Akuutin Arkisto
27.1.2009
Sairaanhoitajana vankilassa
– Joka aamu, kun herään ja lähden töihin, en voi ikinä tietää mitä on edessä, kun tulen portista sisään. Täällä saattaa olla joku ensiaputilanne päällä. Jossakin joku kouristaa tai on saanut sairauskohtauksen tai ei aamulla herääkään. Tämmöisiä tilanteita sattuu monesti, ja aina täytyy olla valmis lähtemään tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Oululainen Anne Ståhle aloitti sairaanhoitajana Oulun vankilassa kesäkuussa 1988.
– Alun perin tulin lomittamaan kurssikaveriani ja jäin sille tielle. Kurssikaveri jäi töistä pois ja myös se sairaanhoitaja, kenen sijaisena hän oli, sanoutui irti. Tämä oli päivätyötä, ja koska olin yksinhuoltaja, työajat sopivat elämäntilanteeseeni. Vankila tuntui mielenkiintoiselta työpaikalta, ja työ oli itsenäistä ja haastavaa, muistelee sairaanhoitaja Ståhle uransa alkuvaiheita.
Tiivis työyhteisö
Oulun vankilassa työskentelee Anne Ståhlen lisäksi tällä hetkellä toinen sairaanhoitaja ja osastonhoitaja. Osa-aikainen lääkäri käy vankilassa muutamana päivänä viikossa.
– Samassa huoneessa työskentelevä hoitaja on tuki ja turva, jos tulee joku äkkinäinen tilanne potilaan kanssa. Tai jos on ollut joku vaikea asia mikä on jäänyt painamaan mieltä, niin asia voidaan purkaa viimeistään päivän päätyttyä. Näitä juttuja ei kuitenkaan voi viedä kotiin ja ruveta pauhaamaan siellä, millaista töissä on ollut. Työasiat jäävät aina muurien sisäpuolelle, Ståhle korostaa.
Sairaanhoitajan työpäivä alkaa yleensä kahdeksan aikaan. Sovitut hoidot, esimerkiksi korvaushoitolääkkeet, annetaan aamuisin. Vanki tulee poliklinikalle ja saa valvotusti korvaushoitolääkkeen.
– Vankilaan tulee myös lähes päivittäin uusia vankeja, joiden terveydentila, työkyky ja sairaushistoria täytyy selvittää. Vankilaa edeltävä päihteidenkäyttö, lääkitykset ja muut yritetään saada selville mahdollisimman huolellisesti, jotta vankilassa annettava lääkitys saadaan kuntoon, sairaanhoitaja Ståhle kertoo.
Akuutti vastaanottoaika on joka päivä. Silloin hoidetaan kaikkia mahdollisia asioita, mitä vangeilla on mielen päällä.
– Useimmiten asiat pystytään selvittämään tässä poliklinikalla eli ne ovat joko somaattisia vaivoja, esimerkiksi flunssavaivoja tai verenpaineen mittausta, tai sitten psyykkisiä juttuja, kuten unettomuutta ja ahdistusta.
Tilanteesta riippuen potilas lähetetään eteenpäin, jos hän on erikoissairaanhoidon tarpeessa. Vanki saa hoitoa Oulussa toimivissa sairaanhoitoyksiköissä, Hämeenlinnan vankilasairaalassa tai Turun psykiatrisessa vankisairaalassa.
Terve pelko läsnä
– Tässä työssä terve pelko on hyvä olla olemassa, eikä voi olla ikinä liian uhkarohkea. Pitää osata pyytää apua, ettei tilanne pääse menemään liian pitkälle niin että joutuisi kokemaan fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Näiden kahdenkymmenen työvuoden aikana olen oppinut pitämään huolta itsestäni ja katkaisen esimerkiksi vastaanottotilanteen ihan reilusti, jos se menee jollain tavalla uhkaavaksi, Ståhle painottaa.
– Vuosien myötä on kuitenkin tullut käsituntuma siihen, mitä kenenkin kohdalla voi tai pitää ruveta tekemään. Aika nopeasti on oppinut näkemään, mitä ongelmia kenelläkin on, kuten tarvitseeko vanki esimerkiksi sairaalahoitoa vai hoituvatko asiat meidän oman sairaanhoitohenkilöstömme voimin.
– Se on vähän niin kuin lankakerä, mitä lähdetään kerimään. Joidenkin kohdalla saattaa mennä pitkään ennen kuin selviää, mitä sisimmästä löytyy. Ja toiset ovat semmoisia, että he avautuvat melkein heti, kun ruvetaan juttelemaan. Kaikki tilanteet ovat kuitenkin erilaisia ja ei voi sanoa, että olisi yhtään samanlaista kohtaamista, sairaanhoitaja Ståhle pohdiskelee.
Ei mystiikkaa
– Ihmiset, jotka eivät ole ikinä käyneet tai työskennelleet vankilassa, ajattelevat, että tämä on eksoottinen paikka, missä on paljon rumia ja isoja miehiä, jotka ovat tehneet hirveän pahaa. Mikä tietenkin osaltaan on tottakin, mutta itse olen sitä mieltä, että he ovat ihmisiä kuten mekin. He ovat jonkun äidin ja isän lapsia tai jonkun vaimon miehiä tai jonkun miehen vaimoja, jotka ovat erilaisten elämäntilanteiden ja -kohtaloiden kautta ajautuneet tai joutuneet vankilaan.
Ståhle pohdiskelee tiedotusvälineiden asemaa rikosuutisoinnissa.
– Kun esimerkiksi lehdissä kirjoitetaan etukäteen jostakin rikoksesta ja tekijästä, niin hänestä tulee tietynlainen kuva ihmiselle, jopa minullekin. Mutta sitten siinä tilanteessa, kun se ihminen tulee vastaanotolle, niin ne asiat jäävät taakse ja kohtaan ihmisen sellaisena kuin hän on. Ehkä se on jollakin tavalla omien ennakkoluulojen voittamista, kun kykenee unohtamaan ne asiat.
– Hankalia ja ahdistavia ajatuksia ei kuitenkaan aina pysty jättämään muurin sisäpuolelle. On tilanteita ja tapahtumia, jotka jäävät vaivaamaan ja mietityttävät vielä kotonakin. Vastapainona pitää sen vuoksi olla harrastuksia ja tekemistä, jotka vievät ajatukset pois työstä. Minulle liikunta ja tanssi ovat asioita, joissa voin keskittyä johonkin ihan muuhun asiaan kuin ihmisten kanssa puhumiseen. Niissä harrastuksissa olen vaan itseäni varten ja itseni kanssa läsnä.
Asiantuntija: ANNE STÅHLE, sairaanhoitaja, Oulun vankila
Toimittaja: TITTA VILPA