Akuutin Arkisto
13.1.2009
AD/HD-lapsen elämässä riittää vilskettä
Jos lapsen ajatus harhailee usein, saattaa hän kärsiä tarkkaavaisuushäiriöstä. Häiriöön liittyy toisinaan ylivilkkautta, joka on seurausta tiettyjen aineiden puuttumisesta aivoista. Tarkkaavaisuushäiriö diagnosoidaan yhä harvoin, vaikka se vaikeuttaa nuorten ja perheiden elämää. 16-vuotiaan belgialaisen Lenan intohimo on laulu. Hänen koulunkäyntinsä on kuitenkin välillä kaoottista, vaikka hän on tavallista älykkäämpi.
– Minun on vaikea keskittyä pitkään tunneilla. En pysty keskittymään puolta tuntia pitempään, koska jos joku puhuu minulle alan jutella ihan mitä vain, mikä ei liity oppituntiin. Jos näen kärpäsen, katson sitä. Jos kuulen auton äänen, ihmettelen sitä. En pysty keskittymään pitkään, ja sillä on huono vaikutus koulutuloksiini, kertoo Lena elämästään.
– Huomasin jo varhain, että Lenalla oli arkipäivän ongelmia ja oppimisvaikeuksia koulussa. Veimme Lenan kokeisiin ja niissä havaittiin dysleksia ja laskemisen ongelmat. Heti ei kuitenkaan huomattu, että hänellä oli tarkkaavaisuushäiriö, kertoo Lenan äiti Janik.
Monia oireita
9-vuotiaalla Mariella on sama ongelma kuin Lenalla, mutta hän kärsii lisäksi ylivilkkaudesta. Mariella on keskittymisvaikeuksia, hän ei pysy paikallaan, hän koskettelee kaikkea ja on impulsiivinen. Hän ei pysty hallitsemaan energisyyttään.
– Olemme väsyneet toistamaan jatkuvasti samoja asioita, sillä lapsi ei tottele meitä. Kaikki pitää toistaa loputtomasti. Lapselle tilanne on ikävä, sillä hän kokee vanhemman vahtivan jatkuvasti selän takana. Ylivilkas lapsi juoksee, hyppii, lyö, kolisuttelee ja kiukuttelee. Olemme aivan uupuneita, huokaisee Marien äiti Joëlle.
Marie ja Lena sairastavat molemmat AD/HD:ta eli tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriötä.
– Tarkkaavaisuushäiriöön liittyy monia oireita. Lapsi voi olla erittäin kiltti, omissa ajatuksissaan tai lapsi voi "käydä kuin kone", hän on yliaktiivinen ja impulsiivinen. Mikään tämän hetken tutkimus, olipa kyse kuvantamistutkimuksista, genetiikasta tai neuropsykologiasta, ei ole pystynyt erottamaan näitä kahta varsin erilaista häiriön muotoa. Toistaiseksi oletetaan olevan kyse yhdestä häiriöstä, selvittää lääkäri ja lastenpsykiatri Isabelle Massat.
AD/HD:ta sairastaa noin viisi prosenttia väestöstä, etenkin lapset ja nuoret
– Ihminen altistuu jatkuvasti erilaisille ärsykkeille. Ne voidaan aistia kuulo- tai näköaistilla. Aivomme pystyvät suodattamaan pois osan ärsykkeistä, jos nämä eivät ole jatkuvia. Vaikuttaisi siltä, että keskittymisvaikeudesta kärsivillä ihmisillä tämä suodatin ei ole paras mahdollinen ja että siksi ihminen kokee seuraavansa ikään kuin 10 televisio-ohjelmaa yhtä aikaa ja hänen on vaikea vastaanottaa yhtä aikaa tulevat viestit ja omaksua ne, painottaa Massat.
Aivojen etulohkon ongelma?
Mitä Lenan ja Marien aivoissa tapahtuu? Erään arvion mukaan tietyt aivojen osat toimivat poikkeavasti. Erityisesti aivojen etulohko, joka vaikuttaa keskittymiskykyyn.
Tavallisesti ihmisen vastaanottama tieto kulkee hermosolujen välityksellä. Tähän osallistuu myös kemiallisia aineita, niin kutstuttuja keskushermoston välittäjäaineita, esimerkiksi dopamiini ja noradrenaliini. Molemmat aineet vaikuttavat tarkkaavaisuuteen. Lenan ja Marien aivojen etulohkossa välittäjäaineita on tavanomaista vähemmän.
Ongelmalla on vaikutuksia. Ihminen joutuu pinnistämään, jotta pystyisi keskittymään työhön ja jopa mielihyvää tuottavaan toimintaan. Esiintyy järjestelykyvyn puutetta ja hajamielisyyttä. Nämä syyt johtavat oppimisvaikeuksiin ja jopa sosiaalisiin ongelmiin, etenkin kun kyse on ylivilkkaudesta.
Häiriöt aiheuttavat kärsimystä ihmiselle itselleen ja ympäristölle. Silti häiriöiden syy on edelleen huonosti tiedossa.
– Useat tieteelliset tutkimukset painottavat häiriön syyksi perinnöllisiä tekijöitä. Perinnöllisyys ei kuitenkaan selitä kaikkea. On muitakin selittäviä tekijöitä kuten ennenaikainen syntymä, odottavan äidin tupakoiminen, tietyt vammat, kuten päänalueen vammat tai aivosairaudet kuten aivokalvontulehdus. Nämä voivat lisätä riskiä sairastua AD/HD:hen. sanoo Massat.
Asiantuntija tekee diagnoosin
On syytä kuitenkin pitää mielessä, että kaikki hajamieliset ja aktiiviset lapset ja nuoret eivät sairasta AD/HD:ta. Diagnoosin tekee aina asiantuntija. Yleensä tarkat psykologiset testit paljastavat, onko lapsella tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö.
– Jokaisen oireyhtymän vaikeutena on normaalin ja epänormaalin käyttäytymisen määritteleminen. On syytä tietää, että käytämme varsin tarkkoja määrityksiä silloin kun oireita ilmaantuu ennen kouluikää, kertoo lääkäri ja lastenpsykiatri Laurent Victoor.
Kokeita tehdään joskus tietokoneiden avustuksella.
– Näiden kokeiden tavoitteena, siis näiden neuropsykologisten testien, ei ole tehdä diagnoosia vaan selventää sitä. Tutkia mikä on lapsen keskittymiskyky, päättelykyky, muisti ja katsoa vastaako lapsen toimintatapa sitä, mitä odotamme tarkkaavaisuushäiriöltä, sanoo neuropsykologi Hichem Slama.
Kun diagnoosi on tehty, aloitetaan hoito. Psykoterapia, logopedia, psykomotoriikka, ja joskus mikäli katsotaan tarpeelliseksi, aloitetaan amfetamiinijohdannaislääkehoito. Hoidosta on saatu hyviä tuloksia useiden kymmenien vuosien ajalta.
– Voi vaikuttaa kummalliselta, että käytämme amfetamiinijohdannaisia hoitaaksemme yliaktiivisia lapsia. Lääkehän on kuitenkin tunnettu varsin voimakkaana. Kun sitä käytetään tarkoituksenmukaisesti, lääke ei aiheuta riippuvuutta. Se vaikuttaa tiettyihin aivojen osiin, jotka rauhoittavat, vähentävät impulsiivisuutta ja lisäävät tarkkaavaisuutta, Victoor painottaa.
Lääke vaikuttaa hermosolujen välittäjäproteiiniin. Tavallisesti tämä proteiini säätelee dopamiinin tuotantoa ja estää sen liikatuotannon. Kuten olemme nähneet, Lenan ja Marien tapauksessa, dopamiinia on liian vähän. Lääke siis estää proteiinin toiminnan, mikä mahdollistaa dopamiinin määrän lisääntymisen. Aivotoiminta helpottuu ja näin oireet helpottuvat.
Hoito on tehokasta, mutta siihen saattaa liittyä ikäviä haittavaikutuksia.
Yli puolella oireita vielä aikuisenakin
Lena aloitti hoidon joitakin kuukausia sitten ja huolimatta parantuneista koulutuloksista, hän lopetti hoidon.
– Hoitoon liittyi ikäviä asioita. Se vei nälän tunteen, olin aggressiivinen ystäviäni ja perhettäni kohtaan. Minua alkoi inhottaa olla sellainen, sillä en ollut oma itseni. Niinpä lopetin lääkkeen. Sain kuitenkin paljon itseluottamusta ja huomasin, etteivät kaikki blondit ole ihan debiilejä, naurahtaa Lena
Mikäli oireet uusiutuvat, Lena saattaa kestää paremmin erään toisen lääkkeen. Se on yhdisteenä samankaltainen kuin Lenan aiemmin kokeilema, mutta se lisää noradrenaliinin tuotantoa eikä dopamiinin.
Pitää kuitenkin muistaa, että nämä lääkkeet vähentävät oireita, mutta eivät paranna itse sairautta. Hoidot kestävät vuosia, silti yli puolella lapsista on yhä aikuisena AD/HD:n lieviä oireita. Aikuiset osaavat yleensä selviytyä oireiden kanssa. Heistä saattaa jopa tulla varsin nuhteettomia tai perfektionisteja. Joskus yliaktiiviset lapset suuntautuvat aikuisena aktiiviseen työhön, esimerkiksi urheilun pariin.
Lasten ja aikuisten ei pidä kuitenkaan menettää toivoaan. Olihan myös Einstein huono oppilas ja kärsi luultavasti tarkkaavaisuushäiriöstä.
Tuotanto: RTBF, Belgia
Suomenkielinen toteutus: AISLA PACKALEN, MATTI YLÖNEN, TERO KYLLÖNEN