Akuutin Arkisto
17.3.2009
Lonkkamurtumat kasvussa
Suomessa tapahtuu nykyään noin 7000 lonkkamurtumaa vuodessa. Hyvin tyypillisesti lonkkansa murtaa iäkäs henkilö kaatumisen seurauksena.
Lonkan murtuminen ei ole mikään pieni juttu. Iso osa murtuman kokeneista vanhuksista joutuu loppuiäkseen osastopotilaaksi, ja peräti 30 prosenttia lonkkansa murtaneista kuolee seuraavan vuoden aikana.
Yksittäisten murhenäytelmien lisäksi lonkkamurtumat ovat iso taakka myös yhteiskunnalle. Vuositasolla lonkkamurtumista aiheutuvat hoitokustannukset ovat lähes 150 miljoonaa euroa.
Väestö ikääntyy, ja jatkossa lonkat murtuvat huomattavasti nykyistä useammin. On arvioitu, että murtumat saattaisivat jopa kaksinkertaistua reilun kahdenkymmenen vuoden aikana.
Mitä asialle voitaisiin tehdä? Hoitotoimenpiteet kehittyvät, mutta millä keinoilla lonkkamurtumia voitaisiin ehkäistä nykyistä paremmin?
Riskiryhmän arviointi puutteellista
Lonkkamurtuman riskiryhmä arvioidaan tällä hetkellä luun tiheyden perusteella. Osteoporoosi eli luukato määritellään DXA-laitteella, ja osteoporoosista puhutaan, kun luun mineraalitiheys alentuu 25-30 prosenttia terveen aikuisen tasosta.
– DXA-mittausten kyky ennustaa lonkkamurtumia on huono. Yli puolet murtumapotilaista on henkilöitä, joilla ei todeta osteoporoosia DXA-mittausten perusteella, filosofian tohtori Pasi Pulkkinen kertoo.
Oulun yliopistossa on kehitetty nykyistä parempia menetelmiä tunnistaa lonkkamurtumien riskiryhmä. Uusien menetelmien avulla ehkäisevät toimenpiteet, kuten liikunta ja lääkitys, osattaisiin kohdistaa nykyistä tehokkaammin.
Pulkkisen mukaan riskiryhmän kartoituksessa pitäisi luun tiheyden lisäksi ottaa huomioon muitakin seikkoja.
– Luun muoto ja luun sisäinen rakenne ovat osoittautuneet keskeiseksi tekijäksi.
Röntgenkuva hakkaa DXA-kuvan
Pulkkinen suosittelee tavallista röntgenkuvaa riskiryhmän kartoittamiseen. Tutkimusten perusteella röntgenkuvasta saa saman informaation kuin DXA-kuvasta, mutta lisäksi röntgenlaitteiston avulla saa muitakin etuja.
– Röntgenkuvan resoluutio on huomattavasti parempi, eli lonkan sisäinen rakenne saadaan näissä kuvissa näkymään.
– Toinen merkittävä etu on se, että röntgenlaitteistoja on nykyisin saatavilla lähes jokaisessa terveyskeskuksessa, kun taas DXA-laitteet ovat lähinnä yliopistosairaaloiden erikoislaitteistoja, Pulkkinen kertoo.
Kahdenlaisia murtumia
Lonkkamurtumasta puhuttaessa tarkoitetaan itse asiassa reisiluun murtumaa. Murtumalinja kulkee tyypillisesti joko luun kaulan alueella, tai reisiluun kyhmyn kohdalla. Tällä hetkellä murtumariskin arvioinnissa ei huomioida millään tavalla eri lonkkamurtumatyyppejä.
– Tässä meidän tutkimuksessa osoitettiin, että näillä kahdella eri murtumatyypillä on merkittävästi erilaiset riskitekijät, ja merkittävästi erilaiset selittävät tekijät.
Pulkkisen mukaan eri lonkkamurtumatyypeille täytyisi tehdä riskinarvio erikseen. Kun samalla otettaisiin huomioon lonkan sisäinen rakenne ja reisiluun muoto, osattaisiin lonkkamurtumien riskiryhmä löytää huomattavasti nykyistä paremmin. Näin myös ennaltaehkäisevät toimenpiteet osattaisiin suunnata entistä paremmin.
Milloin uudet riskinarvioinnit voisivat olla käytössä?
– Kyllä tästä väistämättä vuosia vielä menee.
Riskiryhmän tarkempi kartoitus on tärkeä osa taistelua lonkkamurtumia vastaan, mutta käytännössä jokainen itse on vastuussa omista tekemisistään.
Nykyinen elämäntyyli ei kuormita luustoa tarpeeksi, minkä seurauksena luut haurastuvat. Liikunta ja kalsiumia sisältävä monipuolinen ravinto ovatkin terveen luuston edellytyksiä ja oivallisia sijoituksia omaan vanhuuteen.
Asiantuntija: PASI PULKKINEN, filosofian tohtori, Oulun yliopisto
Toimittaja: MATTI AHOLA