Hankalien tyyppien ylistys

HUOM! Nokian kriisin takia lähetettävä ylimääräinen uutislähetys siirtää tämäniltaisen 10 kirjaa vallasta -jakson esitettäväksi 21.6. Samalla kaikki muutkin jaksot siirtyvät viikolla eteenpäin.

---

George Orwell oli hankala tyyppi.  1930-luvulla, kun Euroopassa – myös Suomessa – innostuttiin fasismista, hän oli palava sosialisti, joka taisteli Francoa vastaan Espanjan sisällissodassa. Mutta sotavuonna 1944, kun Neuvostoliitto oli pelastamassa Eurooppaa, hän kirjoittikin röyhkeän Stalinin vastaisen satiirin. Eläinten vallankumous on vuorossa 10 kirjaa vallasta-sarjassa.

Hankala Orwell oli aina askeleen edellä, eivätkä edes omat osanneet seurata häntä, vähän kuten Erkki Tuomioja puoli vuosisataa myöhemmin. Mutta totuus on aina aikaansa edellä. Tänä päivänä Orwellin eläinsatua luetaan suorastaan Neuvostoliiton historiankirjoituksena. Eläinten vallankumouksen ihanteet rämettyvät, tasa-arvo korvautuu sikojen hirmuvallalla ja henkilökultilla, järjestelmästä tulee julmempi kuin se, joka alkuaan kumottiin.

 ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia”, julistaa eläintilan alkuperäinen iskulause. Ajan myötä aate saa lisäpäivityksen: ”Jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.”

Siat ovat johtava luokka, keskuskomitea. Sikojen välienselvitellyssä Napoleon – Stalin – syrjäyttää entisen parhaan toverinsa Lumipallon – Trotskin – joka historian uudelleenkirjoituksessa muuttuu sankarista sabotööriksi.

Lev Trotski oli nero, joka lähes yksin organisoi vallankaappauksen lokakuussa 1917. Hänen johtamansa Puna-armeija otti haltuun koko valtavan Venäjän. Christer Pursiaisen viime vuonna julkaisema ansiokas elämäkerta paljastaa, että tasan kymmenessä vuodessa Trotski menetti aivan kaiken. Hänet erotettiin puoluejohdosta ja sitten puolueestakin, ajettiin maanpakoon, jossa bolsevikkien agentti murhasi hänet.

Miten on mahdollista, että keskinkertainen Stalin nujersi huippuälykkään Trotskin? Oikea henkilö vastaamaan on ohjelman vieras, kasvatustieteen professori emeritus ja lahjakkuustutkija Kari Uusikylä:

 ”Kyllä johtajilla pitää olla riittävästi älyä – mutta eräät tutkijat sanovat, että jos on liikaa älyä, sekään ei ole hyvä, sillä silloin johdettavat tuntevat olevansa aivan eri planeetalla. Mutta lahjakuuskaan ei ole kaikkea. Erittäin tärkeä asia, jos sitä tässä uskaltaa sanoa heittäytymättä tekopyhäksi, on moraali.”

 

Eikä kyse ole vain Neuvostoliitosta tai Natsi-Saksasta. Politiikan tutkimuksen klassikko, saksalainen Robert Michels julkaisi sata vuotta sitten – siis jo ennen maailmansotia ja Venäjän vallankumousta – pääteoksensa Oligarkian rautainen laki. Michels kiteytti teoriansa virkkeeseen: ”Joka sanoo organisaatio, sanoo harvainvalta.”

Valta keskityy aina eliitille, oli kyseessä puolue, taloyhtiö tai eläintilan kommuuni. Siihen on kolme syytä, joista ensimmäinen on teknis-hallinnollinen. Asiat eivät yksinkertaisesti hoidu muuten kuin pienellä porukalla. Toinen tekijä on psykologinen ja liittyy johtajakarismaan, siihen uskottavuuteen, jota Jutta Urpilaisella ei ensin ollut ollenkaan ja nyt yhtäkkiä yllin kyllin. Ja kolmannekseen ammattimaistunut johtaminen tuottaa ylivoimaiset tiedon ja rahan resurssit, joita on vaikea haastaa.

 Vielä enemmän kuin johtajia, Kari Uusikylä pohtii johdettavia. Orwellin maatilalla kansa on tyhmä lammaslauma, joka tekee kaiken mitä käsketään, uskoo kaiken mitä sanotaan ja määrättäessä määkii niin kovaan ääneen, että kaikki kritiikki hukkuu sen alle.

”Minusta olisi kaikkein tärkeintä, että koulussa, alaluokilta lähtien, ihmiset opetettaisiin ajattelemaan omilla aivoillaan, niin että kun tullaan aikuisiksi, pystytään ottamaan kantaa erilaisiin asioihin, eikä olla tuulten vietävissä.”

 

Kari Uusikylä on löytänyt hyvän johtajan aivan läheltään, tosin vasta tämän kuoltua. Hänen isänsä ei aina jaksanut olla esikuva pojalleen, mutta jäämistöstä löytyneiden rintamakirjeiden ansiosta Kari sai tutustua toisenlaiseen mieheen, joka oli valmis puolustamaan heikkoja myös hierarkista valtaa vastaan.

Vaikeat ihmiset, kriittiset ja itsenäiset ajattelijat, ovat paras tae julmaa joukkohysteriaa vastaan. Kolminkertainen eläköönhuuto hankalille tyypeille.

10 kirjaa vallasta TV1 torstaina 21.6. klo 21:05

4 kommenttia

Valta ottaa vallan! Oon seurannut ammattiosaston touhuja ja aina kun hyvä tyyppi valitaan vallankahvaan, sokaistuu parissa vuodessa mahtiinsa ja asia unohtuu...

Jussi kirjoitti:

Valta ottaa vallan! Oon seurannut ammattiosaston touhuja ja aina kun hyvä tyyppi valitaan vallankahvaan, sokaistuu parissa vuodessa mahtiinsa ja asia unohtuu...

Miten niin diktaattori jäättää vallan ja alkaa demokraattiseksi hallistijaksi.
Eihän se noin mene. Demokratiassa pitää tulla valituksi, ei sitä noin vaan ruveta hallitsijaksi.

Kekla kirjoitti:
Jussi kirjoitti:

Valta ottaa vallan! Oon seurannut ammattiosaston touhuja ja aina kun hyvä tyyppi valitaan vallankahvaan, sokaistuu parissa vuodessa mahtiinsa ja asia unohtuu...

Miten niin diktaattori jäättää vallan ja alkaa demokraattiseksi hallistijaksi.
Eihän se noin mene. Demokratiassa pitää tulla valituksi, ei sitä noin vaan ruveta hallitsijaksi.

Todellakin, lahjakkuusproffa ei huomaa, että oikean vastauksen tulisi olla; Luovun vallasta ja järjestän avoimet vaalit, jossa valitaan uusi vallankäyttäjä. Jos valittu olen minä, luovun vallastani parhaan vallankäyttäjän hyväksi.

Nyt kun Solzhenitsynin Gulag - Vankileirien saaristo on vihdoin kaikkien vapaasti saatavilla ja luettavissa, tekisi varmasti hyvää monille perehtyä siihen sen verran, että puheet Hitleristä ja Stalinista yhtä suurina hirviöinä loppuisivat. Stalin oli suurempi, yhdessä Leninin kanssa monikymmenkertainen.

Toiseksi kuten S. hyvinkin täsmällisesti osoittaa: kyse ei ollut siitä, että Stalin olisi vetänyt Leninin hienon politiikan ojaan, vaan että vankileirien ja vankilakoneiston pystytys alkoi nimenomaan Leninin toimesta heti valtaantulon myötä. Tästä S. esittää viitteinä kirjalliset dokumentit Leninin käskyistä tehostaa vankilalaitosta tsaarinaikaisesta lepsuilusta "tehokkaaksi".

Joten kun kuunteli Uusikylän natsipuheita, veti vähän suuta vinoon, kun tiedetään natsien tuhonneen n. 6 miljoonaa juutalaista ja venäläisten 66 miljoonaa neuvostokansalaista. Siis vain 60 miljoonaa enemmän.

Vankileirien saaristo on äärimmäisen tärkeä kirja, eikä edes fiktiota vaan aitoja muistelmia. Raskasta luettavaa, mutta erittäin terveellistä.