Akuutin Arkisto
25.3.2008
SOVELTAVASSA LIIKUNNASSA HYÖDYNNETÄÄN ILMAPALLOJA JA SIRKUSVARJOA
8-vuotias Miikka Ulvinen juoksentelee lauantaiaamuna Oulun Herukan koulun liikuntasalissa. Hän on saapunut isänsä Veli-Matti Ulvisen kanssa pienten kehitysvammaisten ja -viiveisten lasten erityisliikuntaryhmään. Isä koppeilee Miikkan kanssa hetken aikaa pallolla ja menee sitten hänen viereensä istumaan aloituspiiriin, joka tehdään pyöreän sirkusvarjon päälle. Ryhmän ohjaaja, toimintaterapeutti Päivi Prokkola, aloittaa laulamalla vuorotellen jokaisen lapsen nimen. Paikalle näyttää saapuneen myös kokonaisia perheitä. Minkälainen ryhmä tämä oikein on?
– Pienen kehitysvammaisen lapsen vanhempana halusimme hauskan harrastusryhmän, joka ei olisi liian vaativa ja jossa voitaisiin tehdä asioita, jotka meidän lapsemme osaavat sillä periaatteella, että hauskaa ja perheen kanssa yhdessä, Taina Hickey kertoo.
Hickey on ollut itse hyvin aktiivinen ryhmän kokoamisessa. Toinen hänen omista lapsistaan on kehitysvammainen ja heidän perheen kokemusten mukaan pienille tarkoitettuja soveltavia liikuntaryhmiä on vähän. Lisäksi niihin mukaan pääseminen vaatii yleensä tietynlaista diagnoosia. Tässä ryhmässä sellaisia rajoituksia ei ole. Se aloitti toimintansa vuoden 2007 syksyllä.
KOKO PERHEEN LIIKUNTATUOKIO
Vanhemmat ja sisarukset haluttiin mukaan paitsi siksi, että koko perhe voi harrastaa, myös käytännön syistä. Lähes jokainen kehitysvammainen ja -viiveinen lapsi tarvitsee liikuntaan osallistuakseen oman avustajan. Tässä ryhmässä vanhemmat toimivat sellaisina itse, sillä suuren avustajajoukon palkkaaminen olisi taloudellisesti mahdotonta.
Pienten sisarusten mukana oleminen helpottaa käytännön järjestelyjä, koska vanhempien ei tarvitse hankkia heille lapsenvahtia liikuntatuokion ajaksi. Ryhmä kokoontuu lauantaiaamuisin, jolloin useimmilla vanhemmilla on vapaata. Alkamisajankohta on suunniteltu myös niin, ettei vammaisten lasten tarkka päivärytmi mene sekaisin.
Veli-Matti Ulvisen mukaan ryhmässä on hauskinta se, että kaikki harjoitukset tehdään yhdessä. Järjestetty liikunta on mukavaa myös siksi, että vanhemman ei tarvitse itse koko ajan miettiä, mikä tulee seuraavaksi, vaan voi olla täysillä mukana.
– Arjessa ei yleensä ole tällaisia liikuntatuokioita. Toki liikutaan, mutta tällaista erityisempää ei ole, Ulvinen sanoo.
Miikkan viikko-ohjelmaan kuuluu erityisliikuntaryhmän lisäksi myös toimintaterapia, jossa hän harjoittelee hienomotoriikkaa, sekä puheterapia. Joskus hän käy isänsä kanssa uimassa tai talvisin hiihtämässä.
– Kaikki liikuntamuodot tukevat Miikkan kokonaiskehitystä, Ulvinen kertoo.
KEHON HAHMOTUS, MOTORIIKKA JA SOSIAALISET TAIDOT KEHITTYVÄT
Minkälaisesta liikunnasta pidät, Miikka?
– Ilmapalloista, Miikka vastaa.
Aikuisen logiikalla ajateltuna vastaus vaikuttaa erikoiselta, mutta jokainen joka seuraa hetken erityisliikuntaryhmän toimintaa, ymmärtää, mitä Miikka tarkoittaa. Soveltavan liikunnan ryhmässä tehdään erilaisia kehon hahmotusta ja motoriikkaa kehittäviä harjoituksia muun muassa ilmapallojen kanssa.
– Täällä on erilaisia pelejä, esimerkiksi juostaan ilmapallo pään päällä, joissa tulee mukaan kehon hahmotusta. Se voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jos on kehitysvammaa tai hahmotushäiriötä, voi olla hyvin vaikeaa miettiä, missä se pallo on silloin, kun se on pään päällä, ryhmän ohjaaja Prokkola kertoo.
Ryhmämuotoinen liikunta kehittää myös lasten sosiaalisia taitoja. Prokkolan mukaan Miikkan kehitystä tukevat erityisesti palloleikit, joissa on huomioitava ympäristöä ja muita ihmisiä sekä harjoitukset, jossa joutuu odottamaan omaa vuoroaan. Sellainen on esimerkiksi sirkusvarjolla keinuminen, jossa jokainen lapsi saa mennä yksin tai parin kanssa varjon keskelle, kun toiset kannattelevat sitä reunoista ja heiluttavat sitä. Kaikki harjoitukset on suunniteltu jonkin ryhmään osallistuvan lapsen kuntouttamista ajatellen, vaikka ne tehdäänkin yhdessä.
– Olen halunnut ottaa toiminnat sillä tavalla, että vanhemmat ovat mukana. Nämä ovat sellaisia juttuja, mitä voidaan tehdä kotona eli nämä on helppo siirtää sinne kotiin oman lapsen kanssa. Kuljen täällä itse aina mukana ja kerron vähän, mikä olisi kenellekin hyvä harjoitus, jota voisi tehdä kotona, Prokkola sanoo.
Kehitysvammaisille lapsille on tärkeää, että he voivat tuntea olonsa turvalliseksi liikuntatuokion aikana. Sen vuoksi jokaisella kerralla toistuvat tutut lasten suosikkileikit ja -laulut. Jumppa myös alkaa ja päättyy aina samalla tavalla.
– Yritän pitää sisällön samanlaisena, että se tulisi tutuksi, olisi toistoa ja pystyisi harjoittelemaan tiettyjä asioita, mutta aina silloin tällöin otan jotakin uutta mukaan, että tulee vähän haastettakin siihen liikuntaan, Prokkola kertoo.
TOIMINTAA HALUTAAN JATKAA JA LAAJENTAA
Tämäntyyppisen erityisliikuntaryhmän aloittaminen edellytti paljon suunnittelua ja monien käytännön asioiden huomioimista. Harrastukseen lähteminen vammaisen lapsen kanssa ei ole kovin yksinkertaista eikä pienten kanssa liikkuminen aikataulujen mukaan ylipäätään.
– Me harkitsimme ensin Oulun Kehitysvammasten Tuki ry:ssä sählyjoukkuetta, mutta tavallinen sähly tuntui liian haastavalta. Pidimme Oulun kaupungin erityisliikunnan kanssa palaverin ja siellä oli kokemus, että vaikka kuinka haluttaisiin tarjota erityisryhmille liikuntaa, niin ongelmana on se, että ei saada kasaan ryhmää, joka toimisi ja jonka toiminta myös jatkuisi, Hickey kertoo.
Erityisliikuntaryhmän osallistujat kerättiin Oulun Kehitysvammaisten Tuki ry:n kautta. Onneksi Oulun kaupunki sekä pari paikallista järjestöä lähtivät tukemaan toimintaa, löydettiin sopiva tila ja ohjaajaksi voitiin palkata ammattilainen. Hickeyn mukaan vanhemmat ovat pitäneet koko ajan tärkeänä sitä, että ohjelma on laadukasta, jotta toiminta on hyödyllistä ja mielekästä. Ryhmän jatkuminen näyttää ainakin tällä hetkellä valoisalta.
– Meillä on ollut alusta asti uskollinen porukka, joka tulee paikalle lähes joka viikko ja vähitellen on löytynyt lisää perheitä, joilla ei ole tällaista harrastusta. Mietimme, jos saisimme ensi syksyksi kaksi ryhmää, toinen pienille koululaisille ja toinen alle kouluikäisille, Hickey suunnittelee.
Toimittaja: KIRSI SCHALI