Elintasotuskaa

Pari viikkoa sitten otin ja järjestin bileet vuokra-asunnossani. Pari tuntia ennen ihmisten saapumista wc-pöntön vesisäiliö alkoi vuotaa vettä lattialle. Päivä oli perjantai, mutta huoltomies saapui paikalle ripeästi. Tuomio oli jyrkkä: vedentulo vessaan oli katkaistava siihen saakka, että paikalle saataisiin uusi pönttö.

Yhdistelmä koetteli inhimillisen kestämyksen rajoja: yli kymmenen ihmistä ja yksi vesisankokäyttöinen vessa. Lauantaina ihmisten määrä väheni, mikä lievitti hieman tuskaa. Uusi pönttö tuli maanantaina ja elämä palautui viikon alussa tavanomaisille raiteilleen. Hetken olin lähes onnellinen.

Viime lauantaina huomasin, että samaisen asuntoni jääkaappi otti ja lakkasi toimimasta. Asunnon omistaja lupasi tuoda tilalle toisen kaapin sunnuntai-iltana. Viikonloppu kului ripustellessa ruokaa ikkunalaudalle asunnon ulkopuolelle. Onneksi olin ennättänyt juuri täydentää ruokavarastoni. Tekemistä riitti.

On merkillistä tajuta, miten pienestä kaikki on kiinni. Pienen perusetuuden menettäminen kääntää arjen suureksi taisteluksi ja toisaalta ongelman ratkettua koko kokemus unohtuu muutamassa päivässä. Ja miten typeräksi sitä itsensä tällaisissa tilanteissa tuntee. Suurin osa maailmasta kuitenkin elää ilman jääkaappia ja vesivessaa. Moni ei näe moisia autuuden välikappaleita elämässä kertaakaan.