Akuutin Arkisto
17.2.2009
Mäkiveteraanin lento jatkuu
Ikä ei ole syy lopettaa rakasta urheiluharrastusta. 63-vuotias Aatto Lamminpää on hyvä esimerkki siitä, että mäkihyppytorniin voivat kavuta muutkin kuin vain nuoret hurjapäät.
– Nuoret kaverit juttelivat tästä veteraanihyppäämisestä. Toinen sanoi, ettei hän ymmärrä tätä ollenkaan. Toinen sanoi, että hän ymmärtää niin kauan, kun mies pystyy sitomaan omat kengännauhansa. Sitten sopii lopettaa, kun maha tulee niin isoksi, ettei pysty itse sitomaan kengännauhojaan, Lamminpää kertoo.
Itse asiassa Lamminpää ei ole hyppääjien joukossa edes sieltä ihan vanhimmasta päästä. Hän luettelee useita yli 70-vuotiaita suomalaishyppääjiä. Esille nousee myös vielä muutama vuosi sitten hypännyt norjalainen teräsvaari.
– Hän hyppäsi muutamia vuosia sitten Zakopanessa, ja hän oli silloin 92-vuotias. Hän hyppäsi 30-40 metrin mäessä ihan tyylikkäästi. Kysyimme, että miten hän treenaa, niin hän sanoi käyvänsä hilloja keräämässä kesällä. Siinä oli hänen treenauksensa, Lamminpää naurahtaa.
Omien kykyjen mukaan
Lamminpää korostaa, ettei veteraanin kannata suin päin rynnätä isoihin mäkiin. Tärkeintä on hyppytekniikan hiominen pienissä mäissä.
– Veteraaneilla pitäisi olla arviointikykyä, että jos mäen kunto ja oma kunto ei ole tarpeeksi hyvä, niin pitäisi jättää kokonaan hyppäämättä.
Tällä hetkellä Lamminpää on valmistautumassa veteraanien MM-kisoihin, jotka hypätään Saksan Ruhpoldingissa maaliskuun alussa.
Lamminpään mukaan veteraanikisoissa kilpailuvietti on vielä tallella, ja monessa suhteessa veteraanit ovat kuin pienet pojat. Kilpailullisuudesta huolimatta hän haluaa korostaa mäkiveteraanien hyvää yhteishenkeä ja toisten kannustamista. Oman onnistumisen lisäksi voi iloita myös kaverin onnistumisesta.
Nuoruuden muistot
Aatto Lamminpää on harrastanut hyppäämistä pienestä pojasta lähtien. Tosin tietyissä elämänvaiheissa hyppäämisessä on ollut elämän mukaan tuomia taukoja.
– Ensimmäinen hyppyrimäkeni oli navetan takana. Vauhdinotto oli kiven päältä ja hyppyri vähän ennen lantakasaa, jonka reunalla oli alastulorinne. Sitten siellä oli sula joki, jota ennen vauhti piti saada pysähtymään, Lamminpää muistelee.
Hyppykipinä vei miehen jatkossa isompiin mäkiin. Sama kipinä on säilyttänyt hehkunsa läpi tuulen ja tuiskun.
– Kun lapset olivat pieniä, mietin että mitähän minäkin täällä oikeastaan teen. Mutta aina se on vaan vetänyt puoleensa, Lamminpää hymyilee.
– Joskus joutuu toteamaan, että enkeleitä oli matkassa. Vaikka kaveri meni ympäri, niin ei sentään pahempia sattunut.
Harrastuksena tornien pystyttäminen
Hyppäämisen ohessa Lamminpää on osallistunut lukuisten hyppyrimäkien rakentamiseen. Talkoopohjalta on noussut pystyyn pienten mäkien lisäksi isompiakin luomuksia, kuten Joroisissa oleva K-50-mäki.
– Olen vielä sitä ikäluokkaa, että kaikki urheilupaikat rakennettiin itse. Harrastus oli aikoinaan laajaa, ja melkein jokaisessa pitäjässä oli hyppyrimäki.
Tänä talvena Lamminpää on viettänyt eläkepäiviään Haapaveden Vattukylällä, missä hän on osallistunut paikallisen hyppyrimäen kunnostustalkoisiin veljesten Veli-Matti ja Janne Haukipuron kanssa. K-25 metrin mäestä muodostuu kokoluokkaa K-35 oleva hyppyri.
Kuvia Haapaveden hyppyrimäen rakentumisesta
Toimittaja: MATTI AHOLA