Akuutin Arkisto
28.10.2008
OIKEUS HILJAISUUTEEN
Milloin kuulit viimeksi linnun siiven havinan tai sirkan sirityksen? Jollet pitkiin aikoihin, niin kuulosi ei kenties ole silti huonontunut vaan ääniympäristösi on lopullisesti muuttunut.
Outi Ampuja on yhteiskuntatieteilijä ja tutkija sekä myös tinnituksesta kärsivä blues- ja rockmuusikko. Kesällä 2008 Outi Ampuja julkaisi pamfletin Oikeus hiljaisuuteen. Hän on tutkinut ympäristömelun vaikutuksia ihmisiin ja on valmis korottamaan äänensä hiljaisuuden puolesta.
Ympäristöongelmana melu
Yli miljoona suomalaista altistuu elinympäristössään liian suurille melutasoille. Terveyttä haittaavat jo yli 55 desibelin jatkuvat melutasot. 40% suomalaisista kokee suoranaista meluherkkyyttä. Suurin yksittäinen melunaiheuttaja on liikenteen melu eri muodoissaan.
- Melua pidetään toisen luokan ympäristöongelmana. Siihen laitetaan paljon vähemmän resursseja ja huolta kuin johonkin muuhun ympäristöongelmaan. Vesien suojelu ja ilmansuojelu ovat ajaneet sen edelle, melu tulee aina jossain hännän huippuna, toteaa Outi Ampuja.
Ampuja kulkee junalla töihin ja altistuu samalla liikenteen melulle.
- Jos menee tavarajuna ohi, niin suljen kyllä käsillä korvani. Olen varmaan asemalaiturilla ainoa ja varmaan naurattaa joitakin, että olen yliherkkä. Mutta mun mielestä se on hirveä, kova ääni ja haluan suojella korviani siltä. Kyllä maailmassa on tosi paljon tosi ikäviä meluja. Täytyy sanoa, että vähempikin riittäisi.
- Yleensä ajatellaan, että se on oma vika, jos kärsii melusta. Se on subjektiivinen ominaisuus: jos ei kestä kaupungin melua niin muuttakoon maalle. Kuitenkin pystytään osoittamaan melusta tulevia negatiivisia haittavaikutuksia riippumatta siitä, mitä itse ajattelee, painottaa Ampuja.
Meluherkkä muusikko
Kertoessaan melusta Outi Ampuja tietää mistä puhuu. Hän on soittanut rockia erilaisissa bändeissä teini-iästä lähtien ja - soittaa edelleen. Ensimmäiselle yhtyeelle annettiin lähes ennakoivasti nimi Silence.
- Nuorena olin hirveän innostunut hevimusiikista. Olin Metallica -bändin suuri fani ja soitinkin hevibändissä, tietenkin. Mentiin ystävien kanssa Metallican konserttiin, ei silloin korvatulpista puhuttu mitään eikä varmaan tiedetty, että sellaisia edes on. Keikka oli hieno, mutta kolme päivää sen konsertin jälkeen korvat suhisi, muistan sen vieläkin, naurahtaa Ampuja.
Opiskeluaikoina Ampuja asui Helsingissä keskikaupungilla, kadulla jyrisivät autot ja talon alla metrojunat. Melua ei päässyt pakoon missään. Omat melukokemukset opettivat Ampujaa arvostamaan hiljaisuutta. Historian opintonsa hän päätti kirjoittamalla väitöskirjan melusta. Piinaava meluherkkyys kääntyi voimavaraksi.
- Jotkut ovat sanoneet minulle, että miten itse soitat tuollaista melumusiikkia ja sähkökitaraa, että eikö se ole ristiriitaista tutkijaminän kanssa. Mutta sanoisin, että meluakin on monenlaista. Maailmaan mahtuu melua ja sitä pitää olla, mutta mielestäni sitä ei pidä olla kaikkialla. Pitää olla hiljaisuuttakin. Melu on turhaa ääntä - ei rock- ja blues-musiikki ole turhaa, nauraa Outi Ampuja.
Ampuja soittaa treenikämpällä rythm'n'blues -riffejä ja kaivaa lopuksi korvatulpat pois korvistaan:
- Nämä ovat muusikon korvatulpat, jotka on tehty suoraan oman korvakäytäväni mukaan Tässä on sellaiset filtterit, jotka suodattavat tietyn määrän desibelejä, jotkut suodattavat enemmän ja toiset vähemmän. Äänenlaatu säilyy, pystyy laulamaan stemmoja ja muuta. Näitä käytän aina, jos soitan bändin kanssa harjoituskämpällä tai keikalla. Jos menen kuuntelemaan livemusiikkia, niin mulla on aina korvatulpat, en käytä niitä muulloin.
Urbaanin kaupungin humina
Kun Suomi teollistui ja elämästä tuli yhä kaupunkimaisempaa, tehtaiden terässinfonia, auton torvien mylvintä ja modernien kaupunkien humina soi vielä kauniina tulevaisuususkoisten korvissa. Muun muassa 1920-30-luvuilla vaikuttaneen Tulenkantajat-ryhmän kirjailijoille melu edusti voimaa, tehokkuutta ja edistystä. Ääni ja meteli ikään kuin kuuluivat kaupungistumiseen.
Jo puolen vuosisadan ajan suomalaisia on kuitenkin häirinnyt liikenteen aiheuttama melu yhä enemmän ja enemmän. Myös vapaa-aika on kuormittunut metelillä.
- Naapurit ovat melunneet ja on erilaisia mopoajeluita. Taustamusiikista kaupoissa, ravintoloissa, hisseissä ja joka paikassa on valitettu jo vuosikymmeniä. 1990-luvulla ruvettiin hirveästi kiusaantumaan vesiskoottereista, moottorikelkoista ja lehtipuhaltimista, luettelee Ampuja ihmisten ärtymysten kohteita.
Melu voi tappaa
Melu voi viedä yöunet, kuulon, mielenrauhan tai jopa mielenterveyden, mutta jatkuva altistuminen koville äänille voi viedä jopa hengen.
Maailman terveysjärjestö WHO:n tuoreet tutkimukset paljastavat, että jatkuva melu on syynä jopa satojen tuhansien ihmisten sydänkuolemiin maailmassa vuosittain. Vuosikymmeniä jatkuessaan melusaaste aiheuttaa pitkäkestoista stressiä. Stressin aiheuttamat muutokset voivat johtaa korkeaan verenpaineeseen, immuniteettiongelmiin tai sydänkohtaukseen. Kun joka vuosi noin seitsemän miljoonaa ihmistä maailmassa menehtyy sepelvaltimotautiin, tutkimustulosten valossa 210 000 tapauksessa kuolinsyy olisi melu. Silti 97 prosentissa tapauksista syy on kuitenkin joku muu kuin melu.
Ylellinen hiljaisuus
Onko hiljaisuudesta tullut jo ylellisyyttä, johon kaikilla ei ole enää varaa?
- Kun käyn puhumassa melusta ja hiljaisuudesta eri tilaisuuksissa, nostan esiin sen onko Suomessa vaaraa siitä, että syntyy eriarvoisuutta. Varakkailla ihmisillä on varaa valita ja paeta melua kaupungissakin. Monet vastustavat 'Ei ei ei! Tää on politikointia, eikö keskusta-asunnot, jotka ovat kalleimpia, eikö niissä ole kova melu?' Kiinteistövälittäjät ovat tietysti jo vuosia tienneet, että ne asunnot, jotka sijaitsevat sisäpihan puolella ovat aina vähän kalliimpia kuin ne, jotka sijaitsevat kadun puolella, painottaa Ampuja.
Hiljaisuus on potentiaalia
Outi Ampuja kaipaa kaupunkeihin hiljaisuuden keitaita ja rauhallisia, meluttomia puistoja. Itse hän rentoutuu parhaiten Keski-Suomessa sijaitsevassa erämaamökissä, keskellä ei-mitään. Sinne on hyvä paeta kaupungin meteliä.
- Yksi lempiääniäni on ehdottomasti se, kun istun rannalla,
kevätaurinko paistaa ja jää sulaa hileeksi, puikoiksi. Ja ne
soivat, se on ihan mielettömän kaunis ääni.
Kovassa melussa sitä kapseloituu sisäänpäin, kommunikaatio
heikentyy ja vuorovaikutus ympäristön kanssa on vaikeampaa. Hiljaisuus
on potentiaalia niin kuin jotkut tutkijatkin sanoo, mainitsee Ampuja.
Lähde: Outi Ampuja, Oikeus hiljaisuuteen. Barrikadi-sarja, No2, WSOY, Helsinki, 2008.
Asiantuntija: OUTI AMPUJA, filosofian tohtori, tutkija, blues- ja rockmuusikko
Toimittaja: LEA FROLOFF