Suomessa on keskusteltu viime viikkoina vilkkaasti ulkomaalaisasioista. Taustalla ovat olleet erityisesti niin sanotut isoäitien oleskelulupa-asiat ja se, vastaako ulkomaalaislain kirjain kansalaisten oikeustajua tai inhimillisyyden vaateita.
Oikeustajuja on monenlaisia ja ihmiset ovat siksi keskenään hyvinkin erimielisiä siitä, pitäisikö ulkomaalaislain oleskelulupasäännöksiä korjata. Jotkut kannattavat väljempää tulkintaa isoäitien ja muiden iäkkäämpien lähiomaisten tapauksessa, toiset taas haluavat vieläkin tiukempia tulkintoja kaikkien ei-työperäisten maahanmuuttajien kohdalla.
Omasta mielestäni tämä isoäitien tapaus on ollut kaikinpuolin kiinnostava. Siinä on ollut kyse yleisinhimillisistä periaatteista ja kulttuurieroista perheen käsitteessä ja vastaan on tullut myös vallan kolmijako-oppiin liittyviä kysymyksiä, kun korkeimman hallinto-oikeuden presidentti on lähestynyt poliisia tuomion täytäntöönpanon viivyttämistä koskevalla kirjeellä. Asiasta on siksi menossa kantelututkinta ja kaikki tämä tapahtuu tilanteessa, jossa ulkomaalaisiin kohdistuvat asenteet ovat muutoinkin tiukkenemassa.
Tässä isoäitien oleskelulupa-asiassa on kuitenkin mielestäni kyse vielä yhdestä isosta periaatteesta tai oikeammin Suomen järjestelmän poikkeuksellisuudesta maailman mittakaavassa. Tuo periaatteellinen poikkeus on asumiseen perustuva sosiaaliturva ja palvelujärjestelmä eli se että meillä oikeus palveluihin ja sosiaaliturvaan syntyy asumisesta ei työnteosta. Sen takia mummojen tulo Suomeen on kallista siinäkin tapauksessa että Suomessa asuva aikuinen lapsi tai muu lähiomainen lupaisi vastata isoäidin elatuksesta.
Suomessa terveyspalvelut esimerkiksi ovat paremmat kuin monessa muussa maassa ja nykylainsäädännön valossa niiden käyttöä ei voida rajata ulkomaalaisuuden perusteella. Siksi niinkin kummalliset tahot kuin sairaanhoitopiirien edustajat ja lääkärit ovat ottaneet kantaa siihen pitäisikö ulkomaalaislakia muuttaa.
Omaan mieleeni isoäidit tuovat tämän ison periaatteellisen sosiaaliturvakysymyksen takia keskustelun vuosien takaa siitä, mitä Suomen sosiaaliturvalle käy kun meistä tulee Euroopan unionin jäseniä. Silloinkin pohdittiin, johtavatko meidän asumiseen perustuvat palvelumme ja tulonsiirtomme siihen, että muut haluaisivat tulla tänne sen jälkeen kun työura on ensi tehty muualla.
Ajankohtainen Ykkönen 13.4.2010
Muuttovirtoja molempiin suuntiin
Muuttovirtaa näyttää esiintyvän EU:ssa sosiaaliturvan perässä sekä Suomesta pois että Suomen. Puheenaolleiden mummojen tapauksissa kyse ei tosin ole EU:n sisäisistä muuttajista.
Suomesta muutetaan Espanjaan, jossa terveydenhuolto toimii ekspattieläkeläisten mielestä selvästi Suomea paremmin ja halvemmalla. Suomeen taas tulee esim. Romaniasta romaneja, jotka ovat joko organisoidun kerjäläis- ja murtovarkausteollisuuden työkaluja tai mahdollisesti etsimässä ihan rehellistä työtä - mutta Suomesta ei oikein löydy sellaista työtä, jota kouluttamaton ja kielitaidoton otettaisiin tekemään, puhumattakaan sans papiers -ihmisistä. Tässä suhteessa olemme kovasti erilainen kuin vaikkapa Britannia, jonne tosin sitten on vielä paljon enemmän tunkua.
Koulutetun ja/tai osaavan työvoiman tulo Suomeen näyttää varsin vähäiseltä, nyt kun Nokiakaan ei enää vedä nuoria insinöörejä kuten 1990-luvulla.
Suomen ongelma on se, että kuranttia, tarpeellista työvoimaa tänne ei oikein kyetä houkuttelemaan. Osaavan työvoiman ostovoima on varsin kehno verrattuna kouluttamattomaan työvoimaan, tai sosiaaliturvan varassa elämiseen. Niinpä emme kilpaile penaalin terävimmistä kynistä muuten kuin avioliittomarkkinoiden kautta - suomalainen nainen toki kykenee edelleen sankaritekoihin ja houkuttelemaan maahan hyvinkin päteviä puolisoita.
Ja silti ulkomaalainen - ihan valkoihoinen eurooppalainenkin, mutta kielitaidoton - työntekijä on suomalaisilla työmarkkinoilla viraton. Työnantajat ovat ennakkoluuloisia, syystä ja syyttä.
Maahanmuuttokeskustelu sotkee jatkuvasti - usein tahallaan - työperäisen maahanmuuton ja toisaalta kiintiöpakolaiset sekä turvapaikanhakijat. Työvoiman hankkiminen turvapaikkamekanismin kautta vaikuttaa jokseenkin älyttömältä byrokraattiselta haaskaukselta. Sillä on myös pitkäaikaisia vaikutuksia jotka olisi hyvä ymmärtää.