan saa sanoa että äärimmäisen uupunut. En ollut koskaan kokenut sellaista uupumusta ja väsymystä, että mä en jaksanut tehdä paljon mitään, Lehtonen kuvailee.
– Olin sitten jopa niin heikossa kunnossa, että kun keitin lapsille aamupuuroa niin mun piti istua – mä en jaksanut seisoa niin kauaa, että olisin saanut aamupuurot keitettyä.
Lehtosen sydäntä hoidettiin aluksi lääkkein. Hänen vointinsa kuitenkin huononi ja vuorokausiseurannassa sydämessä havaittiin myös rytmihäiriöitä. Lääkärit ehdottivat hoidoksi uutta lääkettä tai tahdistinta.
– Ensimmäinen ajatus oli, kun mulle ehdotettiin sitä tahdistinkonetta, ajattelin kun menin kotiin, että no ei ikinä! Ei missään nimessä minulle laiteta mitään häkkyröitä ja väkkyröitä ja laitteita.
Vajaatoimintaoireet helpottuvat
Biventrikulaarinen eli vajaatoimintatahdistin on yksi hoitokeino vaikeaa vajaatoimintaa sairastaville potilaille.
– Arvioidaan, että noin kolmasosalla vaikeaa vajaatoimintaa sairastavista potilaista niin heillä sydän ei supistu symmetrisesti vaan se tarkoittaa sitä, että toinen osa supistuu vähän aikaisemmin ja toinen myöhemmin. Jos sydän sitten muutenkin jo huonosti pumppaa, niin tämmöinen epäsymmetrinen pumppaustoiminta huonontaa vielä sitä sydämen aorttaan lähettämää iskutilavuutta, Oulun yliopistollisen sairaalan kardiologian professori Heikki Huikuri selittää.
Epäsymmetriaa voidaan vähentää tahdistimella, jolloin sydämen lähettämä verimäärä ja iskutilavuus kasvavat. Vajaatoimintatahdistinhoidosta on saatu paljon lupaavia tutkimustuloksia.
– Näiden potilaiden oireet huomattavasti helpottuvat ja heidän suorituskykynsä paranee. He pystyvät kävelemään pitempiä matkoja hengästymättä. Sitten tehtiin tämmöinen aika iso tutkimus, julkaistiin muutama vuosi sitten, jossa havaittiin myös, että tämä vajaatoimintatahdistin vähentää merkittävästi potilaitten kuolleisuutta, Huikuri kertoo.
Tahdistimia käytetään vielä vähän
Tahdistinta on käytetty vajaatoimintapotilaiden hoidossa lähes kymmenen vuoden ajan. Hyvistä tutkimustuloksista huolimatta sen käyttö Suomessa on vielä lapsen kengissä - esimerkiksi Tanskassa tahdistimia on käytössä jo lähes nelinkertainen määrä, Ruotsissa kolminkertainen.
– Siinä on tietenkin monia syitä, että minkä takia näin on. Tämä on sen verran uusi asia, tästä ei ehkä ole riittävän paljon puhuttu lääketieteellisissä kokouksissa. Varsinkaan yleislääkärit eivät tunne tällaista asiaa, että sen voi sydänfilmistä helposti katsoa, että kuka hyötyisi tästä vajaatoimintatahdistuksesta. Ja tietenkin sitten se, että nämä tahdistinhoidothan ovat näitten sairaaloitten ja kunnallisen terveydenhuoltojärjestelmän tuottamaa palvelutoimintaa ja näissä on aina nämä ekonomiset kysymykset - ajatellaan että tämä tahdistin on kallis eikä sen takia ehkä haluta kovin paljon sitä käyttöä lisätä, Huikuri miettii syitä tahdistinten vähäiseen käyttöön.
Kaikille vajaatoimintapotilaille tahdistin ei sovellu. Se, kuuluuko potilas siihen joukkoon, joka voisi tahdistimesta hyötyä, selviää sydänfilmistä.
– On aika helppo todeta se epäsymmetria ottamalla potilailta sydänfilmi. Jos siinä havaitaan, että se kammiokompleksi, joka on helposti mitattavissa, on leventynyt, niin se on merkki siitä, että sydämen sähköinen aktivaatio ei jakaudu tasaisesti sydänlihakseen. Se johtaa siihen, että sydän ei supistu tasaisesti. Toki voidaan sitten sydämen ultraäänellä vielä varmistaa ja vahvistaa sitä epäsymmetriaa, ennen kuin tehdään näitä hoitopäätöksiä, Huikuri kertoo.
Tahdistin ei sovi kaikille
Vaikka potilaalla havaittaisiinkin epäsymmetriaa sydämen supistelussa, ei tahdistimen hyödystä voi antaa takeita.
– Arvellaan, että noin neljännes potilaista ei hyödy, vaikka heillä näkyisikin sydänfilmissä tämmöinen epäsynkroniaan viittaava muutos. Sitä on hieman vaikea sitten ennakoida tai tietää etukäteen. Että ihan kaikki siitä eivät hyödy. Mutta se on ihan selkeää, että kenellekään siitä ei ole haittaa tästä hoidosta. Ainakaan tähän mennessä, mitä on näitä tutkimuksia tehty.
Tahdistimen asentaminen on iso toimenpide, ehkä jopa vaativin, mitä kardiologit tekevät. Huikuri kertoo, mitä leikkauksessa tehdään:
– Se, miten tahdistuksella voidaan sitten hoitaa tällaista epäsynkroniaa, niin perusperiaate on, että viedään tuonne sydämen oikeaan kammioon tahdistinelektrodi. Ja sitten viedään laskimon kautta sydämen vasemman kammion sivuseinälle tai lähelle kärkeä toinen elektrodi. Usein laitetaan myös eteiseen oma elektrodi. Ja sitten tahdistin tahdistaa käytännössä miltei yhtä aikaa, ehkä muutaman millisekunnin viiveellä sekä oikeaa että vasenta kammiota, jolloinko tämä epäsymmetria ja eriaikainen supistelu saadaan ainakin vähenemään, parhaassa tapauksessa kokonaan poistumaan. Jonka jälkeen sydän jälleen supistuu symmetrisesti ja yhtäaikaisesti.
Tehokas ja kustannusvaikuttava hoito
Tahdistimien hinnat vaihtelevat muutamasta tuhannesta jopa 20000 euroon, laitteen ominaisuuksista riippuen. Potilaan maksettavaksi jää kuitenkin vain sairaalassa vietetty aika. Tutkimusten mukaan laite maksaa itsensä takaisin parissa vuodessa.
– Se on nyt tutkittu aika perusteellisesti tämä asia - nimenomaan vaikeassa vajaatoiminnassa potilaat tarvitsevat niin harvoin tulla sairaalaan vajaatoiminnan pahentumisen takia tämän laitteen asentamisen jälkeen. Tämä on kustannusvaikuttavaa jopa yhden, viimeistään kahden vuoden seurannan jälkeen. Että se ensikustannus on tietenkin sille sairaalalle muutama tuhat euroa, mutta sitten se maksaa itse itsensä, Huikuri kertoo.
Lupaavat tulokset vakuuttivat Lehtosen ja tammikuussa 2004 hänelle asennettiin rintalihaksen alle tahdistin, joka synkronoi sydämen toimintaa sekä hoitaa rytmihäiriöitä. Jo samana keväänä sydänfilmi näytti, että vasemman kammion mittausarvot olivat parantuneet huomattavasti. Tätä Lehtosen oli vaikea uskoa.
– Mun ensimmäinen reaktio siinä tilanteessa oli, että mä en uskonut sitä lääkäriä. Mä ajattelin, että nyt se mittaa väärin. Tämä ei ole niitä mun luottolääkäreitä, että se ei varmaan osannut mitata sitä hommaa oikein, että nyt tuli väärät tulokset. Ja mä pyysinkin häntä, että olethan nyt ihan varma ja katothan uudestaan. Ja sitten kun hän sanoi, että kyllä tilanne on näin, niin mua alkoi itkettää. Että onko ihan oikeasti tapahtunut jotakin näin myönteistä siinä mun sydämen tilanteessa, että se on niin paljon helpottanut, Lehtonen muistelee hyväntuulisena.
Lehtoselle tahdistin- ja lääkehoito ovat sopineet. Voinnin kohentumisen myötä arkeen ovat palanneet myös hänelle tärkeät harrastukset.
– Että kyllä tosissaan on elämää helpottanut ja saa sanoa, että arkeen tuonut sitä laatua ja jaksamista ja että tilanne on tasapainossa, Lehtonen iloitsee nykyisestä tilastaan.
Asiantuntija: HEIKKI HUIKURI, kardiologian professori, OYS
Toimittaja: MARJA KIVILOMPOLO