Esko Seppänen: Onko mikään muuttunut? (Kolumni)

Saksassa oli vaalit, eikä mikään muuttunut. Julkisten palvelujen alasajo jatkuu, mutta tästä eteenpäin ilman sosialidemokraatteja. Kansa kosti demareille.

Vaalit ovat valtaeliitin täsmäase kansalaisia vastaan. Jos kansalaiset sattuvat äänestämään väärin, heidät pannaan äänestämään uudelleen niin kuin nyt irlantilaisia kansanäänestytetään uudelleen EU:n perustuslaista, jota ei saa kutsua perustuslaiksi, jotta ihmiset eivät luulisi, että kyseessä on EU:n perustuslaki, mikä se tietysti on, ja niin muodoin ylempi kuin Suomen oma perustuslaki.

Niinpä ei myöskään virallinen Suomi ole sodassa Afganistanissa, vaikka suomalaiset ampuvat siellä terroristeja (vai ovatko he vapaustaistelijoita?), joiden ampumista Suomen puolustus- ja hyökkäysministeri Jyri Häkämies sanoo rauhan turvaamiseksi, vaikka kyseessä on tietysti rauhaan pakottaminen. Se taas on sotaa toisin kuin rauhan turvaaminen. Mitä me siellä Afganistanissa teemme, kysyy neljän leijonan kenraali Gustav Hägglund, ja hänelle ainakin saksalaisten enemmistö vastaa, että Saksa pois Afganistanista ja sassiin.

Suomi on sodassa, sanoo ääneen myös kirjailija Antti Tuuri. Hänellekin muu Suomi vaikenee, mikä voi johtua myös siitä, että tämä paperikoneinsinööri sanoo ääneen Suomen metsäteollisuuden toimivan kuin siirtomaavalta: se lakkauttaa Suomesta selluntuotantoa ja korvaa sen ryöstämällä kehitysmaiden luonnonvaroja, turmelemalla niiden luontoa, pitämällä vientivaalirahoituksella vallassa mieluisia vallanpitäjiä, jotka pitävät kansalaisia kurissa konekivääreillä. Keikutat venettä, Antti Tuuri, ja niin ollen meitä on ainakin kaksi, tai itse asiassa neljä, jos Mauno Koivisto ja Gustav Hägglund lasketaan mukaan.

Se sitten taas ei ole veneen keikuttamista, että Venäjää saatanallistetaan Itämeren pohjaan upotettavalla kaasuputkella. Projekti on venäläis-saksalainen, mutta Saksaa kai ei demonisoida Venäjän siivellä siksi, että Suomen jatkosotasyylliset olivat liitossa Hitlerin kanssa, mistä liitosta heille puuhataan kunnianpalautusta.

Pappien, historianopettajien ja muun taantumuksen totuuden torvi Suomen Kuvalehti otsikoi kaasuputkesta, että ”Puola ja Baltian maat tuntevat itsensä syrjäytetyiksi”.

Asia nyt sattuu olemaan niin, että nämä syrjäytetyt käyvät uuskylmää sotaa Venäjää, ja varsinkin Puolan tapauksessa, Saksaa vastaan Ukrainan mallin mukaan. Ukraina omasta puolestaan on - paitsi jättänyt ostamansa venäläisen kaasun maksamatta - varastanut sitä sekä Keski-Eurooppaan kulkevasta siirtoputkesta että venäläisten kaasuvarastoista. Kun putki upotetaan - maavaihtoehtoa paljon kalliimmalla - mereen panematta sitä kulkemaan Puolan ja Baltian kautta, se osoittaa, etteivät venäläiset ja saksalaiset ole pöljiä: he eivät anna Puolalle ja Baltian maille yleisavainta Euroopan energiatulevaisuuteen.

Kaasuputken vastustajien ykköspöljyyksiin kuuluu kylmän sodan propagandatoimitsijoiden kymppinä häärineen Viron nykyisen presidentin Toomas Hendrik Ilveksen kanta: virolaiset puolustavat Afganistanissa omaa maataan.

Viron etäpuolustuksessa syntyneet sotavainajat muistuttakoot meitä suomalaisia siitä, ettei pidä lyödä Naton johdolla päätä Afganistanin mäntyyn. Mitä me siellä teemme?

Esko Seppänen

(Ajankohtaisen Ykkösen kolumni 29.9.2009)