Akuutin Arkisto
26.2.2008
SNOUKKAAJA OSAA NAUTTIA TALVESTA
12-vuotias Niina Buller asuu Taivalkoskella lähellä Taivalvaaran rinteitä. Talviaikana hän lumilautailee kavereidensa kanssa joulukuun lopusta lähtien aina huhtikuun viimeisiin päiviin saakka. He viettävät rinteissä melkein kaiken vapaa-aikansa. Koulupäivinäkin kotona käydään vain syömässä. Miksi snoukkaaminen on niin kivaa?
– Saa olla kavereiden kanssa, saa raitista ilmaa ja tämä on muutenkin hauskaa. Vatsalihakset kehittyvät, kun nauraa niin paljon.
Niina on lasketellut pienestä asti. Sukset vaihtuivat lumilautaan neljä vuotta sitten.
– Halusin kokeilla lumilautailua, koska isoveli lautaili. Olen käynyt lautailukoulun. Kokeilin kyllä yhden kerran sitä ennen lautailua, mutta ei se silloin onnistunut, Niina kertoo.
LAUDALLA TASAPAINOILU VAATII HARJOITTELUA
Lumilautailu näyttää helpolta, mutta pelkästään tasapainon ylläpitäminen voi olla aluksi yllättävän työlästä. Niinan mielestä aluksi oli vaikeinta päästä hissillä rinteen huipulle laudan kanssa ja opetella varvas- ja kantapääkantit, toiselta nimeltään etu- ja takakantit. Lauta saadaan kääntymään haluttuun suuntaan siirtämällä vartalon painopistettä joko varpaiden tai kantapäiden puoleiselle laudan reunalle. Etu- ja takakanttikäännökset kuuluvat lautailun perusteisiin.
– Kun menen varvaskantille, niin polvet joustavat ja kun menen kantapääkantille, niin silloin jalat ovat melkein suorina, Niina kuvailee.
Ulkopuolisesta lumilautailu näyttää välillä työläältä puuhalta. Laudalla pääsee kyllä liukkaasti rinnettä alas, mutta jos haluaa pysähtyä, on istahdettava, koska laudan päällä on vaikea pysyä paikoillaan jyrkässä rinteessä. Snoukkaajat kököttävätkin usein rinteen reunoilla molemmat jalat laudassa kiinni ja nousevat taas ylös jatkaakseen matkaa. Miten lautailu tuntuu lihaksissa?
– Joskus kädet saattavat olla kipeät, jos istuu paljon, koska silloin nojaa käsiin, Niina vastaa.
Laudalla tasapainoilu rasittaa erityisesti jalkoja ja polvia, joten kaikki lajin harrastajat tuskin pääsevät yhtä pienillä vaivoilla kuin Niina. Toisaalta harva myös lautailee seitsemänä päivänä viikossa.
HYVIN VARUSTAUTUNUTTA HYPPYRIT EIVÄT PELOTA
Lumilaudalla on kiva kruisailla rinnettä alas, mutta sillä voi kokeilla myös erilaisia temppuja. Hyppyreistä tehdään gräbejä, joissa otetaan kädellä laudasta kiinni, spinejä eli pyörähdyksiä ilmassa tai flipejä eli voltteja. Lautailijoille tarkoitettuihin rinteisiin on asennettu myös telineitä kuten reilejä ja bokseja, joista voi liukua. Joissakin laskettelukeskuksissa on lumilautailijoille oma park tai street-rata.
– Osaan mennä pressiboksin, joka on laatikko ja sitten pikkureilin. Myös take gräbi onnistuu jotenkin, Niina kertoo.
Pienet kaatumiset ja tärähdykset ovat kaikille lautailijoille tuttuja. Niiden jälkeen noustaan tavallisesti ylös ja jatketaan matkaa. Valitettavasti loukkaantumisiakin sattuu ja sen vuoksi tässä lajissa kannattaa panostaa omaan ja toisten turvallisuuteen.
Lumilautailijan on hyvä opetella kaatumaan oikein. Silloin hän tulee alas joko polvilleen tai takapuolelleen ja kierähtää sitten selälleen iskun vaimentamiseksi. Lajissa syntyvistä vammoista yleisin on rannevamma, koska kämmenellä yritetään usein ottaa vastaan kaatumistilanteessa. Tuota elettä tulisi välttää ja koettaa pitää kädet nyrkissä ja tulla maahan käsivarsien varaan.
Snoukkaajan hyvään varustukseen kuuluvat kypärä, lasit, jotka estävät auringon häikäisyä sekä lämpimät ja sopivan väljät toppavaatteet. Lumilauta kiinnitetään etumaiseen jalkaan karkuremmillä, jotta se ei lähde omille teilleen silloin, kun lautailija laittaa siteitä. Ylävartaloa voi suojata erityisellä panssarilla, joka tukee selkärankaa ja häntäluuta kaatumisissa ja kovissa iskuissa.
Niina ei ole katsonut vielä tarpeelliseksi hankkia suojapanssaria. Hurjat temput ovat häneltä toistaiseksi kokeilematta ja ehkä juuri sen vuoksi hän on välttynyt myös suurilta haavereilta.
– Olen minä joskus pudonnut pressistä selälleen tai mahalleen tai kun olen hypännyt, niin olen tullut takapuolelle alas.
Mikään ei kuitenkaan estä haaveilemasta vaikeiden temppujen hallitsemisesta.
– Kolmonen olisi kiva tehdä, jos sitä uskaltaisi kokeilla, Niina sanoo ja tarkoittaa 360 asteen pyörähdystä ilmassa. HUI!
Lähde: Gifford, Clive 2007. Snoukkaamaan! Lumilautailun lyhyt oppimäärä. Helsinki: WSOY.
Toimittaja: KIRSI SCHALI