Akuutin Arkisto
23.9.2008
Reuma selkärangassa
"Riippuu itsestäsi, miten vanhana saat kengännauhasi solmittua"
Selkärankareuma on nivelreuman jälkeen yleisin tulehduksellinen krooninen nivelsairaus. Suomessa on noin 10 000 diagnosoitua selkärankareumapotilasta. Sairaus on jossain määrin perinnöllinen, perinnöllinen alttius ei kuitenkaan välttämättä johda sairastumiseen. Sairaus alkaa useimmiten nuorilla aikuisilla, vain harvoin yli 45-vuotiaana. Oireena on krooninen selkäkipu. Hoitamattomana tauti voi johtaa selän pysyvään jäykistymiseen.
Selkäkipu on yleinen syy lääkärissä käyntiin. Usein syy on mekaaninen tai toiminnallinen, silloin olo helpottaa levossa. Tulehduksellisessa selkäkivussa, selkärankareumassa paikallaan olo pahentaa tilannetta ja olo helpottuu, kun pääsee liikkeelle. Puumalalaisen Mari Virran selkäsairaus alkoi yllättäen paljastua silmäoireiden kautta.
– Yhtenä aamuna huomasin, että toinen silmä punotti. Sitä kesti sitten aika monta päivää ja se ei ollut mikään perinteisen tuntuinen silmätulehdus. Se oli sillä tavalla outo, että esimerkiksi kun olin sytyttämässä uunia, niin huomasin että se valo koskee silmään. Kun katsetta käänsi, niin se valo tuntui siinä tosi kipeältä. Samaten, kun jääkaappia avasi, niin se jääkaapinkin valo sattui silmään.
– Pienten kiemuroiden kautta päädyin yksityiselle silmälääkärille Mikkeliin jaa siellä sitten sanottiin, että ihan hyvä kun tulit, ihan viime hetkillä tulit, että on värikalvon tulehdus.
Tämä oli Mari Virralle siinä vaiheessa uusi asia. Hänet ohjattiin keskussairaalaan tutkimuksiin.
– Jossain vaiheessa silmäpolilla sitten niin joku sanoi, että tämä on sellainen autoimmonloginen sairaus ja se tuntui tosi pelottavalta kun ei tiennyt mikä se on ja sieltä loppujen lopuksi löytyi se selkärankareuma.
Diagnoosi tuntui epäreilulta
Silmän värikalvontulehdus eli iriitti esiintyy arviolta kolmanneksella selkärankareumaa sairastavista. Kaikilla iriittiä sairastavilla ei kuitenkaan ole selkärankareumaa.
Mari Virralla oli siihen mennessä ollut selkäkipuja jo kymmenisen vuotta. Niiden syytä oli yritetty selvittää ilman, että sitä olisi saatu selville.
Selkärankareuman diagnoosi varmistettiin magneettikuvauksella, jossa muutokset näkyvät jo varhaisvaiheessa. Myös tavallisessa röntgenkuvassa voidaan havaita risti-suoliluunivelten tulehdus, mutta vasta silloin, kun sairaus on kestänyt vuosia.
– Diagnoosi tuntui minusta sen verran epäreilulta, kun just kaikkea muuta oli ollut ja niistä oli selvinnyt. Tuli tieto siitä, että sairaus kestää lopun ikää ja mitä tästä nyt seuraa. Kirjastosta lainasin kirjoja, Mari Virta muistelee ja kertoo olleensa tilanteesta masentunut.
– Reumalääkäri onneksi sanoi, että tämä selkärankareuma on sellainen sairaus, että jos hän joutuisi valitsemaan, niin jonkun reuman, niin hän ottaisi selkärankareuman.
Selkärankareumassa periaate on sama kuin muissakin autoimmuunisairauksissa. Elimistön immuunijärjestelmä erehtyy luulemaan omaa kudosta elimistölle vieraaksi ja kohdistaa siihen ylimitoitetun puolustusreaktion.
– Kyllä tässä vuosien aikana on joutunut huomamaan, että minulla on varmaan aika lievä tämä reuma - mutta toisaalta olen yrittänyt myös hoitaa sitä.
Lääkityksenä kipulääkket
Tulehduskipulääkkeiden teho on yleensä hyvä tulehduksellisen selkäkivun hoidossa. Selkärankareumaa hoidetaan myös uusilla biologisilla reumalääkkeillä.
– Selkäkivut ovat pahimmillaan sellaisia, että ne saattavat kestää muutaman viikon ajan ja yleensähän selkärankareumakivut ovat tuossa ristiselän paikkeilla, mutta minulla ne ovat tuossa lapaluiden välissä pahimmat.
Mari Virta kertoo, että esimerkiksi joskus, kun on laittamassa ruokaa, on välillä mentävä lattialle pitkäkseen, niin että kipu hellittää ja jatkettava sitten uudelleen.
Tyypillinen selkärankareuman ensioireista on selän aamujäykkyys arkuus. Sairaus on hieman yleisempi miehillä kuin naisilla, miesten oireet ovat myös usein vaikeammat.
– Ehkä tyypillisempi kipu on sellainen, että joskus aamuyöllä herättää, että selkä on niin jumissa, että vatsalihaksetkin menee, tuntuu, että ne menee ihan kivikoviksi kramppiin ja sitten vain pitää siitä könytä ja ottaa sellaista tulehduskipulääkettä, että pystyy taas nukkumaan.
Selkärankareuma on vuosia kestävä krooninen sairaus. Tulehdus ja oireet voivat pysyä poissa pitkiä aikoja, toisaalta pahenemisvaiheita voi tulla infektioiden laukaisemana tai ilman selvää syytä. Sairaus on jossain määrin perinnöllinen. Jopa 95 prosentilla selkärankareumapotilaista voidaan todeta verikokeesta antigeeni HLA-B27, joka on noin 14 prosentilla suomalaisista. Selkärankareumaan kuitenkin sairastuu vain prosentti suomalaisista, joten lisäksi tarvitaan muitakin tekijöitä. Esimerkiksi suolistotulehdusten on havaittu liittyvän selkärankareumaan.
– Minulla ei ole muuta vakituista lääkitystä muuta kuin kipulääkkeet. Iriitistä tuli sitten krooninen, että silmätulehduksia on ollut ihan älyttömän monta vuodessa että siihen on joutunut kortisonia tiputtamaan, sitten olen syönyt kortisonia ihan suun kautta ja joitakin muitakin lääkkeitä.
Tuttuja Mari Virralle ovat myös raajanivelten tulehdukset, Niitä on joka kolmannella selkärankareumaa sairastavalla.
– Silloin kun menee hyvin, niin menee tosi hyvin silloin ihan normaalia elämää ja pahimmat ovat ne ajoittaiset selkäjutut ja tämä silmäasia on ollut oikeastaan kaikista rankin.
Liikunta on parasta lääkettä
Selkärankareuman tulehduksellinen selkäkipu on tyypiltään sellaista, että se lievittyy liikunnalla, mutta pahenee paikallaan ollessa. Liikunnallinen elämäntapa on siis parasta lääkettä.
- Kymmenen vuotta sitten, kun diagnoosi tuli olin sattumalta vähän innostunut liikunnasta. Kun oli talvilomalla hiihtänyt vaikka viikon verran oli selkä ihan älyttömän hyvässä kunnossa, minähän porskuttelin monta kuukautta sillä yhden viikon hiihtämisellä. Sitten harrastan salibändyä, sulkapalloa, aerobicia ja sitten toisenlaista jumppaa. Koiran kanssa käyn lenkillä, sitten on rullaluistelu, muistaakseni tässä on ne tärkeimmät, Mari Virta nauraa.
– Vaikka liikunta ei välttämättä kohdistu selkään, niin kaikki auttaa. Jos on viikon ollut liikkumatta, niin se heti sattuu selkään. että silloin vaikka joku juoksulenkki auttaa.
Jos selkärankareumaa ei hoida ja tulehdukset jatkuvat pitkään voivat nikamat suorastaan luutua toisiinsa kiinni. Tämä aiheuttaa selän pysyvän jäykistymisen.
– Yksi hirveän hyvä lause jonka reumalääkäri sanoi oli, että tämähän nyt riippuu ihan sinusta, että miten vanhana sä pystyt solmimaan itse kengännauhat. Se oli aika järkyttävää ja kyllähän itse huomaan sen, että mitä enemmän liikun, sitä parempi olo minulla on, sitä vähemmän selkäkipuja ja vähemmän joutuu syömään lääkkeitä. Minun mielestä, jos vaan yhtä innokas olen liikkumaan niin tulevaisuus näyttää hyvältä.
– Ihmisillä on nykyään hirveästi selkäsairauksia ja hieroja on hirveän hyvä asia, mutta se ei pelkästään riitä. Olisi hyvä jos ihmiset ymmärtäisivät, että on itse pidettävä siitä selästä huolta liikkumalla.
Toimittaja: SINI SILVÀN
Lähteenä on käytetty Suomen Reumaliiton ja Duodecimin kirjaa Reuma, Karisto Oy Hämeenlinna 2007.