Akuutin Arkisto
22.4.2008
"Kolmekymmentä kiloa kevyempi olo"
Tapasimme viime syksynä kaarinalaisen Mirja-Liisa Mellin-Nauskan. Hänelle tehtiin syksyllä vatsalaukun osapoistoleikkaus. Nyt leikkauksesta on kulunut lähes puoli vuotta ja näemme, mitä tuloksia leikkauksesta on saatu.
Kun tapasimme Mirja-Liisa Mellin-Nauskan viime syksynä, tilanne oli se, että leikkauspäätös oli jo tehty.
– Ei meinaa päästä kävelemään, eikä ilman apuvälineitä mihinkään, kotona nyt pystyy vielä mutta kyllä täälläkin mennään rollaattorin kanssa tai keppien kanssa, riippuu aina päivästä.
Laihdutus oli aloitettu lääkärin määräämien laihdutuslääkkeiden avulla. Parhaaksi ratkaisuksi katsottiin kuitenkin laihdutusleikkaus. Siinä kyse on vatsalaukun pienentämisestä. Laihdutuskeinona se on erittäin tehokas. Leikkauksen edellytyksenä on, että painoindeksi on yli 40 ja lihavuus vaikuttaa jo terveyteen.
– Riskitöntä leikkausta ei ole olemassakaan, kyllä se täytyy hyvin tarkkaan punnita, koska leikkaushoitoa lähdetään tekemään ja nämä potilaat nykyisin jotka meillä leikattavaksi tulee, on käyneet aika tiheän seulan ylilääkäri Jari Ovaska Turun yliopistollisen keskussairaalan kirurgian poliklinikalta kertoo.
Mirja-Liisa Mellin-Nauskalle uhkana oli, että liikuntakyky menee kokonaan, jos jotakin ei tehdä.
– Ettei joudu pyörätuoliin, se tässä olisi seuraava, jos ei tätä nyt tehtäisi ja tätä koitettaisi, hän totesi.
– Tämän leikkauksen etuna on se, että normaali ruuan kulkureitti säilyy, mutta kuitenkin kun tämä mahalaukun tilavuus pienenee niin paljon, että se toimii aika hyvin tässä tarkoituksessa. Se laihduttaa potilasta hyvin, Jari Ovaska selvittää.
– Näillä kirurgisilla keinoilla ylipainoista häviää yleensäkin 50-80 prosenttia kahden vuoden seurannassa ja nämä liitännäissairaudet myöskin jossain määrin häviää sokeritauti häviää lähes kaikilta, verenpaine normalisoituu suurimmalta osalta.
Painoa oli saatu pudotettua jo ennen leikkausta. Tavoite oli kuitenkin 30-40 kiloa.
– Kun pääsisi kävelemäänkin kunnolla, ettei tarttisi noita apuvälineitä, se olisi iso asia, Mirja-Liisa Mellin-Nauska pohti ennen leikkausta.
Viisi kuukautta myöhemmin tapaamme uudelleen, ero entiseen on huomattava. Ovella meitä on vastassa kuin uusi ihminen.
– Leikkauksen jälkeen voi sanoa, että on 20 kiloa tippunut paino. Kaiken kaikkiaan, siitä, kun kesäkuussa aloitin niitten laihdutuslääkkeitten kanssa, niin 31 kiloa on mennyt painoa pois. Ompelukone on aika ahkerassa käytössä, kun koko ajan pienentää vaatteita. Se on ollut koko ajan tuolla pöydällä. Kaksi laatikollista isoja vaatteita on viety tuonne varastoon, kun ne ovat niin isoja, ettei niitä voi pienentää.
Tähystyksellä tehty leikkaus oli vaivaton, kipuja ei ollut
– Yllättävän hyvälle tuntui olo leikkauksen jälkeen. Olin paljon vähemmän kipee, kun mitä olin ajatellut. Ensimmäisen lasin, puoli lasia vettä kun sain sitten, niin oi se maistui taivaalliselle kyllä.
Syömisessä piti opetella aivan uudet tavat leikkauksen jälkeen. Oli syötävä parin tunnin välein, mutta todella vähän.
– Leipää ei saanut kolmeen kuukauteen syödä, eikä se kyllä mennytkään. Voi sanoa, että se oli tuollaista korkeintaan 1, 5 desilitraa mitä sai menemään. Ensimmäinen banaani, jota yritin syödä, niin se oli normaalikokoisesta banaanista yksi neljäsosa, mitä jaksoi syödä. Sekin teki tiukkaa.
– Ihan hyvin se on mennyt ja kyllä sanon, että kyllä tähän leikkaukseen kannattaa mennä, eikä se ruokapuolikaan yhtään hankalaa ole, siihen täytyy sitten vaan asennoitua.
Kun osa vatsalaukusta on poistettu, elimistöön ei enää erity tiettyjä neuro-endokriinisiä välittäjäaineita, jotka vaikuttavat ruokahaluun.
– Ei tule nälkä tulee sellainen tyhjä olo, että jos et silloin syö mitään, tulee paha olo. Olen sitten juonut lasillisen maitoa niin se on mennyt sillä ohitse. Nälän tunnetta ei ole vieläkään tullut, että täytyy aina muistaa vain laittaa jotain suuhun välillä. Sillä lailla tämä on ollut helppoa. Se, mikä välillä tulee, on sellainen suolaisen himo, suolaista täytyy saada suuhun. Makeanhimoa ei ole ollut ollenkaan, se on mennyt kokonaan pois.
Hienoja ovat olleet myös kävelyretket ulkona ilman rollaattoria.
– Olen päässyt ilman keppiäkin kävelemään ulkona jo, että joskin on jalat tottunut apuvälineeseen, joten ne kipeytyvät tietenkin. Myös selkä on helpottanut, mutta lonkka on vielä, että se vaatii vielä useamman kilon ennen kuin se sinne helpottaa.
Alkuun Mirja-Liisa Mellin-Nauska olisi kaivannut hieman täsmällisempiä ohjeita ravinnon suhteen.
– Kun kysyin ohjeita, että miten minä tästä nyt sitten kotona syön, niin minulle vastattiin vaan, että oman tuntemuksen mukaan niin sillä lailla tässä on sitten menty.
Kauppareissuilla on tullut tavaksi katsoa, mikä on tuotteiden rasvaprosentti.
Leikkaus on vaikuttanut elämässä hyvin paljon myönteiseen
suuntaan. Veriarvot ovat kohdallaan.
Kun painoa saadaan vielä putoamaan, voidaan toteuttaa lonkkaleikkaus ja
liikkuminen helpottuu entisestään.
– Odotan sitä, että tulee vuosi siitä leikkauksesta, että saisi vielä 15 kiloa painoa pois, että ei tässä montaa kuukautta enää ole sinne. Kyllä siihen leikkaukseen kannatti ryhtyä, että voin sanoa muillekin, että kannattaa, kyllä siitä apua on.
Lue myös aikaisempi juttu.
Toimittaja: SINI SILVÀN