Akuutin Arkisto
3.2.2009
Kasvohalvaus varastaa ilmeen
Kasvohalvaus on kasvohermon halvaustila, jonka seurauksena kasvot muuttuvat ilmeettömiksi. Kasvohalvaus on yleinen tauti, sillä joka 60. ihminen saa sen kerran elämässään. Onneksi suuri osa heistä paranee. Joillekin voi jäädä oireita, ja on myös niitä potilaita joille jää pahasti elämää haittaavia häiriöitä. Lääkäreillä ei ole keinoa ennustaa, keneltä sairaus paranee ja keneltä ei parane. Sen näyttää aika.
Kauniaislainen Gunnar Nyström sai kasvohalvauksen uudenvuoden aattona 2004.
– Työpaikalla kysyttiin minulta, että onko sinulla hammassärkyä ja en huomannut mitään. Tulin kotiin, niin vaimo sanoi, että vasen silmä ei räpytä enää.
– Se on niitä päivämääriä, jotka muistaa lopun ikäänsä. Se oli 5.8.2004, kun olin lähdössä museoväen kokoukseen iltapäivällä, ja hampaita pestessä aamulla ihmettelin, että miten minun oikea suupieleni tuntuu ihan niin kuin olisin hammaslääkärissä, mutta en silloin mitään osannut epäillä. Menin sinne yhden siirtolapuutarhamökin pihaan ja nautin iltapäivästä, kunnes tajusin, että minulla oli vaikeuksia juoda, kun ei meinannut pysyä kuppi tai lasi huulilla, kertoo puolestaan helsinkiläinen Eila-Marjatta Rapeli omasta sairastumisestaan.
Voimisteluohjeiden kanssa kotiin
Ensimmäinen asia oli hakeutua lääkärin vastaanotolle.
– Päivystävä lääkäri totesi, että tämä on kasvohalvaus. Siitä käynnistä jäi minun mieleeni hänen sanansa, kun hän sanoi, että "muutaman viikon kuluttua alkaa paraneminen". Mutta hänen olisi pitänyt lisätä, että ei välttämättä. Sitä en ole unohtanut, että se nuori lääkäri antoi sellaisen lausunnon. Kyllähän tämä vinous katosi ja poski alkoi pikkuisen liikkua, mutta ei ihan kokonaan, muistelee Rapeli.
Gunnar Nyströmillä tilanne oli parempi. Kahdessa päivässä kasvohalvaus saavutti huippunsa, kyseessä oli sataprosenttinen halvaus. Mutta sen jälkeen paraneminen lähti käyntiin nopeasti.
– Esimerkiksi viheltämäänhän en pystynyt kuin vasta noin kolmen viikon kuluttua. Joka päivä oli kuitenkin etenemistä. Kaksi viikkoa meni siihen, että silmä meni kiinni. Piti käyttää sellaista huppua yöllä, ettei silmä vaurioituisi.
Gunnar Nyström sai Eila-Marjatta Rapelin tavoin ohjeita voimisteluttaa kasvojaan. Hän osallistui tuolloin käynnissä olleeseen lääkekokeiluun, muttei ei vieläkään tiedä, oliko hänen ottamissaan lääkkeissä todellista lääkeainetta vai osallistuiko hän plasebo-lääkkeitä saaneeseen verrokkiryhmään.
Vaihtoehtoisista hoidoista apua - tai sitten ei
– Heti aloitin käyttämään täydentäviä hoitomuotoja akupunktiota, akupainantaa, päähierontaa aika paljon vitamiineja, omegaa ja näin poispäin ja erityisesti voimistelu oli keskeinen, Gunnar Nyström kertoo.
Myös Eila-Marjatta Rapeli kokeili täydentäviä hoitoja akupunktiosta alkaen, mutta apua niistä ei ollut.
– Pään hierontaa, kasvojen hierontaa, suun sisäpuolista hierontaa, koska poskilihakset toimivat huonosti, minä puren poskilihaksia, siellä on harjanteita ja muuta. Lihasten toimintakunnon takia on tätä fysioterapiaa harjoitettu, en tiedä onko se vaikuttanut parantavasti mutta se on pitänyt lihakset paremmin kunnossa, Rapeli toteaa.
Helsingin yliopistollisen sairaalan Korvaklinikan professori Anne Pitkäranta toteaa, että tieteellinen näyttö näiden niin sanottujen vaihtoehtoisten hoitojen hyödyistä puuttuu.
– Monet ihmiset lähtee hakemaan apua, koska se kun kasvohalvaus tulee, on psyykkisesti aika järkyttävä tilanne. Silloin toinen puoli kasvoista ei liiku. Voi sanoa, että vitamiineista ehkä rentouttavasta liikunnasta ja akupunktiosta ei haittaa ole, mutta näyttö niistä hyödyistä on ihan olematon tai tällä hetkellä ei sitä tiedetä.
Myötäliike liikuttaa vasenta kasvopuoliskoa
Eila-Marjatta Rapeli kuuluu siihen pieneen ryhmään kasvohalvauksen saaneista, joille sairaudesta jäi pysyviä haittoja.
– Minulla on niin sanottu myötäliike, joka liikuttaa vasemman puolen lihaksia yhtä aikaa. Sen osalta paraneminen on jäänyt vajavaiseksi. Minullahan ei liiku kulmakarvat eikä otsa eikä poski paljon eikä suupieli.
Rapelille on kuitenkin tehty myös pieni plastiikkakirurginen leikkaus helpottamaan halvauksen jäljiltä jääneitä ongelmia.
– Olen myöskin saanut botoxia tänne silmäkulmaan ja poskeen nimenomaan niiden kramppien takia, niitä helpottamaan. Sellainen tunnehan minulla on, että silmä liikkuu koko ajan kun minä puhun.
Ongelmat voivat olla yllättäviä
– Esimerkiksi kun poltin kynttilöitä kotona en meinannut saada niitä sammumaan, kun puhallus meni aina pieleen, Rapeli nauraa.
Hän ei kuitenkaan ole antanut sairauden estää itseään harrastuksistaan. Hän toimii oppaana museossa, käy senioritansseissa ja keilaamassa.
– Onhan se tietenkin sopeutumista vaatinut, en voi kehua olevani mitenkään erikoinen siinä suhteessa, että olen nainen. Olisin halunnut jatkaa esimerkiksi silmien meikkaamista, mutta tätä toista silmäähän ei voi meikata, niin ei meikata sitten toistakaan. Sitten olen jäänyt niin ilmeettömäksi, koska tämä vasen puoli ei korvaa hymyssä ja naurussa sitä mitä on, kun molemmat puolet toimivat.
Virukset usein kasvohalvauksen syynä
Kasvohermohalvauksen syynä voivat olla herpestyyppiset virukset vyöruusun tapaan, jolloin hoito on viruslääke. Punkin puremasta aiheutuneen borrelioosin aiheuttamaa kasvohermohalvausta voidaan hoitaa antibiootein.
– Sitten on ajateltu, että muut herpestyypin virukset niin kuin esimerkiksi yskänrokko vois aiheuttaa kasvohalvausta mutta mitään lopullista tieteellistä näyttöä tästä ei ole saatu. Se tiedetään, että moniin esimerkiksi mononukleoositautiin, vauvarokkoon ja tällaisiin voi liittyä sitä kasvohermon halvausta. Useat infektiot voivat olla syynä, mutta ihan lopullista näyttöä aina ei tiedetä ja syytä eikä saada selville, Anne Pitkäranta kertoo.
– Jos kasvohermohalvaukseen ei löydy mitään syytä, niin sitten käytetään nimeä Bellin pareesi tai idiopaattinen, mikä tarkoittaa, että kasvohalvauksen syy ei ole selvillä. Nyt viimeaikaisissa tutkimuksissa on saatu sellaista tietoa, että kortisonista, nopeasti suurina annoksina olisi hyötyä. On saatu selville, että se nopeuttaisi vähän kasvohermon palautumista. Se kannattaisi aloittaa potilaille, joilla ei ole mitään tällaisia vasta-aiheita sille kortisonin käytölle.
Pitkäranta korostaa, että usein kannattaisi myös muistaa, että vaikka kasvohalvauksesta jäisi jälkiäkin, elämä jatkuu. Tämä sairaus ei ole vaarallinen, se ei ole syöpä, se on kaikessa hankaluudessaan kuitenkin vain kosmeettinen ja toiminnallinen häiriö.
– Olen matkustellut kotimaassa, ulkomailla ja harrastuksissa ja sillä tavalla, että en ole, en voi sanoa, että olisinko kolme neljä kertaa jättänyt jonkun menon, että en ole halunnut mennä. Mutta muuten se ei ole vaikuttanut. Tämän kanssa on ollut pakko oppia elämään, Rapeli sanoo valoisasti.
Asiantuntija: ANNE PITKÄRANTA, professori Hyks, Korvaklinikka
Toimittaja SINI SILVÀN