Akuutin Arkisto
24.3.2009
Munuaissiirtoa odotellessa
Suomalaisia kutsutaan joskus jonottavaksi kansaksi. Milloin me jonotamme kaupan kassalla, milloin taksitolpalla. Joillakin jonotuspaikka on hivenen eksoottisempi – oululaisen Anne Karvinen-Poutasen jonotusaika elinsiirtojonossa on venähtänyt jo yli kolmen vuoden pituiseksi.
– Kyllä se on tietenkin pitkä aika. Minä odotin, että saisin siirtomunuaisen heti, koska minulla on normaali veriryhmä ja kudostyypit, Karvinen-Poutanen kertoo.
Karvinen-Poutaselle elinsiirto olisi jo toinen. Hän sai siirtomunuaisen isältään vuonna 1989. Kertaalleen tehty elinsiirto onkin yksi syy, miksi jonotusaika on venähtänyt niin pitkäksi. Etusijalla ovat he, joille siirto tehdään ensimmäisen kerran.
– Aluksi isäni siirtomunuainen toimi tosi hyvin, mutta noin neljä kuukautta siirron jälkeen tuli krooninen hyljintä. Munuainen alkoi huononemaan tasaiseen tahtiin ja kesti 16 vuotta.
Sairastamiskierre alkoi jo lapsena
– Olen sairastanut kroonista virtsatien tulehdusta neljävuotiaasta asti. Tai oikeastaan minulla on rakenteellinen virhe virtsateissä, joissa tapahtuu takaisinvirtausta. Se aiheuttaa virtsatietulehduksia, jotka arpeuttivat omat munuaiseni.
Sairastamisesta huolimatta Karvinen-Poutanen harrasti yleisurheilua korkealla tasolla. Hänen parhaaksi saavutuksekseen jäi sadan metrin aitojen SM-pronssi vuodelta 1987.
– Olin silloin kaksikymmentävuotias. Lääkäri ihmetteli, että miten pystyn edes juoksemaan. Sitä oli silloin jo niin heikossa kunnossa, ja kaikki veriarvot olivat ihan sekaisin.
Vaihtoehdot olivat vähissä. Nuoren ja lahjakkaan urheilijan ei auttanut muu kuin laittaa piikkarit naulaan.
– Kyllähän se kova pala oli, ja monet itkut itkin. Sairautta en ehkä niinkään miettinyt, mutta urheilun lopettaminen oli kova pala.
Dialyysin varassa
Anne Karvinen-Poutasen elämään kuuluu kiinteästi dialyysihoito, joka huolehtii kuona-aineiden ja myrkkyjen poistamisesta elimistöstä, eli niistä tehtävistä, jotka normaalisti kuuluisivat munuaisten toimenkuvaan.
Kyseessä on vatsakalvodialyysi, jossa yön aikana laitetaan sokeriliuosnestettä vatsakalvolle katetrin avulla. Vatsakalvolla käynyt sokeriliuos tuo mukanaan pois haitalliset myrkyt.
– Olen noin kymmenen ja puoli tuntia joka yö kiinni hoitokoneessa.
– En minä sitä hirveästi ajattele, mutta onhan se sitovaa, kun on koneessa kiinni. Tavallaan sitä joutuu jollakin tavalla antamaan itselle periksi, kun on siinä vaiheessa, että tarvitsee tuollaisen hoidon.
Karvinen-Poutanen on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 2006 lähtien.
– Olihan sitä tosi väsynyt. Ehkä ulkoisesti sitä ei aina huomannut, mutta kyllä sitä taisteli melkein joka aamu, että jaksaa lähteä töihin. Sitten oli pakko luovuttaa.
Valmennus virkistää
Karvinen-Poutasen oma urheilu-ura loppui valitettavan aikaisin, mutta hän viihtyy edelleen urheilukentillä – nykyisin valmennuksen parissa. Dialyysihoidon ansiosta hän pystyy valmentamaan Kuivasjärven Auran nuoria yleisurheilijoita kohti kansallista huippua.
– Jos valmennushommaa ei olisi, niin sitä olisi vain kotona ja miettisi, että kuinka sairas sitä on.
Nuorten valmennustoiminnan ansiosta Karvinen-Poutanen sai kunnian osallistua Pekingin olympialaisten soihdunkantoon Kiinassa vuoden 2008 toukokuussa.
– Olihan se hieno reissu. Kyllä se dialyysipotilaallekin onnistuu, mutta se vain teetättää pikkuisen enemmän työtä.
Toimittaja: MATTI AHOLA