Akuutin Arkisto
27.5.2008
Hoitajakoira Elsa
Oululaisessa ryhmäkodissa on päästy muutaman vuoden ajan iloitsemaan pirteästä ja pidetystä hoitajasta, Elsasta.
– Elsahan on luotettava ja kiltti työntekijä, Castell-kodin johtava ohjaaja Jari Ahola sanoo.
Kehuja ei säästellä, kun työkaverit kuvailevat Elsaa muutamalla sanalla.
– Rohkea voisi olla ja yhteistyöhaluinen ja ihmisrakas. Palvelualtis ja oikein hyvä hoitaja, ohjaajat Katja Oksala ja Eeva-Liisa Kynkäänniemi kuvailevat.
Elsan tuloa mietittiin etukäteen, mutta kun hän oli vapailla markkinoilla, päättivät Castell-kodin työntekijät tarttua tilaisuuteen. Elsa onkin osoittautunut arvokkaaksi hoitajaksi, jota on kosiskeltu myös muihin paikkoihin.
– Kyllä se silloin nuorempana yritti lähteä monesti muualle, mutta takaisin haettiin, Kynkäänniemi ja Ahola kertovat hymyssä suin.
Suurta arvostusta nauttiva, sekarotuinen Elsa otettiin taloon lemmikiksi jo pentuna. Innokas henkilökunta ja allergioista vapaat asukkaat mahdollistivat Elsan tulon.
– Heti kun Elsa tuli tänne, niin huomattiin, että kaikki reagoivat Elsaan jotenkin. Ja minä olen ajatellut sen niin, että kaikki reagointi on hyvästä. Vaikeastikin dementoitunut kyllä reagoi Elsaan ja rupeaa sitä silittämään, Ahola kertoo.
Tutkimukset puhuvat ihmisten ja eläinten välisen toiminnan puolesta - koiran silittäminen madaltaa verenpainetta ja vapauttaa elimistöön mielihyvähormoneja. Positiivisia muutoksia on päästy todistamaan myös Oulussa. Castell-kodin asukas, Alli Korkala, kertoo, kuinka hän on itse muuttunut parempaan päin Elsa-koiran tulon myötä.
– Kun minun ei ennen tullut niin paljoa ulkona oltua, jos ei kukaan tullut minua käyttämään, niin minä en saanut nukuttua, Korkala kertoo tilanteesta ennen Elsaa.
VAIKUTUKSET NÄKYVÄT
Johtava ohjaaja Ahola on myös huomannut positiiviset muutokset.
– Voisi sanoa, että siitä on ihan näyttöä siitä kuntoutumisesta, että miten se on auttanut Allia. Että Alli tosiaan jo käy ihan itsenäisesti tämän talon ulkopuolella ja se ei olisi tullut kysymykseenkään silloin alun perin. Kun Alli rupesi Elsan "kummitädiksi" niin se alkoi siten, että ne tuossa sisäpihalla kiersit ympyrää tuossa aidan takana. Sitten ruvettiin houkuttelemaan, että käykää tuossa parkkipaikalla ja siitä pikku hiljaa he laajensivat reviiriä ja nyt ne käyvät jokirannassa asti puolen tunnin lenkkejä, Ahola kuvaa sitä, kuinka nykyiseen tilanteeseen on päästy.
Alli Korkala viihtyykin hyvin kunniatyössään Elsan kummitätinä.
– Tulee enempi liikuttua ja on vähän sitten vaihtelua, hyväntuulinen Korkala kertoo.
Yksi hoitajista
Elsa on hoitajille suuri apu. Se kun tuntuu tietävän ne asukkaat, joiden ei tulisi liikkua yksinään.
– Jostakin syystä se sen aina tajuaa, että kuka on semmoinen. Ja se tajuaa senkin, kun se ihminen on kuntoutunut ja pystyy jo kävelemään, niin siitä se ei enää ilmoita, Ahola kertoo.
Elsa toimii myös ylimääräisenä silmäparina ja ilmoittaa hoitajille, jos jotakin on sattunut.
– Yhtenä kesänä yksi asukkaista oli marjoja poimimassa tuossa ulkona ja oli sinne marjapuskaan sitten pyllähtänyt. Elsa tuli sisälle "sanomaan" siitä, että nyt siellä on joku hätä, tulkaa katsomaan, Ahola kertoo.
Iloinen ja kaikkien kaverina viihtyvä Elsa on herättänyt kiinnostusta myös muissa hoitokodeissa.
– Kyllä kaikki on mahdottoman kiinnostuneita siitä. Varmasti, jos siitä olisi puhuttu enemmänkin, niin sitä innostusta olisi vielä enemmän, Ahola kuvailee muiden suhtautumista Elsa-koiraan.
Koira on houkutellut paikalle myös asukkaiden pienimpiä perheenjäseniä.
- Kyllä se on tänne tuonut niin paljon sellaista elämää ja just sitä mihin me pyrimmekin, että tämä olisi sellaista yhteisöllistä, mahdollisimman kodinomaista asumista, Ahola kertoo.
Haastateltavat:
JARI AHOLA, johtava ohjaaja Castell-koti, Oulu
EEVA-LIISA KYNKÄÄNNIEMI, ohjaaja, Castell-koti, Oulu
KATJA OKSALA, ohjaaja, Castell-koti, Oulu
ALLI KORKALA, Castell-kodin asukas, Oulu
Toimittaja MARJA KIVILOMPOLO