yle.fi

Hae yle.fi:stä

A-tuubi

A-tuubi

Kirje isälle

Mitä lapselle tapahtuu, kun isä häipyy hänen elämästään?

 Lasten kirjeitä isälle

SILMINNÄKIJÄ:
KIRJE ISÄLLE

YLE TV2 to 24.7.08 klo 23.30

Eron jälkeen kolmannes isistä hylkää lapsensa ja lapsista tulee ero-orpoja. Kadonneet isät olivat vielä muutama vuosikymmen sitten poikkeus – mutta nyt siitä on tullut arkipäivää. Mitä lapselle tapahtuu, kun isä häipyy hänen elämästään? Ja miksi isä lähtee?

”Pyysin sinua viime kesänä rippijuhliini, et voinut tulla koska äiti on mielestäsi niin kusipää. Mitä äiti siihen olisi vaikuttanut, kysehän oli minusta?? Haluat kostaa taas näin äidille, mutta vahingossa kostatkin meille. Kyllä sinun tarvitsi kestää äitiä puoli tuntia kahvipöydässä, kun olitte yhdessä 20 vuotta. Lupasit muistaa minua, vaikka et rippijuhliin tulisikaan. Etpä ole muistanut ja olet ainut kutsutuista joka ei muistanut minua”.
(ote 16-vuotiaan tyttären kirjeestä isälleen)

Avo- ja avioerojen yleistyessä jopa neljännes suomalaislapsista asuu erossa toisesta vanhemmastaan, yleensä äidillä. Avioeron jälkeisistä tapaamisoikeuksista riidellään paljon, myös julkisuudessa. Molemmilla vanhemmilla on oikeus tavata lastaan, vaikka sakon uhalla.

Silminnäkijä kertoo toisesta ilmiöstä, joka on jäänyt tähän asti kokonaan varjoon: vaikka lapsella on lain mukaan oikeus molempiin vanhempiinsa, viranomaiset eivät voi mitään sille, jos isä ei halua tavata lastaan. Onko lain käytännön soveltamisessa kadonneen isän mentävä aukko?

Ami Assulinin toimittama Silminnäkijä tarkastelee isättömyyttä nelivuotiaan pojan, hänen yksinhuoltajaäitinsä sekä isättömän, oman esikoispoikansa aikanaan kadottaneen aikuisen miehen silmin. Lisäksi ohjelmaa varten on pyydetty kirjeitä lapsilta, joiden isät ovat kadonneet.

”Moikka, Isä!
Mitä kuuluu? Onko jalka poikki? Tiedätkö, että meillä on koira? Kerro kuinka monta autoa sulla on? Isä, sä olet ihan kiva, mutta mä en muista sinusta paljon. Enkä tiedä millainen sä olet, koska sinun muutostasi on jo viisi vuotta. Mutta se ei olisi kivaa, jos nyt tupsahtaisit elämäämme, koska elämä täällä on ihan mukavaa. Joten kirjoitellaan ja soitellaan toisillemme, jos löydät numeroni”.
(Ote yhdeksänvuotiaan pojan kirjeestä isälleen).

Pelastakaa lapset ry:n lastenpsykiatri Jari Sinkkonen pitää isättömyyttä aikapommina ja syynä esimerkiksi nuorten miesten lisääntyvään väkivaltaan.

- Kyllä se on ihan selvä asia, että tämä on kipeä ja suuri kysymys. Yhä enemmän tuntuu, että olemme jossakin mielessä kaaoksen partaalla, hän sanoo.

Tutkimuksissa on todettu myös, että yksi tärkeimpiä lasten eron jälkeistä hyvinvointia selvittäviä seikkoja on yhteyden säilyttäminen molempiin vanhempiin. Käytännössä asia on toisin:

- Silloin kun lähihuoltajuus siirtyy toiselle, niin etävanhemmalle lähetetään Kansaneläkelaitoksesta lappu, jossa lukee että et ole enää vastuussa lapsesi hoidosta ja kasvatuksesta. Että se viranomaisten viesti on kyllä aika outo, ihmettelee Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitto ry:n puheenjohtaja Bodil Rosengren.

”Muistatko sinä kun asuit meidän kanssa? Se oli hyvää aikaa. Tehtiin kaikkea kivaa. Käytiin kaikenlaisissa jutuissa. Olit upee isä. Olin silloin n. 9-vuotias, kun muutit pois. Ennen olin varmaan tavallinen lapsi. En osaa omin sanoin kuvailla sitä tilannetta silloin kun muutit pois. Olin todella surullinen. Seuraavina vuosina yritettiin päästä jaloillemme. Vuosien mittaan ollaan päästy jaloillemme. Meillä menee ihan hyvin. Miksi ette voisi sopia äidin kanssa?”
(Ote 14-vuotiaan pojan kirjeestä isälleen).

Suomessa lapsen osallisuuden tukeminen ja ihmissuhteiden turvaaminen on jäänyt vähemmälle huomiolle lasten huolto- ja tapaamissopimusneuvotteluissa.
Esimerkiksi Norjassa eroavien vanhempien on käytävä pakollisessa perheasioiden sovittelussa.

”Minun on vaikea kirjoittaa sinulle, koska en pidä sinusta kovin paljon. Muistan vain illan kun lähdit ja sen tappelun äidin kanssa. Se jäi hyvin kallooni. Suurimpana syynä on se kun heittämäsi lelu osui minua päähän eikä äitiä. Se kuhmu ei nimittäin ollut pieni. Se on näiden viiden vuoden aikana kadonnut fyysisesti mutta ei henkisesti. Sen jälkeen en ole kaivannut sinua takaisin”.
(ote 11-vuotiaan tyttären kirjeestä isälleen)

Lastensuojelun keskusliiton Erovanhempien tukikeskus Neuvon projektijohtaja Heikki Koiso-Kanttila pitää isien katoamista yhtenä suomalaisen yhteiskunnan ykkösongelmana:

- Se uhkaa tulevien sukupolvien kykyä muodostaa suhteita ja perheitä ja on tavallaan sukupolvelta toiselle siirtyvä kirous, joka pitäisi pystyä katkaisemaan.

Silminnäkijä kysyy minkälaisia tunteita isättömyys herättää? Miten voi surra kadonnutta isää, jos tietää hänen olevan elossa, mutta hän ei kuitenkaan halua tavata lastaan? Entä miten isättömyys siirtyy lapsen omaan vanhemmuuteen – ja miten kirous voidaan katkaista?

”Isä kuoli. Sain tiedon isän kuolemasta, kun poliisit tulivat sen kertomaan. Kertoivat minun olevan lähisukulainen. Ja isä pitäisi haudata. Isä oli ollut kuolleena kolme viikkoa, ennen kuin posteljooni puuttui tilanteeseen…. Isä lähti, kun olin 6 vuotta. Vanhempani eivät eronneet koskaan virallisesti.” (Ote 40-vuotiaan tyttären kirjeestä isälleen).

Ohjelma nähdään Silminnäkijän kesäuusintasarjassa. Sen ensiesitys oli 29.5.08.

Toimittaja: Ami Assulin
Tuottaja: Hannele Valkeeniemi
Tuotanto: YLE Ajankohtaisjournalismi