Akuutin Arkisto
29.4.2008
ÄLÄ USKO HUMPUUKIIN!
Sadat tyytyväiset kuluttajat kertovat
Migreeniin, jännityskipuihin, suonenvetoihin, kramppeihin…
Kuluttaja törmää monenlaisiin terveysväittämiin etsiessään ratkaisua vaivaansa. Mihin väitteisiin voi luottaa? Kuinka lääke ja ravintolisä eroavat toisistaan?
– Elintarvike voi olla fyysiseltä ulkomuodoltaan hyvin samankaltainen lääkkeen kanssa. Elintarvikkeena voidaan myydä tabletteja, pillereitä, kapseleita, puristeita tai pieniä nestemääriä, mutta niitä kutsutaan silloin ravintolisäksi, kertoo ylitarkastaja Sari Sippola Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.
Ravintolisän erottaa lääkkeestä siinä, että pakkausmerkinnässä on myyntinimike ravintolisä. Lääkkeenä myytävissä valmisteissa on tuotenumero, myyntilupanumero tai merkintä "perinteinen kasvirohdosvalmiste", "homeopaattinen valmiste" tai "antroposofinen valmiste".
LÄÄKKEEN JA RAVINTOLISÄN ERO?
Lääkkeeksi määritellään aineet, joita käytetään ihmisen elintoimintojen korjaamiseen, palauttamiseen tai muuttamiseen farmakologisen, immunologisen tai metabolisen vaikutuksen avulla. Lääkkeillä katsotaan olevan sairauksia tai niiden oireita parantava, ehkäisevä tai lievittävä vaikutus. Ravintolisän tarkoitus on puolestaan täydentää ruokavaliota tai muulla tavoin vaikuttaa ihmisen ravitsemuksellisiin tai fysiologisiin toimintoihin.
– Ravintolisästä voidaan kertoa, miten se vaikuttaa elimistön toimintaan, kehitykseen tai kasvuun. Mutta siitä ei saa kertoa, että parantaako, ehkäiseekö tai hoitaako valmiste sairautta. Kun tuote on elintarvikkeena markkinoilla, niin lääkkeelliset väitteet tuotteesta on kielletty. Ja ihan yleispätevä vaatimus esitettäville väitteille on myös se, että niiden pitää perustua yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon, Sari Sippola korostaa.
Kaikenlaisia väittämiä kuitenkin esiintyy. Kuinka kuluttaja tietää, mihin ravintolisään uskoa ja mihin ei? Mistä tunnistaa, onko tuote silkkaa humpuukia?
– Jos tuotetta mainostetaan ylisuurilla lupauksilla, jotka vaikuttavat ihan normaalilla perusajattelulla, että tuo ei voi olla mahdollista, niin kyseessä on humpuukituote. Hyvin klassista humpuukia on esimerkiksi väite, että valmisteen avulla laihtuu lyhyessä ajassa suuria määriä. Niin nopeasti aineenvaihduntaan vaikuttava tuote voi olla jopa vaarallinen, Sippola muistuttaa.
Ylitarkastaja Sippolan mukaan tuotetta markkinoidaan myös usein jonkun yksityisen kuluttajan, lääkärin tai julkisuuden henkilön sanoilla.
– Meidän mielestämme tämä ei ole riittävää, koska väitteiden pitää perustua tieteellisesti hyväksyttyyn näyttöön. On kiellettyä markkinoida tuotetta yksittäisen lääkärin sanoilla.
ERITYYPPISTÄ VALVONTAA
Lääkelaitos huolehtii lääkevalmisteiden valvonnasta. Ravintolisiä valvotaan kuten muitakin elintarvikkeita, eli alkaen toimijan omavalvonnasta ja päättyen tullilaitokseen ja kuluttajavirastoon.
– Käytännön valvontaa toteuttavat kuntien terveystarkastajat, jotka tekevät tarkastuskäyntejä yrittäjien elintarvikehuoneistoihin ja tarkastavat, että yrittäjä noudattaa elintarvikelainsäädäntöä. Tuotteista otetaan pistokoeluontoisesti näytteitä, joista tutkitaan muun muassa tuotteiden koostumusta, mikrobiologisia ominaisuuksia, torjunta-aineita, vierasaineita tai muita aistinvaraisia tekijöitä, Sippola kertoo.
Ravintolisien terveysväitteiden paikkansapitävyyden tarkistamiseen on tulossa huomattava parannus. Kaikkien EU:n jäsenmaiden on pitänyt tammikuun 2008 loppuun mennessä toimittaa komissiolle lista kansallisista terveysväitteistä. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA arvioi väitteet tieteellisesti. Koko EU:n yhteinen lista elintarvikkeiden markkinoinnissa sallituista terveysväitteistä julkaistaan viimeistään tammikuussa 2010.
– Menee vielä muutama vuosi ennen kuin kuluttaja pystyy paremmin luottamaan siihen, että tuotteesta esitetyt väitteet ovat paikkansapitäviä. Kun ennakkohyväksymismenettely valmistuu, vain hyväksyttyjä väitteitä saa käyttää. Ja silloin kuka tahansa voi mennä tarkistamaan julkisista listoista, löytyykö väite listalta. Mutta siihen asti kuluttajan kannattaa normaalia maalaisjärkeä käyttäen miettiä, mitä vaikutuksia tuotteesta luvataan. On hyvä muistaa, ettei ihmevalmisteita ole.
Ravintolisiä käytettäessä on hyvä muistaa seuraavia vinkkejä:
Noudata aina pakkauksen käyttöohjetta.
Muita kuin vitamiineja, kivennäisaineita tai rasvahappoja sisältäviä ravintolisiä on turvallisinta käyttää kuureina.
Ravintolisän sopivuus lapselle täytyy aina tarkistaa terveydenhuollon ammattilaiselta.
Kerro ravintolisän käytöstä lääkärillesi.
Luontaistuotekaupasta tai apteekista ostetuista ravintolisistä on helpompi kysyä tai reklamoida kuin netistä ostetuista tuotteista.
Jos epäilet saaneesi haittavaikutuksia ravintolisistä, ota yhteyttä oman kuntasi terveystarkastajaan, lääkäriisi tai apteekin henkilökuntaan.
Asiantuntija: SARI SIPPOLA, ylitarkastaja Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA
Toimittaja: TITTA LAHTINEN
Lisätietoja: http://www.evira.fi/