Monen poliitikon tuttavapiiriin tarttuu helposti muiden maiden edustajia, vakoilijoitakin. Poliitikko voi usein - viran puolesta - luoda ns. suhteita.
Niissä merkeissä minäkin olen tutustunut muutamiin - pohjoismaisesta näkökulmasta - pienikokoisiin mutta muuten isokenkäisiin kiinalaisiin kommunistimiljardööreihin.
Kiina on valtiokapitalistinen markkinatalousmaa, jota hallinnoi kommunistinen puolue. Kiinassa puolueen ukot ovat kaikkivoipaisia.
Syksyn alussa isokenkäinen tuttavani halusi edistää kauppasuhteita Suomeen ja kyseli suomalaisesta ympäristöteknologiasta. Minä innoissani asiaa edistämään mielessä synnyinmaan kaupallinen etu. Suureksi yllätyksekseni kuitenkin jouduin havaitsemaan, ettei meillä ole erityisosaamista tällä maailman nopeimmin kasvavalla alalla: vihreässä raudassa.
Me olemme ympäristöystävällisen teknologian takapajula. Suomalaiset vientiyritykset ovat jääneet liikkuvasta junasta, eikä meiltä löytynyt edes kiinnostusta, saati myytävää.
Tältä osin yritysjohtajat, nuo työttömyyden apostolit ja omistajien isäntärengit, ovat häpeäksi kanssasuomalaisille neuvottomuudessaan, aloitteettomuudessaan ja osaamattomuudessaan. Tuoreiden verotilastojen mukaan heille vielä maksetaan siitä hyvin, ja monet ovat verojäniksiäkin verotuksen vapaamatkustajina.
Esimerkiksi helposta rahasta käy Fortum Mikael Liliuksineen.
Yhtiö on lopettanut tutkimustoiminnan alalla, joka on maailmantalouden keskiössä: energiantuotannossa. Fortum tuottaa ilman omaa ansiotaan jättiläisvoittoja, niin suuria, että kaikkia se ei edes kehtaa jakaa osinkoina ulos ulkomaisille omistajilleen, joille - eikä omille kansalaisilleen - Suomen valtio järjesti osakkeiden privatisointialennusmyynnin. Niinpä osa meidän Fortumin kassaan kilahduttamistamme miljardeista on käytetty venäläisen energiayhtiön ostamiseen kaukaa Uralilta. Se näyttää samanlaiselta hukkainvestoinnilta kuin ovat olleet metsäyhtiöiden amerikkalaiset paperitehtaat, joiden kattiloissa on poltettu suomalaisia miljardeja. Sen rahan polton monet Suomen paikkakunnat maksavat metsäteollisuutemme alasajona.
Se, että Fortumilla on millä mällätä, ei ole sen omaa ansiota. Sähkön EU-hinnoittelu nimittäin tuottaa sille sen itsensä ansaitsemattomia voittoja. Sähkön hintahan ei riipu sen tuotantokustannuksista vaan sen tukkupörssihinnoista. Fortum myy sähkön meille kuluttajille - satoi tai paistoi - aina kaikkein kalleimman pörssihinnan mukaan. Se panee siihen vielä päälle EU:n pakolliseksi määräämien päästöoikeuksien hinnan, vaikka suurin osa Fortumin sähköstä on päästötöntä vesivoimaa ja atomisähköä.
EU on Fortumin märkä uni, mutta suomalaisten sähköntarvitsijoiden painajainen. Kun Bryssälä harmonisoi sähkömarkkinoita, meidän halpasähkömme hinta nousee, kun taas muissa maissa meitä kalliimman sähkön hinta laskee - meidän kustannuksellamme. Sähkön siirrollekin on EU määrännyt sellaisen mallin, että se nostaa suomalaisen sähkön hintaa perusteettomasti. Sähköverkkoja hallinnoivan Fingridin omistajat ovat jo lähettäneet tarjouspyynnöt verkko-osakkeidensa myynnistä ulkomaisille keinottelijoille. Teon alla on sama virhe kuin oli Yleisradion lähetysverkon myynti - kokoomuspoliitikkojen päsmäröidessä päälle - monopoliksi ranskalaiselle Digitalle. Kyseisen yhtiön liikevaihdosta 40 % on voittoa, jonka maksavat suomalaiset televisionkatsojat.
Meidän maastamme puuttuu yhteisöllinen, kansallismielinen porvaristo - eikä suomalainen oikein voi näissä asioissa luottaa yhteiset työeläkevarat ja omat rahansa ulkomaille pörssittäneeseen (ay-)vasemmistoonkaan.
Esko Seppänen
Ajankohtainen Ykkönen 10.11.2009 / YLE Radio 1
Napakkaa. Kiitos !
Eilinen uusi ohjelma oli loistava ! Napakkaa keskustelua, älyä käytetty ja aihe taustoitettu hyvin.
Virkeää jatkoa ammattitaitoisille tekijöille. t Brita Suokas, joka ei omista televisiota, joten se puffi ajankohtaisesta kakkosesta meni harakoille, mutta ei haittaa vaikka sellainenkin oli. Toivottavasti myös TV toimii sisäänheittäjänä vastavuoroisesti radio-ohjelmalle.