Akuutin Arkisto
24.2.2009
Tanssiesitys dementoituvan vanhuksen silmin
– Tanssiesityksen katsominen on dementoituvalle ihmiselle aktiivinen prosessi. Tanssiesitys herättää monenlaisia tunteita, ajatuksia ja muistoja, joilla voi olla hoidollista merkitystä. Muistot ovat tärkeä osaa ihmisen identiteetin kokemista ja jäsentämistä, ja tanssiesityksen herättämät muistot voivat aktivoida ihmistä ajattelemaan omaa itseänsä ja elämäänsä, kertoo terveystieteiden tohtori Teija Ravelin
Ravelinin väitöskirja Tanssiesitys auttamismenetelmänä dementoituvien vanhusten hoitotyössä tarkastettiin marraskuussa 2008 Oulun yliopistossa.
Tanssia voidaan hyödyntää hoidollisesti kahdella tavalla: Ihminen joko tanssii itse tai katsoo valmista tanssituotosta. Useiden tutkimusten mukaan sekä tanssiminen että tanssitaiteen vastaanottaminen tarjoavat erilaisia voimavaroja ja vuorovaikutuksellisuutta.
– Myös katsomisen prosessi on aktiivinen. Helposti tulee ajateltua, että tanssiminen on aktiivista ja tanssin katsominen passiivista, mutta tutkimuksessani korostui selvästi myös tanssin katsomisen aktiivisuus, kertoo Ravelin.
Selkeä kokonaisuus
Dementoituvien vanhusten auttamismenetelmänä toimivalla tanssiesityksellä on omat erityispiirteensä. Huomioon täytyy ottaa muun muassa esityksen tunnelma, kesto, sisältö, visuaalisuus, esiintyjät sekä äänimaailma.
– Dementoituvan vanhuksen pitää pystyä heikentynein voimavaroin aistimaan tanssiesitys ja ymmärtämään sen tapahtumat. Esityksen rakenteen pitää olla sellainen, että siinä on selkeä alku, keskikohta eli itse tapahtumat ja loppu.
Liikekielen on Ravelinin mukaan hyvä olla kohtuullisen isoa ja havainnollista, että vanhus pystyy hahmottamaan sen. Jos on tarkoitus esittää vaikka hiihtämistä, niin tanssillisen toiminnan tulee olla ymmärrettävänä hiihtämiseen liittyväksi.
– Abstrakti ja kovin kauas konkreettisesta toiminnasta viety liikekieli saattavat hämmentää ja viedä katsojan ajatukset johonkin ihan muualle, korostaa Ravelin.
Monenlaista vuorovaikutusta
Tanssiesityksen katsomisessa vuorovaikutus voi korostua monella eri tavalla. Vuorovaikutuksellisuus tulee esille suhteessa esiintyjiin, toisiin katsojiin esityksen aikana tai esityksen jälkeen.
– Vuorovaikutus esiintyjien ja katsojien välillä ilmenee, kun tanssijat ottavat kontaktia katsojiin eri tavoin, esimerkiksi katsekontaktilla tai hyvin hienovaraisesti koskettaen.
Vuorovaikutusta voi esiintyä myös katsojien välillä esityksen aikana:
– Vanhukset voivat vaihtaa ajatuksia esitykseen liittyen, vaikkapa kommentoimalla jotakin asiaa toisilleen tai nauramalla yhdessä jollekin tapahtumalle. Kolmas vuorovaikutuksen muoto ilmenee esityksen jälkeen. Tanssiesitys ikään kuin jatkaa vuorovaikutuksen aktivoijana, kun vaikkapa hoitoyhteisön hoitajat ja vanhukset muistelevat tanssiesityksen tapahtumia yhdessä.
Tanssiesityksen katsominen herättää usein vanhuksissa muistoja omista tanssi- tai esiintymiskokemuksista.
– Esityksiä katsoessa voidaan kokea iloa, surua, haikeutta, kaipuuta ja pelkoa, eli se tunteiden kirjo on hyvin laaja. Ja nämä tunteet – olivatpa ne sitten minkä tyyppisiä tahansa – koetaan elähdyttäviksi ja tärkeiksi kokea.
Eräs tutkimuksessa mukana ollut vanhus viestitti Ravelinille kehon kielen kautta, että tunne nousi rintaan ja silmät vesittyivät.
– Vanhus totesi myös, ettei hän muistanut tällaisia tunteita olemassa olevankaan.
Asiantuntija: TEIJA RAVELIN, terveystieteiden tohtori, Kajaani
Toimittaja: TITTA VILPA