Akuutin Arkisto
10.2.2009
Hartiahieronta usein puutteellista: etupuolta ei saa unohtaa
Hieronta on yksi tutuimmista ja tavallisimmista hoidoista, johon menemme kun paikkoja alkaa kiristää ja kolottaa. Kiire, stressi ja väsymys tai vaikka liiallinen liikunnan harrastus voivat saada kropan kramppaamaan pahanpäiväisesti.
Klassinen hoitomuotokaan ei kuitenkaan ole itsestään selvä: hieronnan voi tehdä monella tavalla, ja esimerkiksi etupuolen hieronnan laiminlyöminen heikentää huomattavasti hoidon vaikutusta.
Hieroja ja hieronnan kouluttaja Leena Koskinen Siilinjärveltä tähdentää hierontaotteiden merkitystä ja kiittää samalla omaa hieronnan opettajaansa Leena Lainetta tärkeiden oppien korostamisesta:
– Jokaisella hierontaotteella on oma fysiologinen vaikutuksensa. Näitä kuutta otetta hierojan pitäisi käyttää ottaen yksilön tarpeet huomioon. Sitten pitää tuntea rakenteelliset muutokset lihaksessa, eikä mennä sokeana joka paikkaan samalla voimalla.
– Siellä missä tarvitaan enemmän voimaa, käytetään hallitusti voimaa, ikään kuin pysähdytään, mutta ei kuitenkaan ihan täysin pysähdytä ja edetään siitä hierontaan eli tasapainotetaan lihaksen rakenteellisuus.
Vanutusote on hierontaotteista tärkein
Hieronta alkaa aina sivelyotteella. Sen avulla tunnustellaan eli palpoidaan iho ja sen alainen kudos. Rystyssively on rystysillä tehtävä, diagnosoiva ote. Sen avulla tunnistetaan selän lihasten rakenteelliset muutokset ja puolierot, joihin tiedetään sitten keskittyä.
Tärkein ote on vanutusote. Sillä aiheutetaan liike itse lihakseen lihaskalvon sisälle. Sen avulla tasapainotetaan lihaksen rakenteellisuus. Vanutusotteen käyttö edellyttää hyvää anatomian tuntemusta.
Täristysote on eräänlainen herkistelyote. Se poistaa pinnallisen kivun, jos on jouduttu käsittelemään lihaksia vähän kovemmin. Itse asiassa täristysote vaikuttaa kaikkein syvimmälle kudoksissa: se tekee pienen liikkeen lihakseen aivan luun luokse asti. Loppusivelyillä asetellaan muokatut lihakset tasapainoiseen toimintatilaan. Taputukset puolestaan aktivoivat ihoa ja sen hermopäätteitä.
Ei hankaamalla vaan hierontaotteilla
Pahin virhe on ruveta hankaamaan lihaksia, sanoo Leena Koskinen.
– Asiakkaat kertovat, että jos edetään hankaamalla nopealla tyylillä yli hengityksen rytmin, he kokevat sen kiireisenä, ja usein aiheutuu myös kipua. Mutta kun mennään otteilla ja edetään anatomisesti oikein, ei yleensä synny kipuja ja kuitenkin saa käyttää voimaa.
Hierojalta tämä vaatii anatomian kirjan aukaisemista ja opiskelua, jotta oppii löytämään lihasten anatomian. Nykytilanne on yllättävä: kun Leena Koskinen on kouluttanut pari sataa ihmistä kehittämänsä voice massage -erikoishieronnan tekemiseen, hän on havainnut, että vain murto-osa hierojista ja fysioterapeuteista käyttää oma-aloitteisesti hierontaotteita oikealla tavalla.
Käänteentekevä havainto: myös rinnan puoli on hierottava
Koskinen alkoi hieroa kesällä 1981. Pian hän pettyi itseensä ja ammattiinsa, koska ei pystynyt kunnolla auttamaan ihmisiä. Aluksi rasittivat lyhyet parinkymmenen minuutin hoitoajat, jolloin tunsi ennemminkin olevansa liukuhihnatyössä, mutta oman vastaanoton perustaminenkaan ei heti ratkaissut pulmia.
Koskinen hieroi pankkitoimihenkilöasiakkaita, kuten siihen aikaan oli tapana: lapojen alta hartiat, olkavarren takaosan lihakset ja kaularankaa pystyyn tukevat lihakset. Mutta asiakkaat tulivat aina melko pian takaisin samojen jumituksien takia.
– Syytin itseäni, että minä jätän jonkun tärkeän osa-alueen hoitamatta. Otin anatomian kirjan käteeni ja läksin hakemaan vastavaikuttajalihaksia työhöni ja löysin hartiaseudun vastavaikuttajalihaksina rintalihakset, Koskinen kertoo.
– Muutin hoidon sillä tavalla, että otin lanneselästä pystyasentoa ylläpitävät lihakset kokonaan. Sitten hoidin trapetsiuslihaksen puolelta hartiat. Seuraavaksi käännytin asiakkaan selin makuulle ja käsittelin rintalihakset hartiaseudun vastavaikuttajina. Hieroin myös kaulan pinnalliset lihasryhmät selin makuulla.
– Kun asiakkaan pää oli tuossa kämmenkupissa, niin löysin anatomian sieltä jälleen. Pankkivirkailijat toivat minulle palautteen, että on ihan kuin käsillä olisi uudet liikeradat, vaikka en käsiä käsitellyt lainkaan. Hoitoni loppui olkapäähän. Ja heille oli tullut sellainen tunne, että olkapäillä on henkari, takki pysyi paremmin päällä. Ymmärsin, että rintalihasten hierominen vaikuttaa asentoryhtiin.
– Minun mielestäni lihaskireyksien syy on nimenomaan etupuolella.
Rinnan puolihan on meillä koko ajan lyhentyneenä, kun istutaan tietokoneen
ääressä. Jos hoidamme vain hartioita, sen venyvyys vain kasvaa
ja etuosan ryhti menee entistä enemmän kasaan.
Minä toivon, että voisin näillä sanoillani motivoida hieronnan
ammattilaisia pohtimaan hoitoa, ottamaan anatomian kirjan käteensä
ja katsomaan, mikä on kunkin lihaksen vastavaikuttaja.
Asiantuntija: LEENA KOSKINEN, hieroja, hieronnan kouluttaja, Siilinjärvi
Toimittaja: ULLA KORPELA