Akuutin Arkisto
21.10.2008
Kantasolujen luovuttajia kaivataan lisää
Oletko ajatellut, että luovuttamalla kantasolujasi voit pelastaa jonkun hengen? Tälläkin hetkellä moni leukemiapotilas odottaa sopivaa kantasolusiirrettä. Suomen luuytimenluovuttajarekisterissä on noin 21 000 vapaaehtoista luovuttajaehdokasta, mutta lisää tarvitaan. Erityisesti nuorista miehistä on pula.
Esko Määttä on luovuttanut kantasoluja peräti kolme kertaa.
– Aktiivinen terveydenhoitaja kysyi, että pannaanko rekisteriin nimi ja minusta se kuulosti siltä, että saattaisin sen hyväksyä. Sitten se oli vain sellaista odottamista. Meni vuosia ja sitten tuli soitto, että nyt olisi seulonta potentiaalisista luovuttajista. Siitä se lähti, Määttä kertoo.
Miten kantasoluja kerätään?
Ensimmäisellä kerralla Määtän luuydintä kerättiin nukutuksessa Meilahden sairaalassa Helsingissä.
– Ensimmäinen kerta oli fyysisesti rankka, kun otettiin lonkkaluusta sellaisella piikillä. Se käy jälkeenpäin kipeää, mutta luovutushetkellähän sitä ei tietenkään tiedä, kun on nukutettu. Mutta piikin jäljet olivat kipeänä jälkeenpäin, Määttä muistelee.
Kantasoluja voidaan kerätä kahdella tavalla riippuen vastaanottajan sairaudesta. Perinteisessä tavassa luuydintä imetään isolla ruiskulla pakaroiden yläpuolelta luuharjanteista. Luuydinsiirre päätyy useimmiten leukemiapotilaalle, joka saa näin syöpäsolujen tilalle uusia, terveitä verisoluja. Luovuttaja saa sairauslomaa, mutta Esko Määttä ei sairauslomaa tarvinnut.
Toinen tapa saada kantasoluja on kerätä ne kyynärvarresta suoraan verenkierrosta erityisen keruulaitteen avulla, jolloin nukutusta ei tarvita. Näin tehtiin Määtälle hänen toisella luovutuskerralla.
– Toipuminen oli silloin selvästi helpompaa. Siinä ei ollut oikeastaan minkäänlaisia fyysisiä tuntemuksia toisen kerran jälkeen, Määttä kuvailee.
Kenelle kantasolut menevät?
Kaiken kaikkiaan Esko Määttä kävi luovuttamassa kantasoluja kolme kertaa, kahdelle eri ihmiselle. Vastaanottajista Määttä ei tiedä paljoakaan.
- Tiedän, että ovat olleet suomalaisia, mies ja nainen. Iästä minulle on kerrottu, että he ovat keski-ikäisiä.
Entä mitä vastaanottajille kuuluu nyt?
– Sitä voisi kuulemma kysyä, mutta en ole kysynyt. En ole kokenut sitä tarpeelliseksi.
Luovuttajan pitää sitoutua luovutukseen tosissaan. Jos prosessi on ehtinyt edetä pitkälle, ja luovuttaja heittää viime hetkillä hanskat naulaan, on seurauksena siirrettä odottavan potilaan menehtyminen.
– Siinä viime hetkillä kysytään jo vakavasti, että olethan sinä varmasti tosissaan luovuttamassa. Ei siinä kyllä tullut mieleenkään jäädä pois. Tiesin, että nyt tätä luuydintä tarvitaan tosissaan.
Määtän mukaan kantasolujen luovutus on hyvä arkipäivän keino auttaa.
– Tämä on pieni asia itselle, mutta suuri asia vastaanottajalle.
Paras vaihtoehto kantasolujen luovuttajaksi on potilaan sisar tai veli, mutta läheskään aina edes sukulaiselta ei löydy täsmälleen samaa kudostyyppiä. Vapaaehtoiseen luuytimenluovuttajarekisteriin otetaan 18-45 -vuotiaita luovuttajaehdokkaita. Lisätietoja saa SPR:n veripalvelusta: http://www.veripalvelu.fi/.
Toimittaja: SUSANNA EKFORS