Akuutin Arkisto
24.2.2009
Lääkärinä vastaanottokeskuksessa
– Olen oppinut vuosien varrella kohtaamaan niin monenlaisia kulttuureita ja erilaisia ihmisiä, että en oikeastaan enää huomaakaan sitä, että joku on toisesta kulttuurista. Sitä osaa ottaa ihmisen ihmisenä, eikä pohdi sitä, mistä ihminen tulee ja mitä hänen kanssaan voi puhua, kertoo Oulun vastaanottokeskuksen lääkäri Kaisa-Leena Takkinen.
– 12 vuotta sitten sain Oulun kaupungilta silloisen pakolaislääkärin viran, joka oli osa-aikavirka. Kurssikaverini työskenteli samaan aikaan Oulun vastanottokeskuksessa lääkärinä ja oli halukas luopumaan työstään. Hän keksi, että sinähän sen työn otat, kun teet pakolaisten kanssa töitä varsinaisessa virassakin! Sehän sopi minulle ihan hyvin, ja sitä kautta päädyin tänne, Takkinen jatkaa.
Vastaanottokeskuksen lääkärin työ on pääsääntöisesti vastaanoton pitämistä eli ihmisten sairauksien hoitamista, ja lähinnä kiireellisten sairauksien hoitamista. Lisäksi lääkäriltä pyydetään lausuntoja turvapaikkahakemusten tueksi erilaisista vammoista, kuten esimerkiksi kidutusten jäljistä.
Monipuolinen työnkuva
Oulun vastaanottokeskus kuuluu myös ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Oulussa koordinoidaan alaikäisten ihmiskaupan uhrien auttamista. Vastaanottokeskuksen lääkäri on mukana moniammatillisessa arviointityöryhmässä yhtenä asiantuntijana.
– Kulttuurien kirjo näkyy työssäni muun muassa siinä, että ihmisten terveys- ja sairauskäsitykset vaihtelevat. Toiveet hoitomahdollisuuksista saattavat olla hirveän suuria, tai vastaavasti länsimaisen koululääketieteen selitykset voivat tuntua kummallisilta. Asiakkaiden koulutustausta vaihtelee, ja joukossa on myös luku- ja kirjoitustaidottomia, kertoo Takkinen.
Vastaanottokeskuksen asiakkailla on lääkärin mukaan myös erilaisia infektiotauteja, joita ei Suomessa enää juurikaan esiinny, kuten tuberkuloosia, kuppaa tai erilaisia suolistoloisia.
– Sitten on myös seksuaaliterveyteen liittyviä asioita, joista nyt tietenkin graavimpana voidaan mainita naisten ympärileikkaus, joka on joissakin Afrikan maissa yhä vallalla.
Oikeus perusterveydenhoitoon
Suomen lain mukaan turvapaikan hakijat ovat oikeutettuja vain välttämättömään terveydenhoitoon. Sen lisäksi lapset ja raskaana olevat saavat neuvolapalvelut. Lapset ovat oikeutettuja myös rokotuksiin.
– Mutta mikä on välttämätöntä terveydenhoitoa, niin se on semmoinen veteen piirretty viiva. Joskus nämä turvapaikanhakuprosessit kestävät kauan. Jos turvapaikanhakija on ollut täällä viisi vuotta – tai jopa seitsemän, mitä sitäkin on nähty – silloin täytyy tietenkin hoitaa laajemmin kuin silloin, kun päätös on odotettavissa muutaman kuukauden kuluessa, korostaa Takkinen.
Kielikysymys on iso osa vastaanottokeskuksen lääkärin työtä:
– Lääkäri työskentelee lähes aina tulkin kanssa, joko puhelimessa tai paikan päällä. Puhelintulkin kanssa työskennellessä ongelmana on katsekontaktin puuttuminen. Kun toinen on puhelimessa, väärinymmärrysten riski on aina isompi. Täytyy yrittää puhua selkokieltä ja tarkistaa ja varmistaa ja vielä kerran varmistaa, että tulkki on ymmärtänyt oikein ja että minä olen ymmärtänyt oikein.
Muut haasteet
Suurin haaste on kokeneen maahanmuuttolääkärin mielestä kuitenkin traumatisoituneitten ihmisten kohtaaminen.
– Kidutuskokemusten kuuleminen ja ymmärtäminen on yksi isoimmista asioista tässä työssä. Lisäksi ihmisillä voi olla muitakin pahoja traumoja. Vastaanottokeskuksessa on paljon raiskattuja naisia ja poikia, tai ihmiset ovat saattaneet nähdä perheenjäsentensä kuoleman sodan tai muun väkivallan kautta.
Takkisen mukaan oman haasteensa työhön tuovat myös alaikäiset ja yksinäiset lapset, joilla ei ole perhettä tukenaan.
– Lapset ovat joutuneet lähtemään yksin maailmalle ehkä hyvinkin kauas kotimaastaan. Joukossa on paljon tukea vaativia lapsia ja nuoria, joilla esiintyy usein ahdistuneisuutta, masennusta tai unihäiriöitä. Mutta toisaalta heidän joukossaan on paljon voimavaraa ja positiivisuutta ja aivan ihania nuoria, joille toivoisi hyvän elämän jatkossa, koska he ovat joutuneet kokemaan tähän mennessä jo niin paljon.
Vaikeat asiat jäävät välillä pakostakin pyörimään mieleen.
– Kyllä niitä asioita usein miettii kotonakin, ei sille mitään mahda. Välillä ne asiat tulevat mukaan ja ahdistavat ja huolestuttavat. Mutta useimmiten ne ovat sellaisia asioita, joille ei jälkikäteen mitään voi, pohdiskelee Takkinen.
– Hienointa tässä työssä on kuitenkin se, että kokee saavansa auttaa ja hoitaa ihmisiä, jotka oikeasti tarvitsevat apua. Ja jos edes hieman pystyy heidän tilannettaan helpottamaan, niin siitä saa tyydytystä.
Asiantuntija: KAISA-LEENA TAKKINEN, yleislääkäri, Oulun vastaanottokeskus
Toimittaja: TITTA VILPA