Akuutin Arkisto
22.4.2008
LEVON HETKI NYT LYÖ
Levottomat yöt kuuluvat jossain vaiheessa varmasti jokaisen lapsiperheen arkeen. Lapsen eri ikäkausiin tai kehitysvaiheisiin liittyy tekijöitä, jotka saattavat häiritä unta. Kun lapsi esimerkiksi opettelee kävelemään, hän treenaa kävelyä usein pinnasängyn laitaa vasten umpiunessakin.
Lapsen uneen vaikuttavat myös kaikki päivän aikana saadut kokemukset. Säännöllinen vuorokausirytmi on leikki-ikäisen lapsen elämän peruspilari. Kun päiväohjelma on kunnossa, sujuvat yötkin yleensä paremmin.
– Jos päivä on ollut kovin toimelias, niin se näkyy usein unessakin levottomuutena. Kuten me aikuisetkin itsestämme tiedämme, että jos jokin asia painaa meitä päivällä, niin se tahtoo mietityttää myös yöllä, mainitsee lastenneurologian erikoislääkäri Outi Saarenpää-Heikkilä Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.
Aivojen aineenvaihdunta uudistuu unen aikana, ja niin lapsen kuin aikuisenkin aivot tarvitsevat unta. Aivojen lisäksi myös muu ruumis tarvitsee lepoa jo pelkästään elintoimintojen tasaantumisen vuoksi.
SÄÄNNÖLLINEN PÄIVÄRYTMI
Lapsen päivässä on hyvä olla tietyt raamit. Ulkoilu, säännölliset ruoka- ja nukkuma-ajat ovat tärkeitä. Jo pienikin lapsi tarvitsee paitsi aktiivista vuorovaikutusta, myös riittävästi hellyyttä. Jos seurustelu jää vähiin, lapsi saattaa kaivata sitä illalla tai yöllä.
– Tyypillisimpiä ongelmia ovat yöheräily ja unensaamisen vaikeus. Imeväisikäisellä lapsella yöheräily on tavallisin unihäiriön muoto. Kun lapsi kasvaa isommaksi, asia muuttuu usein nukahtamisvaikeudeksi. Lapsi oppii tietämään, että vanhemmat lähtevät huoneesta pois hänen nukahdettuaan eikä lapsi haluakaan enää sen vuoksi nukahtaa, Saarenpää-Heikkilä kertoo.
Leikki-ikäisillä lapsilla esiintyy myös parasomnioiksi kutsuttuja ilmiöitä, jotka ovat lapselle vaarattomia, mutta sivustaseuraajan kannalta joskus dramaattisia. Tällaisia ovat unissakävely, yölliset kauhukohtaukset sekä painajaisunet. Noin viisi prosenttia lapsista kokee parasomnioita jossain elämänsä vaiheessa.
RAUHALLINEN ILTA
Unta edistävänä seikkana pidetään vähäistä virikemäärää riittävän pitkään ennen nukkumaanmenoa. Nukkumapaikan on hyvä olla hiljainen, hämärä ja sopivan viileä. Jotkut lapset tarvitsevat myös unilelua tai tuttia nukahtamisavukseen.
– Ensimmäisenä vanhempien pitää kuitenkin tehdä valinta, haluavatko he, että lapsi nukkuu omassa sängyssään vai perhepedissä. Jos päätetään nukkua perhepedissä, vanhempien pitää hyväksyä se tosiasia, että lapsi haluaa vanhemman olevan sängyssä hänen vieressään.
Saarenpää-Heikkilän mukaan lapsen turvallisuuden kannalta huonoin vaihtoehto on se, että lapsi nukutetaan yhteen paikkaan ja kannetaan toiseen paikkaan. - Jos halutaan, että lapsi nukkuu yön omassa sängyssään, niin hänen pitää nukahtaa sinne. Ja parasta on, jos hän osaa rauhoittua ja nukahtaa sänkyyn itsekseen.
POSITIIVISTEN RUTIINIEN MENETELMÄ
Joskus on myös turvauduttava erilaisiin unikoulumenetelmiin. Menetelmiä löytyy - nykypäivänä jo hieman kritisoiduista - vuorovaikutuksen torjumiseen perustuvista menetelmistä pehmeään tassuhoitoon.
– Viime aikoina on tutkittu paljon ns. positiivisten rutiinien menetelmää. Se on ikään kuin nukuttamisrituaali, jossa asiat tehdään hyvin järjestelmällisesti. Samat asiat tehdään joka ilta tismalleen samassa järjestyksessä, ja pikkuisen jopa kellosta katsotaan, miten pitkään jokaista rituaalia tehdään. Nämä rituaalit johdattelevat sitten lapsen unten maille, lastenneurologian erikoislääkäri toteaa.
Positiivisten rutiininen menetelmä koostuu neljästä seitsemään eri osasta, joista lapsi nauttii. Perhe saa itse suunnitella rituaalit, mutta niissä tulee olla myönteistä vuorovaikutusta lapsen ja vanhemman välillä. Eli esimerkiksi television katselu ei voi olla osa iltarutiinia. Menetelmän käytön alussa lapsen nukahtamisajankohtaa viivästytetään tilapäisesti, jotta lapsi nukahtaisi nopeasti.
– Menetelmässä pyritään siihen, että lapsi nukahtaa itsekseen. Mutta jos hän nousee sängystä pois eikä suostu jäämään sinne, niin hänen annetaan olla vähän aikaa ylhäällä. Kohta lapsi viedään uudestaan sänkyyn. Kun nukahtaminen sitten sujuu tällä konstilla aika hyvin, nukahtamisajankohtaa ruvetaan pikku hiljaa siirtämään hieman aikaisemmaksi, kohti haluttua ajankohtaa, Outi Saarenpää-Heikkilä korostaa.
MUUTOKSIA HILJALLEEN
Koska lapsi ei pysty yhtäkkisesti tottumaan uusiin tapoihin, muutokset on aina toteutettava asteittain. Myös lapsen temperamentti vaikuttaa nukahtamistottumuksiin. Nukahtamistapojen vakiintuminen vaatiikin vanhemmilta rauhallisuutta ja johdonmukaista käyttäytymistä.
– Jos jo etukäteen kauheasti surraan, ettei tästä taida taaskaan tulla mitään ja viime hetkellä ruvetaan viemään vastaanhangoittelevaa, yliväsynyttä lasta pakollisista iltatoimista kauhealla vauhdilla läpi, niin se on huonoin vaihtoehto. Tietty järjestelmällisyys tuo iltaan aikaa, ja esimerkiksi positiivisten rutiinien menetelmä pyrkii nimenomaan siihen, että ilta rauhoittuisi. Eikä rutiinien tarvitse olla tylsiä! Nehän voivat olla aikuisellekin ihan mukavia, Saarenpää-Heikkilä tähdentää.
Suurimmassa osassa tapauksia unihäiriöt ovat täysin normaaleja ja ohimeneviä ilmiöitä. Joskus lapsen unihäiriön taustalla voi olla kyse jostain vakavammasta, esimerkiksi neuropsykiatrisista häiriöistä tai somaattisista sairauksista. Unihäiriöiden syyt on kuitenkin aina tärkeä selvittää, koska huonot yöt vaikuttavat koko perheen hyvinvointiin. Lääkärin puoleen pitää kääntyä heti, jos lapsen unihäiriö on sen asteinen, että vanhempien väsymys alkaa käydä ylivoimaiseksi.
– Myös silloin, jos lapsi rauhallisesta nukahtamisesta huolimatta toistuvasti heräilee ja on vaikeasti rauhoitettavissa, on syytä hakeutua lääkärin puheille. Lisäksi on hyvä muistaa, että alle 2-vuotiaan lapsen kuorsaaminen on harvinaista, paitsi jos lapsella on joku infektio. Asiasta kannattaa mainita lääkärille, koska joskus kyseessä voi olla yönaikainen hengityshäiriö, Outi Saarenpää-Heikkilä muistuttaa.
Asiantuntija: OUTI SAARENPÄÄ-HEIKKILÄ, lastenneurologian erikoislääkäri,
LT, TAYS
Toimittaja: TITTA LAHTINEN
Lisätietoja:
Outi Saarenpää-Heikkilä: Miksi lapseni ei nuku? Unihäiriöt ja unen puute vauvasta murkkuun. Minerva 2007.
E. Juulia Paavonen, Anu-Katriina Pesonen, Kati Heinonen, Fredrik Almqvist ja
Katri Räikkönen:
Hoivaten höyhensaarille - positiivisten rutiinien menetelmä lasten
unihäiriöiden hoidossa.
Duodecim 2007; 123(20): 2487-93.