Akuutin Arkisto
3.2.2009
Diabeteksen torjunta vaatii pysyvän elämäntapamuutoksen
Kakkostyypin diabetesta on torjuttu Suomessa kohta kymmenen vuotta DEHKO-hankkeella, jolta maailmanlaajuisestikin odotetaan paljon. Jo nyt voidaan sanoa, että hankkeessa on kaksi kovaa haastetta: vaadittu pysyvä elämäntapamuutos, jotta myös paino laskisi pysyvästi - ja depressio. Sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriö näyttää altistavan osan ihmisistä myös masennukselle.
70-luvulla käynnistetty Pohjois-Karjala-projekti loi Suomelle maineen maana, jossa saadaan nopeasti aikaan väestötason muutoksia terveyskäyttäytymisessä. Työikäisten sepelvaltimokuolleisuus on tippunut noista ajoista 75 prosenttia. Suomi oli tässä sairaudessa johtavia maita maailmassa, ja Pohjois-Karjala maan synkintä seutua.
Pohjois-Karjala-projektissa oli kaksi päätavoitetta: tupakoinnin vähentäminen ja eläinrasvojen vaihtaminen kasvisrasvoihin. Myös kasvisten käyttöä suositeltiin. Elämäntapojen muutos selittää kuolleisuuden laskusta vain osan: suuri merkitys on ollut sillä, että perustautia osataan hoitaa paljon paremmin kuin ennen muun muassa lääkityksellä ja pallolaajennuksella. Myös infarkteihin reagoidaan nopeammin.
Painonpudotus haastavaa
Kumpi on sitten vaikeampi verisuonten suojelutehtävä: sepelvaltimotaudin vai kakkostyypin diabeteksen pysäyttäminen? Yleislääketieteen professori Mauno Vanhala Kuopion yliopistosta ja Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä ei epäröi vertailussaan:
– Kyllä tehtävä on nyt hankalampi. Ei se tupakanpolton lopettaminenkaan helppoa ollut, mutta silloin oli kuitenkin selvästi kohdennettavissa puuttumisen kärki. Painonpudotus on monimutkaisempi juttu, koska se vaatii pysyvän elämäntapamuutoksen. Sadoillatuhansilla taitaa tässäkin maassa olla kokemusta, että painoa saa pudotettua paljon, mutta kohta se hupsahtaa takaisin, jos e ole tullut pysyviä muutoksia elämäntapoihin, Vanhala sanoo.
Nykytilanteen takana on maailmanlaajuinen lihomisepidemia, kun liikunta on vähentynyt ja paino pikkuhiljaa noussut.
– Markkinamiehet myyvät vietävän hyvää ruokaa, suolaista ja makeaa, mikä maistuu syntisen hyvältä ihmislapsen suussa, Vanhala huokaa.
Suomalainen DPS-tutkimus (Diabetes Prevention Study) osoitti ensimmäistä kertaa maailmassa, että tyypin 2 diabetes on ehkäistävissä ravinto- ja liikuntatottumuksia muuttamalla. Tehostetun ruokavalio- ja liikuntaohjauksen ryhmässä diabetesriski väheni 58 prosenttia.
Vaaditut muutokset olivat suhteellisen pieniä, mutta niitä oli saatava aikaan useassa riskitekijässä samanaikaisesti. Tärkein eli paino oli saatava BMI-indeksinä alle 25:n tai viiden prosentin pudotus lähtötasosta. 90 kiloa painavalla pudotus olisi siis 4,5 kiloa. Tästä on jäänyt elämään julkisuuteen hokema "vähäisestä painonpudotuksesta" tarkoittamaan, että eipä ole iso homma ehkäistä vakava aineenvaihduntasairaus:
– Vähäinen ja vähäinen… Jokainen voi kokeilla, miten helposti saa pari kiloa pysyvästi pois. Kyllä se vaan vaatii suun soukemmalle laittamista ja liikunnan lisäämistä, Vanhala sanoo.
Vyötärölihavuus suurin riski
Ei Vanhala toki pessimisti ole, mutta muutoksen vaikeutta vähättelevä puhe kääntyy helposti itseään vastaan. Osana DEHKO:a toteutettu D2D-hanke osoitti, että jonkinlainen muutos on mahdollinen. D2D:ssä viisi sairaanhoitopiiriä pyrki tehostamaan korkean riskin potilaiden tunnistamista ja hoitoon ohjausta.
Haaviin jäi 10 000 ihmistä. Heistä 3 000 naista ja 1 500 miestä kävi vähintään kaksi kertaa mittauksissa ja ohjauksessa. Tässä ryhmässä pystyttiin saamaan aikaan pientä parantumista: vyötärö pieneni ja sokeri sekä rasva-arvot paranivat.
Nimenomaan vyötärölihavuutta pidetään diabetesriskinä: vatsaontelon rasvoittuminen heikentää haiman insuliinin tehoa, jolloin veren sokerit ja haitalliset rasvat lisääntyvät. Mitä kautta tämä insuliiniresistenssi käynnistyy, on hiukan epäselvää. Näyttää siltä, että vatsaontelorasva aiheuttaa elimistössä eräänlaisen yleisen tulehduksen.
Masennus haastaa diabeteksen torjunnan
Tyypin kaksi diabeteksen torjunnan suuri haastaja on masennus. Usea tutkimus, muun muassa Mauno Vanhalan Pieksämäen seudulla kokoama tuhannen ihmisen väitöskirja-aineisto, osoittaa, että varsinkin kakkostyypin diabetesta sairastavat kärsivät muuta väestöä enemmän myös masennuksesta.
Heillä sen esiintyvyys on ainakin kaksi kertaa normaalia suurempaa. Tämä tietäisi sitä, että ainakin joka viides lääkärin eteen tuleva diabeetikko tai sen esivaiheesta eli niin sanotusta metabolisesta oireyhtymästä kärsivä ihminen, kamppailisi myös masennuksen kanssa. Vanhalan mukaan tämä on otettava hoidossa huomioon:
– Näiden ihmisten kohdalla pitäisi hoitaa ensin näitä muita asioita ennen kuin puututaan kovin aggressiivisesti elämäntapoihin. Pitäisi antaa rauha toipua masennuksesta, muuten vain turhaan ahdistetaan ihmisiä ja aiheutetaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Terveyserot kasvaneet
Suomessa terveyserot ovat kasvaneet nopeasti, vaikka esimerkiksi Terveyttä kaikille vuonna 2000 -ohjelma (vuonna 1986) edellytti erojen vähentämistä. Köyhät sairastavat selvästi enemmän diabeteksen tapaisia kroonisia kansansairauksia. Mauno Vanhala katsookin aika illuusiottomasti tulevaisuutta yli 30 vuoden potilastyön ja 90-luvun alun lamakokemusten pohjalta:
– Jos ihmisten jalkojen alta häviää kaikki, niin ei heitä paljon voi motivoida elämäntapamuutoksiin. Ja jos sieltä kaupasta on otettava, mitä vähillä rahoilla saa, niin ei sieltä enää tehdä kovin terveellisiä valintoja. Tämänkin terveydenhuollon henkilöstö unohtaa, kun ei niillä ole kokemusta siitä, miten köyhästi osa ihmisistä elää.
– Mutta on meillä toisaalta sekin tieto, että jos tällainen ihminen saadaan liikkeelle, niin sekä masennus että diabetes helpottuu. Jos sellainen kapellimestari löytyy, joka tämän saa aikaiseksi, niin hattua korkealle hänelle!
Elämäntapakapellimestareiden kysyntä taitaa vain kasvaa sitä mukaa, kun tutkimus etenee yhä mielenkiintoisemmille alueille. On nimittäin huomattu, että masennus ja diabetes todella kulkevat käsi kädessä: masennus toisaalta johtaa helposti diabetekseen. Yhteistä tekijää haetaan, ja se voi olla juuri yleinen lieväasteinen elimistön tulehdus, jota kumpikin sairaus nostaa. Se näyttäisi liittyvän sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin.
Stressi tiedetään yhdeksi sepelvaltimotaudin riskitekijäksi. Mutta voi olla, että stressi, ahdistus ja toivottomuus ovat paljon suurempi tekijä sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen taustalla kuin tähän asti on ymmärretty.
Tämä selittäsi sitäkin, miksi juuri 50- ja 60-luvuilla sepelvaltimotauti suorastaan "räjähti" kasvuun, vaikka elämäntavat olivat ennen sotia vähintään yhtä huonot. Sodanjälkeinen aika rajuine rakennemuutoksineen kouraisi syvältä ihmisten turvallisuutta. Pohjois-Karjalassa tämä kouraisu oli kaikkein rajuin.
Asiantuntija: MAUNO VANHALA, yleislääketieteen professori, Kuopion
yliopisto
Toimittaja: JAAKKO LUOMA
Lisää tietoa: www.diabetes.fi